Vähänkö oli hauskaa ja hieno kokemus päästä puhumaan rakastamastani lajista ihan podcastiin. Vinkkaa kaverille, joka kovasti miettii paritanssikurssille menemistä. Tästä klipistä saa hurjan hyvin kuvan minusta persoonana ja toivottavasti jonkin verran kuvaa west coast swingistä ja sen eroavaisuuksista muihin paritanssilajeihin.
Se tunne, kun Sirpa päätti lopettaa…
2006 vuonna aloitettu aktiivinen paritanssiharrastus oli vienyt pienestä Mouhijärven kunnasta suureen maailmaan, Tampereelle. Loppuvuodesta 2007 minua lähestyttiin pariltakin tanssilliselta taholta saman viikon aikana, ja kyseltiin halukkuutta ryhtyä tanssinohjaajaksi.
Toinen näistä kysyjistä oli Reuterin Sirpa. Muistan vieläkin jo puretun tanssisalin kohdan, jossa tuo kysymys kajahti korvaani. Sirpaan olin tutustunut aiemmin osallistumalla joillekin hänen tunneistaan silloisen tanssinopetusparinsa kanssa. Suuret ryhmät antoivat mahdollisuuden vältellä pelonsekaista kunnioitusta herättää opettajaa, joka rauhallisen ulkokuorensa alta antoi hiljalleen ja pala palalta ovelan fiksua ja oivallettua tietoa. Arvostin hänen tapaansa luotsata tuntia ja tapaansa ohjata. Viikkokalenterin tunneista valikoitui hänen tunnit useasti iltaani rikastuttamaan.
Taisin häneltä kysyäkin, että sinunko kanssa pääsisin ohjaamaan. Hento ja hyväksyvä hymähdys ennakoi, että olin ymmärtänyt väärin. Hänellä oli jo oma ohjaajapari (of course), joten joku toinen oli kyseessä, jos sinne asti päästäisiin. Ymmärsin yskän. Mieleeni jäi kuitenkin, että jonain päivänä olisi hienoa päästä opettamaan sellaisen sielun kanssa, joka alkuvaiheissa tanssiani inspiroi.
Vuodet vierivät ja Sirpaan tuli tutustuttua enemmänkin yhteisen intohimon, bugg-tanssin kautta. Sirpa teki paljon työtä lajin eteen Tampereella. Hän on osasyy siihen, että itse olen jaksanut viedä bugg-tanssini siihen tasolle, ettei se enää tunnukaan karvalakkitallattavalta tanssilta. Erilaiset bugg-kurssit ja tanssileirit törmäyttivät Sirpan kanssa useasti yhteen tanssimaan ja juttelemaan tanssista. Mitä enemmän ajatuksia häneltä kuuli, ja tutustui hänen tapaansa ajatuksia pyöritellä, sitä syvemmäksi oma kunnioitus häntä kohtaan kävi. Hänenlaisensa persoonat saivat minut uskomaan, että suomalaisella paritanssikulttuurilla on mahdollisuus kestää eri aikakausien muutospaineissa.
About 12 vuotta tulee kohta, kun Sirpa kysymyksellään mouhipojan maailman hetkeksi pysäytti. Välillä vauhdikkaatkin vaiheet omassa elämässä ovat tuoneet Sirpan tutuksi tavalla, jonka olisin voinut jättää tapahtumatta. Jonkun väkimäärältään suuren illanistujaisten jälkeen Sirpa mm. toimitti minulle kadonneita tavaroitani: aurinkolasit, pyyhkeen, housut ja uikkarit. Ajoittainen tapani iloita elämästä hieman luonnonlapsisesti elää edelleen. Ehkä tuon reissun jälkeinen pääkipu yhdistettynä nimenomaan siltä korkeasti arvostetulta opettajalta saatuihin hukattuihin kamppeisiin olisi voinut jäädä kokematta. Sirpa ei tuntunut kuitenkaan tuomitsevan (ehkä hymähti parikin kertaa).
Hämeen ammattikorkeakoulussa tradenomin tutkinnon opiskelu-urakan alkaessa kääntymään loppupuolelle tuli tunne, että oli aika painottaa tanssinopetusta taas enemmän. Ei kulunut kummoistakaan viestinvaihtelua vähän sinne ja tänne, kun yhtäkkiä olin sattumoisin haaveilemassani tilanteessa: Sirpan kanssa yhdessä opettaminen oli käymässä toteen.
Vuosien kuluessa en ole koskaan halunnut opettaa vain yhden ihmisen kanssa paritanssitunteja. Vaihtelu virkistää ajatuksia tanssinopetuksesta. Vajaa neljäkymmentä eri tanssinopetusparia, miehiä ja naisia, suomalaisia ja ulkomaalaisia on ollut luomassa erilaisia elämyksiä Suomessa ja ympäri Eurooppaa kanssani.
