Leluelämää

Eurooppalainen west coast swing scene alkaa olemaan kalenterin osalta suhteellisen täyteläinen. Jo useampi tapahtuma menee toistensa kanssa päällekkäin, jolloin ihmisille tulee valinnan vaikeus. Kilpailu osallistujista tekee hyvää, sillä jokainen tapahtuman järjestäjä joutuu olemaan skarppina saadakseen tapahtumiinsa väkeä. Tapahtumia tuleekin personoida, jotta ne erottuvat massasta.

20160327_134814

Finnish Openissa (25.-28.3.2016)on aina ollut hurjan erilaisia teemoja kautta aikojen. Ja ne ovat olleet hurjan toimivia. Niin tänäkin vuonna. Lelukauppa-teeman ympärille oli rakennettu kokonainen satumaa, joka ei voinut ketään jättää murheelliseksi.

Paikan päälle oli roudattu kasapäin leluja ja pelejä koristamaan Astoria-salia. Tapahtumassa oli myös kilpailu, jossa eniten erilaisia pelejä voittaneet kirjattiin isoon paperiin. Jäätävän fiksu ajatus järjestäjiltä. Pelaamalla pelejä muiden kanssa sitä tulee oppineeksi ihan erilaisia asioita toisesta, kun jos nähtäisiin vain tanssilattialla. Kutkuttava ratkaisu saada vähemmän smalltalkkia käyttävä kansa vuorovaikutukseen muiden kanssa. Tästä kannattaa muidenkin tapahtumien järjestäjien ottaa mallia.20160327_134730

Itsehän saavuin leirille vasta sunnuntaina ja vähän mietinkin, miten pääsen muiden vauhtiin mukaan. Olin ihan kuutamolla, kun hurjan paljon ihmiset halusivat jutella. Jälkeenpäin kuulin, ettei meikäläistä saliin saanut päästää, ennen kuin oikeaan aikaan. Kun saliin sitten meikäläinen vietiin, niin porukka oli treenannut koreografian AllStarssiin nousuni kunniaksi. Häkeltynyt olo on helppo muistaa mieleen, sillä en muista kenenkään tehneen minulle ennen näin.

Tällaisilla ihmisillä Suomen west coast swing porskuttaa pitkälle ja pitkään.

Tasojakoon tottumaton tapaus

20160330_231359-1

Suomen Media & Action järjestää vuosittain lavatanssipuolella hurjan paljon tapahtumia ja kurssituksia. Joitain vuosia sitten he ottivat myös west coast swingin ohjelmistoonsa ja sitä kautta varsinkin lavatanssijat lounaisemmassa-Suomessa ovat käsitykseni mukaan saaneet tuntumaa west coast swingiin. Vaikka paljon on heidän ”lipun” allaan tullut vedettyä workshoppeja, ei jengi ole kuitenkaan sekoittunut juurikaan varsinaisten west coast swing tanssijoiden kanssa. Tai ainakaan itse en näe suurta crossover-meininkiä tapahtuneen.

Ihailen järjestävän tahon energiaa ja intoa kehittää omia tapahtumiansa eteenpäin. Vuosia sitten west coast swingiin tuli tasojaottelu leirien tunneille. Tasojaottelu tuntui silloin olevan uutta ja ajoittaisia kulttuurishokkeja esiintyi. Tänä pääsiäisenä tasojaot siirtyivät nyt Somerolla järjestettävään Pääsiäisleiriin ( 24.-28.3). Ennen tasojakoja itselläni hieman pyöri perhosia vatsassa.

West coast swingin osalta tasojako meni ohitse hurjan hyvin. Jälkeenpäinkään en ole kuullut poikkipuolista sanaa asiasta. Onko asia näin vai eikö tieto vielä ole saavuttanut minua? …Sitä en osaa sanoa, mutta kyllä suurimmat myrskyt menneinä vuosina kuului ja näkyi. Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseksi tasojaon vaikutukset lähtevät nyt lavapuolella vaikuttamaan. Aiemminhan on ollut tasojakoja, joissa tanssijat itse ovat saaneet päättää lopulta, minne tasolle menevät. Tällä kertaa sen päätöksen tekivät opettajat.

