Suomalaiset tapahtuman järjestäjät ovat mukavasti heränneet tuunaamaan tapahtumistaan persoonallisia. Kouvolassa teema vietiin tänä keväänä äärimmilleen. Koristeluun käytetyt betoniharkot oli jotain niiiiiiin Kouvolaa, että muiden kaupunkien on haastavaa päästä samaan personoinnin tasossa. Hienoa, kuinka huumorilla sitä jotkut voivat oman kotikaupunkinsa ottaa.

Hiljalleen Kouvolasta on tullut myös vahva tapahtumapaikka, jos mitataan väkimäärää leirillä, ja verrataan sitä muiden kaupunkien tapahtumiin. Maltan tuskin odottaa, mihin tulevaisuudessa Kouvola kehittyy. Hyvällä tiellä siellä ainakin ollaan.

Olen useinkin kehunut tuon seudun porukkaa ja sen kaupunkien pyrkimystä yhteistyöhön. Jack&Jill-palkinnoissakin oli saatu aikaan yhteistyötä toimijoiden kesken. Hienoa, että kokonaiset porukat eri kaupungeista ovat sisäistäneet, että yhdessä hommaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin, mukavammin ja kauaskantoisemmin. Niin monesti olen nähnyt, kun yhden kaupungin yhden opettajan yhdet oppilaat vain tanssivat omissa pienissä piireissään. Hetken päästä homma kuivuu ja syyksi laitetaan laji, vaikka todellisuudessa sitä on ollut pyörittämässä todella väärät ihmiset. Samat ihmiset lähtevät kehittelemään uusia lajeja hetken päästä vain huomaakseen, että mikään laji ei pelasta historian toistumista heidän arvoillaan ja asenteillaan varusteltua yhteisöä.

JnJ-voittajien kanssa kuvassa.

Siellä alla ne betonit.

Jälleen oli tapahtumissa tuttua porukkaa kerääntynyt yhteen pitämään hauskaa ja oppimaan. Joku jo ihmetteli, miten yhdestä lajista voikaan keksiä niin paljon opetettavaa. West coast swing on monipuolinen laji, mutta sen kehittämisessä on lähdetty mielestäni erilaisin silmin liikkeelle, kuin muissa lajeissa näyttäisi tapahtuneen. Isokin pihvi nääs syödään pala kerrallaan.

Hienoa, että Kouvolassa on yhtäaikaa järki ja sydän vauhdissa.