Ihan alkupuolen leiri sai jotenkin hauskan lähdön. Sairastumisen takia opettajapareja jouduttiin uudelleen muokkaamaan ja meikäläinen pääsi vetämään Immosen Villen kanssa alkeita west coast swingistä. Ulospäin näyttäen oppilaat eivät olleet moksiskaan, mutta varmasti härkäparissa vedetty kurssi sai aikaan hämmästystä. Osan mielestä se oli hurjan hauskaa vaihtelua.

Eiköhän se elämä tuo jatkossakin uusia ja ihmeellisiä asioita eteen.

Tuplasti ongelmia tiedossa

 

Koko ajan kun west coast swing porukkaan tulee uutta porukkaa, yritän itsekin bongailla sieltä porukasta hyviä tyyppejä, jotka ajattelevat maailmasta erilailla kuin muut. Tusina ajatuksia on maailma täynnä, eikä keskinkertaista kukaan kehittymiseen tarvitse. Ainahan tanssijatkin etsivät itselleen parempaa ja parempaa opettajaa ja hyvä niinkin. On ollut ilahduttavaa huomata, että kuitenkin jokainen opettaja näyttää saaneen itselleen oppilaita, jotka todellakin ansaitsevat.

IMG-20160213-WA0000

Kehittyäkseen mikä tahansa yhteisö tarvitsee ihmisiä, jotka ajattelevat vanhat toimintamallit kumoon. Uutta tulee kehitellä ja muuntautua myös tälläkin alalla, jos mielii saavuttaa muutakin kuin tusinasijan. Pahinta on lyöttäytyä porukkaan, joka tekee muiden ja omat vanhat virheet aina uudelleen ja uudelleen. Fiksu oppii myös muiden virheistä.

Minulla on ollut onni ja autuus saada mahdollisuus tutustua Sandraan ja Armiin. Tällä ”Kolmenkoplalla” on pyöritelty jos jonkinlaisia ajatuksia ja laitettu vaivihkaan vuosittain eteenpäin asioita west coast swing scenen eduksi. Tämän työn hedelmiä kerätään ajoittain niin, ettei sitä kaikki edes älyä. Heidän ansiotaan on myös maaliskuussa pidetty workshoppi. Miten hienoa on omata ystäviä, jotka uskovat välillä sinutkin pyöryksiin.

IMG-20160213-WA0001

Vauhti päällä, eiku Sandra. 

Vetämämme workshoppi-päivä (18.3) Swingteamilla oli mielestäni menestys. Aiemmin pelkäsin, ettei kahdella seuraajalla tanssittavaan west coast swingiin ole riittävästä opetettavaa materiaalia koko päiväksi. Olin väärässä. Tavaraa on hurja määrä, ja jäätävä määrä jäi vielä odottamaan tulevia workshoppeja. Itsellä heräsi hurja palo tutustua tuohon uuteen maailmaan vielä vähän enemmän.

Päivä oli täynnä naurun remakkaa ja tunnelma oli itselleni uudenlainen kokemus. Oli kuin vanhat ystävykset olisivat kokoontuneet porukalla oppimaan uutta ja viettämään hauskaa päivää yhdessä. Sitähän se oikeastaan olikin.

Kolmistaan tanssiessa sitä oppikin hurjan paljon omaan tavanomaiseen paritanssiinkin paljon asioita ajoituksesta, connectionista, sijoittumisesta ja kuvioiden hahmottamisesta. Olo oli kuin heliumpallolla, kun sama tunne porukalla kantoi vielä iltabileisiin.

Eläköön uudet urat!

Betoni Swing 4.-6.3

Suomalaiset tapahtuman järjestäjät ovat mukavasti heränneet tuunaamaan tapahtumistaan persoonallisia. Kouvolassa teema vietiin tänä keväänä äärimmilleen. Koristeluun käytetyt betoniharkot oli jotain niiiiiiin Kouvolaa, että muiden kaupunkien on haastavaa päästä samaan personoinnin tasossa. Hienoa, kuinka huumorilla sitä jotkut voivat oman kotikaupunkinsa ottaa.20160306_171653-1

Hiljalleen Kouvolasta on tullut myös vahva tapahtumapaikka, jos mitataan väkimäärää leirillä, ja verrataan sitä muiden kaupunkien tapahtumiin. Maltan tuskin odottaa, mihin tulevaisuudessa Kouvola kehittyy. Hyvällä tiellä siellä ainakin ollaan.

Olen useinkin kehunut tuon seudun porukkaa ja sen kaupunkien pyrkimystä yhteistyöhön. Jack&Jill-palkinnoissakin oli saatu aikaan yhteistyötä toimijoiden kesken. Hienoa, että kokonaiset porukat eri kaupungeista ovat sisäistäneet, että yhdessä hommaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin, mukavammin ja kauaskantoisemmin. Niin monesti olen nähnyt, kun yhden kaupungin yhden opettajan yhdet oppilaat vain tanssivat omissa pienissä piireissään. Hetken päästä homma kuivuu ja syyksi laitetaan laji, vaikka todellisuudessa sitä on ollut pyörittämässä todella väärät ihmiset. Samat ihmiset lähtevät kehittelemään uusia lajeja hetken päästä vain huomaakseen, että mikään laji ei pelasta historian toistumista heidän arvoillaan ja asenteillaan varusteltua yhteisöä.

Jälleen oli tapahtumissa tuttua porukkaa kerääntynyt yhteen pitämään hauskaa ja oppimaan. Joku jo ihmetteli, miten yhdestä lajista voikaan keksiä niin paljon opetettavaa. West coast swing on monipuolinen laji, mutta sen kehittämisessä on lähdetty mielestäni erilaisin silmin liikkeelle, kuin muissa lajeissa näyttäisi tapahtuneen. Isokin pihvi nääs syödään pala kerrallaan.

Hienoa, että Kouvolassa on yhtäaikaa järki ja sydän vauhdissa.

 

Chuck Brown -Helsinki 27.-28.2

Pitkän aikaa on Suomessa ollut se hieno juttu, että ulkomaalaisia huippuja käy tasaisin väliajoin täällä. Kun tanssijat pääsevät näkemään vähän harvinaisempia vieraita, he saavat jokaiselta persoonalta erilaisen näkökulman west coast swingiin. Näinkin, vaikka jaettu tieto olisi jo aiemmin kuultu. Persoona tuo siihen uuden vivahteen, joka saattaa avata lukkoja.

Joskus tuntuu, että oppijat tarvitsevat uuden ihmisen sanomaan saman asian, jonka ovat kuulleet miljoona kertaa. Ja sitten tieto vasta menee perille. Olen itse ollut joskus siinä tilanteessa, kuin jonkun toisen opettajan pitkä aikainen oppilas tulee tunnilleni, jossa sanon ne samat asiat. Ja sitten tämä tanssija kehuu meikäläisen maasta taivaisiin. Meikäläisellä on kuitenkin sen verran vahva itsetunto, että osaan tuoda edellisen opettajan kovan työn kunnian hänelle. Suomessakin on opettajia, jotka käyttävät tilaisuuden hyväkseen ja ottavat creditit itselleen. 20160228_162849.jpg

Chuck on sen verran monessa paikassa vieraillut ja paljon nähnyt, että hänellä on tarjottavanaan tietoa, joka sai meikäläisen suun loksahteleen auki useaan otteeseen. Monta uutta ajatusta lähti pörräämään tämän hemmon vieraillessa Helsingissä. Hänen into ja paatos opettaa innostaa tsemppaamaan omaakin kehittymistä.

Porukkaa oli paljon mukana ja korkean tason tanssijoita oli saapunut paikalle. Pistän aina merkille, ketkä workshoppeihin saapuvat paikalle. Niin moni aina kehuu olevansa innokas kehittymään, mutta harva sitten saapuu oikeasti paikalle lisäoppia hankkimaan. Sanat ovat itselleni vain helinää ja määrittelenkin ihmisiä ennemminkin heidän tekojensa kautta. Kulmat tuppaa nousemaan, jos sanat ja teot on jotenkin ristiriidassa keskenään.

Chuckin kyky huomioida kaikentasoiset oppijat samaan aikaan oli hatunheilautuksen arvoista. Mikäli käsitin oikein, suattaapi herra saapua tulevaisuudessa uudestaan opettamaan tänne Pohjolaan. Kovasti hän Euroopassa reissaa, joten eiköhän häntä vielä täällä nähdä.

Tää malttaa taas tuskin odottaa.

Jalat solmussa

Pitkän aikaan west coast swingistä on tarjottu workkareita, joissa on  tarjottu yleismaallisesti lajia tanssijoille. Se on ollut hurjan tärkeää, jotta west coast swing on laajentunut ja väkimäärä kasvanut. Sitä kautta on löytynyt innokkaita, jotka ovat lähteneet kehittämään omaa tanssiaan. Tätä kautta koko yhteisö on hyötynyt ja rikastunut.

Missä vaiheessa tulee se piste, että meillä on tanssijoita, joille tämä tilanne ei enää riitä? Juurikaan nykyisessä west coast swing tapahtumamarkkinoinnissa ilmoitetaan vain workshopille vaadittava taso, mutta tuntien sisältöjä ei juurikaan avata. Pitkälle edennyt tanssija joutuu eräänlaisen lottotunnelman valtaan, koska ei ole mitään takeita tunneilla käytävistä aiheista. Mitä jos itsellä ei olekaan kykyä ottaa opetuksesta rivien välissä vaaniva tieto, jota edistynyt tanssija tarvitsee kehittyäkseen?

Jotta nämä tanssijat eivät jäisi kotiin tai siirtyisi jonkun muun harrastuksen pariin, tulee tähän mielestäni reagoida. Eräällä kolmen koplalla on lyöty viisaita päitä yhteen, kerätty vaivihkaan palautetta maailman menosta west coast swing tanssijoilta ja lähdetty siltä pohjalta ajattelemaan hieman erilailla. Erilailla ajatteleminen on ollut omalla west coast swing uralla aina kehityksen edellytys. Muiden toimintatapojen toistamisella ei saavuteta huippua.

Tammikuun lopulla vedettiin Sandran kanssa SwingTeamilla jalkatekniikkaan ja variaatioihin keskittyvä workshoppi. Kun erikseen alleviivaa, että kyseessä on jalkatekniikka-kurssi, saa opettajanakin erilaisen rohkeuden opettaa tuntia. Sitä tietää ja tuntee, että paikalle tulevat tanssijat ovat motivoituneita pureutumaan teemaan.

Huojentava oli olo tuon workshopin jälkeen. Pääsi vihdoin kerralla kertomaan myös joitain pikkujuttuja jalkojen käytöstä, joita ei ”tavallisilla” workshopeilla pysty tanssijoiden tanssiin tuomaan.

Teemoitetuilla kursseilla saa tarjottua sitä tietoa, millä tanssijoita kehitetään erilailla eteenpäin.2016-01-24 16.01.39

 

Eläköön erilaisuus!

Finnsnes, Pohjois-Norja

Aina silloin tällöin ihmiset kyselevät tarinoita ajoista, jolloin olen aloittanut west coast swingin tanssimisen ja opettamisen. Millaisia ongelmia ja haasteita oli siihen aikaan, jotta niistä voitaisiin nykypäivänä ottaa oppia? Itse koen, että pari vuotta siinä kutakuinkin meni, että homma sai vauhdin. Eli mun mielestä kaikki 2011 vuoden jälkeen mukaan tulleet ei tiedäkään, millaisia haasteita ja pystysuoria seiniä on edestä murrettu, että homma lähtisi rullaamaan. Kyllä ”nykynuorilla” on niin paljon helpompaa 😀

Kuin ruuneberi olenkin ajoittain saanut kertoa omaa kokemustani tuosta ajasta ja ihmisistä. Moni nykyinenkin toimija näyttäisi tekevän niitä samoja virheitä, jotka joku muu on jo moneen kertaan tehnyt. Minun tehtäväni ei mielestäni ole heitä liiemmin estää, jos tahtovat väen väkisin kantapään kautta asioita oppia. Usein se näyttäisi olevan monille luontainen oppimistahti. Jos ei aiemmin ole oppinut kysymään apua, niin myöhemminkin se käy luonnon päälle.

 

2016-01-29 11.28.12

 Suht huippua opettaa, kun nää ylväät vuoret näkyi tanssisalin isoista ikkunoista. Ei meil Mouhijärvel kyl näi isoi…

Mouhijärveltä katsottuna kaukana Pohjoisessa päästiin vähän west coast swingiä opettamaan. Tammikuun lopun reissu toi mieleen monia muistoja ajoista, jolloin aloitin omalta osaltani west coast swingiä. Ihan suoraan verrannollinen se ei ole Suomen sceneen, sillä vivahteet ovat erilaisia. Mielestäni on tärkeää tutkia, itseään kehittäessä westaajana, myös hieman menneitä tapahtumia (historiaakin), jotta voi ymmärtää tulevaa kehitystä.

Finnsnesin porukka oli hyvällä tolalla sceneä, jopa hieman paremmalla kuin ammoina aikoina Tampere tuolla väkimäärällä. Into on kova ja porukka puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Kysymykset ja huolet kehittymisestä olivat nuoren ja kovasti kehittyvän yhteisönlaisia ja oli virkistävää päästä vastaamaan niihin, kun on nähnyt omassa maassaan useanlaisia kehityskaaria. Niiden avulla voi jälleen auttaa toisia yhteisöä samoissa jamoissa kehittymään ja varomaan ilkeitä kuoppia.

Suosittelen jokaiselle, joka tahtoo itseään kehittää toimijana west coast swingissä (opettajana, tapahtumanjärjestäjänä, musiikinsoittajana jne) pyörähtämään aika ajoin hieman sivummalla west coast swing tapahtumissa. Sieltä voi nähdä ja kokea niitä vaiheita, jotka ovat tärkeitä kehittäessä viikonlopun tapahtumia suuriksi kansainvälisiksi häppeninniksi. Niistä löytyy myös niitä salamyhkäisen tärkeitä hetkiä omalle kehittymiselle, joita suuret tapahtumat eivät pysty tarjoamaan.

Mielenkiinnolla odotan, miten Pohjois-Norja lähtee kehittymään.

Mikkeli goes west coast swing

Tammikuussa se sitten tapahtui. Ensimmäinen kerta Mikkelissä. Jo pitkän aikaa siellä on tanssittu west coast swingiä ja suomalaisia west coast swing opettajia on  jokunen jo siellä pyörähdellyt. Nyt oli kunnia päästä osaksi tätä poppoota.

Tapahtuman järjesti Mikkeli Swing Societyn ahkerat organisaattorit ja voin jälleen kerran todeta, että suomalainen tapahtumanjärjestämistaito asuu myös Mikkelissä. Mukavat järjestelyt tälläkin kertaa on auttavainen boosteri opetukseen.

Jo tovin aikaa olen huomannut, että akselilla Mikkeli-Lappeenranta-Kouvola west coast swing kansa puhaltaa erilailla yhteen hiileen. Porukka käy rohkeasti tukemassa matkojenkin päässä toisten workshoppeja ja yhteenkuuluvaisuuden tunne huokuu iltabileissä myös mouhijärveläisellekin.

Tapahtuman järjestäjinä tuon seudun toimijat ovat ottaneet erikoistumisestakin hyötyjä irti. Nyt Mikkelissä oli erikseen kokonaiset tunnit seuraajien ja viejien stailaamiseen. En muista, koska viimeksi olisin vetänyt pelkästää äijille settiä kokonaisen tunnin. Itsekin vähän hämmästelin, kuinka tärkeää asiaa loppujen lopulta jää yhteistuntien aikaan käytyä vähän keveämmin. Nyt oli mahdollisuus kysellä kysymyksiä, joita seuraajien aikana ei ehkä välttämättä lähtisi kyselemään.

Iltabileet oli kaikilta osin onnistuneet. Musiikinsoittajat oli parhainta A-luokkaa, meikäläinen ei miltei malttanut pitää taukoja ollenkaan, kun musiikki oli niin hyvää. Koko ajan teki mieli olla lattialla.

Kisat vedettiin suuren maailman tyyliin. Kehämuodostelmassa kisaajat kulkivat numerot selässä ja päästiin harjoittelemaan kunnolla myös parin vaihtamista. Palkinnoista jäi erityisesti mieleen suuret kermamunkint. Voittajalle tietysti pisin.

Mutta on siellä innokasta porukkaa. Jatkot olivat näissäkin bileissä. Varmasti keräsi paritanssi arvoistansa huomiota. Kiittäen kaikkia, jotka jaksoivat jatkoille lähteä ja pinnistellä sunnuntain tunneille.

Tässä siis tapahtuma, jota pitäisin silmällä tulevan varalta 😉

Sweden Westie Gala 2015

2016-01-07 01.51.14Poikkesin nopeasti siinä Mouhijärvelläkin ennen seuraavaa reissua. Takaisin tullessa salaiset ihailijat olivat teipanneet ulko-oveen synttärionnittelu. Vieläkin naama vääntyy hymyyn, kun muistelen sitä pölmästynyttä fiilistä, kun näin tämän ovessa. Ketkä ikinä sitten tämän takana ovatkaan, niin iloinen olen saadusta tervehdyksestä. Puolen tuhatta face-onnittelua on tietysti hieno juttu, mut camoon: tähän on nähty erilailla vaivaa.

Montaakaan hetkeä en saanut huilattua uudenvuoden leirin jälkeen, kun oli jo kova kiirus valmistella matkaa Ruotsiin. Viime vuonna olin samassa tapahtumassa ja kisailin seuraajana intermediatessa. Hienoa saada tunnustusta omista seuraamistaidoistaan. Olin finaalin kuudes kuudestatoista seuraajasta. Tällä kertaa olin jo suunnitellut meneväni advanceen seuraajaksi. Jotain sekaannusta siinä tapahtui, kun ei ollutkaan mahdollista osallistua kuin viejänä. Viejistä oli vain pulaa siinä vaiheessa, kun ilmoittauduin. Facebookissa olivat vielä hätyytelleet jälkeenpäin, että seuraajana kisaaminen olisi mahdollista. En ottanut ressiä aiheesta, joten viejänä oleminen oli varsin mukavaa. Toisella kertaa sitten taas.

Ja olihan minulla kuitenkin kunnia päästä ProShowhun ihan jäätävän taitavan Ben Hootenin kanssa. Voin kertoo, että hän on kyllä meikäläisen uus suosikki. Se connection, joka siitä herrasta välittyy.. Sais itekin samanlaisen. Että sais oman seuraajan rentoutumaan, kun ympärillä on parisen sataa tuijottavaa silmää. Tsekkaa täältä meidän veto.

Ruotsin tapahtumissa on se hieno juttu, että suurin osa järjestetään samassa hotellissa. Ei tarvitse aina ahdistua uusista paikoista, kun tapahtumaan osallistuminen alkaa olla jo perinteen tuntuinen. Lentokentältä taksilla hotelliin on varmaan puolisen tuntia, eikä hinta päätä huimaa (kuhan ei mee kusetustaksiin).

Viikonlopun ehdottomasti parasta antia olivat jälleen intensiivit. Mario Robaun tuomarointi- kisaamis- ja sosiaalitanssijan intensiivit toivat jälleen uuden kasvavan oksan omaan west coast swing puuhun. Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, mutta minulle tieto useimmiten tuo levon. Vaikka uusia kysymyksiä tulee paljon, on vapauttavaa saada vastauksia vanhoihin. Uusilla fiiliksillä taas on mukavampi jatkaa kehitystä eteenpäin. Jos missään vaiheessa on mahdollisuuksia ottaa Robaun yksärit, niin kannatan kaikkia, mutta tuomarikoulutusta ylitse muiden. Ei tarvitse välttämättä tähdätä tuomariksi.Kurssilta saa todella paljon omaan tanssiinsa. Varsinkin, jos meinaa itseään kehittää niin, että pärjää kisoissakin. Ja muutenkin Robau on persoonana kokemisen arvoinen 🙂

2016-01-10 17.58.22

Mario vauhdissa

Harmillista, että Suomessa peräänkuulutetaan sosiaalitanssijuutta kisaamisen kustannuksella. Kisat ovat minulle monisyisen lajin kannalta tärkeää. Se eräänlailla säilyttää lajia lajinomaisena, kun tuomaroimassa on päätöksiään perustelemaan pystyviä ihmisiä. Ilman kisoja kaikki tanssisivat kuten tahtovat ja hetken päästä ihmeteltäisiin Suomen west coast swingin tippumista kansainvälisestä perheestä. Tovin aikaa ja varmaan lanseerattaisiin ”suomiwestcoastswing”, joka olisi vaan paskemmalla tekniikalla tanssittua… ”jotain”. Näin on käynyt Suomessa mielestäni bugg-nimiselle tanssille. Edelleenkin peräänkuulutan, ettei tämän tanssiperheen tarvitse ajaa yhtä pahasti karille.

Mutta ei se pelkkä kilpaileminenkaan toisi paratiisia. Tärkeää olisi löytää hyvä kompinaatio näistä kahdesta, jotta molemmat elementit pystyisivät rakentamaan osiltaan hyvää sceneä. Puhun siis osista, en ihmisistä. Kaikissa meissä on kilpailuhenkisyyttä ja sosiaalisuutta.

West coast swingin tulevaisuus tanssii tanssijoidensa varassa.

New Years Swing Fling 2015

2016-01-03 01.33.23Vähänkö oli hieno uuden vuoden reissu! Mukavalla suomalaispoppoollakin saatiin juhlittua suomalaisen west coast swingin menestystä ihan kuohuvaisen kanssa Osa tais ottaa vettä (ettei kukaan kukkahattutäti ny pahastu, oli pakko laittaa näinkin). Ja päästiinpähän porukalla todistamaan elämäntilanteiden muutoksia. Mahtista porukkaa!

Uutena vuotena voi olettaa lentojen olevan kalliita ja sitä ne olivatkin. Jos kuitenkin suhteuttaa tämän tapahtuman lentolippujen hintaa vaivannäköön, voi jo ihan erilailla suhtautua hintaan. Helsingistä Hearthrow´lle lentää suoraan, eikä vaivalloista koneenvaihtoa ole. Lisäksi tapahtumapaikka on lentokentän välittömässä läheisyydessä. Vain jokunen kilometri lentokenttäbussilla suoraan hotellin eteen. Helppous on luksusta, josta tämän tapahtuman kohdalla olen kyllä valmis maksamaan.

2016-01-02 20.07.57

Millainen tapahtuma NYSF2015 itsessään oli? Korkealaatuinen kaikin puolin. Myös Eurooppalaisilla tapahtumilla voi sanoa olevan kilpailua keskenään osallistujista. Tämän tapahtuman järjestäjät ovat viimeisen päälle panostaneet osallistujien hyvinvointiin. Ainakin minun mielestäni. Vesipisteissä on mukavasti vettä, lattiat ovat sopivan liukkaita ja pysyvät suht hyvin paikoillaan. Kilpailut eivät ole pahasti myöhässä ja niihin järjestäytyminenkin on organisoitu hyvin.

Viime vuonna olin myös tässä samaisessa tapahtumassa. En tiedä olinko se minä, vai oliko tapahtuman henki jotenkin paljon rennompi. Small-talkin käyttäminen oli paljon yleisempää, vaikka osittain huomasi ihmisten liikkuvan myös tiiviissä kaveriporukoissaan.

Tässä tapahtumassa tuntui olevan hurjan paljon porukkaa. Tanssilattialla sai katsoa ympärilleen välttääkseen törmäämistä muihin. Joskus tuli katsottua muidenkin puolesta, kun jengi ei aina tuntunut mitoittavan kuvioitaan ympärillä olevaan ihmismäärään.

Olin jo aikaisemmin päättänyt itse vähän rauhallisemmin ottaa uuden vuoden. Seuraava vuosi olisi viimeinen koulussa, joten nyt olisi aika katsoa hiljalleen eteenpäin omaankin elämään. Olen sitä mieltä, että west coast swingillä on paikkansa. Muuttumaan sen asema tulee aivan varmasti. Nyt olen mielestäni hieman säästöliekillä sen parissa ollut, koska koulu on vienyt aikaa. 2016-01-02 21.15.49

Koulu ja kulunut vuosi on kehittänyt taas jälleen itseäni rippusen eteenpäin. Silmäni aukeavat suuremmiksi tarkastelemaan nykymaailman menoa vähemmän vaaleanpunaisin silmin. Eiköhän tämä vuosi voisi olla nyt se vuosi, kun kaikki loputkin ilkeät ja pahat ihmiset saakoon väistyä meikäläisen läheltä. Jatkakoon matkaansa. Voi olla, että hyviä tyyppejä ei ole pörrännytkään niin paljon, kun itse olen itseilkeyksien päästänyt jumiutumaan, heidän mielestään, lähelleni.

Annettakoon kiittämättömien hyväksikäyttäjien jatkaa matkaa. Jossain vaiheessa sinua ei vain kiinnosta sen takia, kun huomaat, ettei autettavaakaan kiinnosta. Ja alun alkaenkin avunpyyntö on verhottu aivan toisenlaisten tavoitteiden ylle.

Kova on into kisailla. NYSF on pääkopalle tärkeä, sillä UK on ollut ensimmäinen paikka Euroopassa west coast swingille. Nyt oli suht mukiinmenevän mukavaa voittaa advance-luokka yhdessä tuon maan tapahtumissa. Olen hurjan ylpeä itsestäni, sillä vihdoinkin minulla oli tunne, kuin olisin ollut tanssimassa sosiaalitanssia kisavedon aikana. Niin rennolta ja mukavalta se tuntui. Varmasti yksi parhaimmista kisavedoistani ever. Ei kivistävää jännitystä tai kiinnostusta siihen, mitä muut ajattelee.

Kiitos ilkeistä ihmisistä. Tietämättään ovat vieneet minua eteenpäin, vaikka ovat yrittäneet laittaa kapuloita rattaisiin.

Nostettakoon malja vuodelle 2016!