Sirpan kanssa tunnit loksastivat, kuin holkki palkkiin. Jo ensimmäisten tanssinopetus hetkien jälkeen pystyi aistimaan, että nyt on sellainen valjakko kehissä, että tässä yhdistyvät laatu ja hulvattomuus ja tiedossa olisi runsaasti palautetta. Lukuisat palautteet yhdessä opettamiemme kausien ajalta osoittivat, että tunnit ja tunneilla käytetty huumori j ja opetus purivat moneen muuhunkin. Niin erilaiset kuin olimmekin, niin sanattomiksi emme kumpikaan juuri jääneet. Ainakaan kauhean usein. Jos meikäläisen yritys innostaa oppilaita ”kohti ääretöntä, ja sen yli” ei auennut, vaan sai vain yhden lasten kanssa työskentelevän nauramaan, niin Sirpan kuittaus meikäläisen korvanlehtien märkyydestä räjäytti potin. Tai sitten se, että vuorostani minulta meni se vitsi täysin ohi..
Suunniteltaessa tunteja Sirpan kanssa se oli todellista ajatusten vaihtelua. Virkistävästi kaksi vahvaa persoonaa vaihteli ajatuksia ja ideoita syntyi ja kumpusi vielä lisää. Tuona aikana veikkaan kehitelleeni lyhyimmässä ajassa eniten kuvioita ihan vain Sirpan kanssa suunnittelusta inspiroituneena. Inspiroiva. Se kuvaa hyvin henkeä, jonka useasti tunteja miettiessä koin. Maailma on pullollaan hyviä opettejia, mutta harva aidosti pystyy inspiroimaan. Ja jos pystyy inspiroimaan omaa työpariaan, niin sitten ollaan jo jännän äärellä. Liekö universumi hemmotellut, kun homma pelitti niin hyvin.
Kel onni on, se onnen kätkeköön. Ilon ja ajoittaisen karkelon tunteen riemu tanssitunneissa piti meitä ja oppilaita parhaimmillaan jonkinlaisen meditatiivisen tunteen pauloissa. Onni ei ole onni, ellei jossain päin verrokkina ole viekkauden tummat pilvet. Meidätkin ne puhalsivat uusille urille, itse järjestettyjen tuntien pariin. Vaikka yhteistyössä on voimaa, niin yksipuolinen yhteistyö ei vie kuin itseltä voimat. Sirpan kanssa lähdettiin melkeinpä tyhjältä pöydältä. Kun vastaat omasta työstä todellakin vain itselle ja omalle taloudelliselle tilanteelle, on siitä vapautuva tunne luovuutta lisäävä. Tämän tietävät muutkin itselliset toimijat, yrittäjät.
Sirpan päätös lopettaa tanssinopetus pysäytti maailman miltei samanlailla, kuin vajaa kaksitoista vuotta sitten hänen ehdottomansa tanssinohjaus kysymys. Hänen päätöksensä taustat ja tarinat olivat ymmärrettäviä, mutta päätös harmittaa. Harva ihminen on vaikuttanut omaan paritanssinopetukseen niin paljon, kuin Sirpa. Henkisen yhteyden ja ymmärryksen tuoma turva, hyväksyntä ja luovuuden ruokinta saivat aikaan jotain, mihin yksin ei kukaan helpolla pystyisi.
Viimeisen tanssinopetusillan pitikin olla ihan tavanomainen opetusilta. Ajattelin, että eihän tässä mitään hätää ole. Ensimmäisen rahastuksien aikana kyyneleet ja tärinä häiritsivät niin, että oli pakko poistua salista kokoamaan itseäni illan tunteja varten. Paperia etsien sitä tunsi hassusti olevansa ööver-etuoikeutettu, kun on saanut tehdä duunia työparin kanssa, joka sai aikaan noin surullisen olon. Olon, jota ei pystynyt oppilailtakaan piilottamaan. Lohduttomuus ja haikeus vuorotellen puristi tai helli sydäntä. Luopumisen tuska leijui ilmassa illan aikana ja tieto viimeisestä tanssinopetus illasta oli itselleni the keskusteluaihe vältettäväksi.
Muilta tuli toive, että lopettelisin hieman aikaisemmin tunnin, jotta he ehtisivät muistaa Sirpaa illan päätteeksi. Hieman ennen tavanomaista lopettamisaikaa suunniteltu musiikin hiljennys tuntuu raskaalta vääntää voluuminäppäimestä. Musiikinvoluumin laskeminen teki Sirpan päätöksestä jotenkin niin lopullista ja konkreettista. Sirpa sai monia kauniita sanoja ja hyvän puheenkin. Kyynelille ei meinannut tulla loppua.
Ilta ei päättynyt siihen. Kummallakaan, Sirpalla tai minulla, ei ollut fiilistä mennä yksin kotiin. Sattumoisin tuli saatua pullo viiniä kehiin. Ilta meni asiallisesti hyvän viinin, ystävän ja monien muistojen parissa. Hugo-koiran kanssa pääsin kans vähän palloa heittämään.
Tanssikurssit Tesomalla Spiralin salissa ovat pyörineet jälleen, mutta ilman Sirpaa. Oma fiilis ja aatokset ovat tasaantuneet ja on löytynyt oma malli rytmittää tunnit ja opetus. Hiljalleen hyvää tulee ja hommaa koko ajan parantaen. Onneksi mukana on paljon persoonia, jotka antavat energiaa ja tuovat hyvää mieltä.
Sirpan kanssa ollaan edelleenkin yhteydessä. Kiitollisuus Sirpaa kohtaan on ääretön, enkä välttämättä osaa sanallisesti edes täysin kuvailla, miten hienoa on ollut tutustua Sirpaan. Juttua riittää paljon ja nauru raikaa edelleenkin iloisesti, kun yhdessä nähdään.
Jokaisen pitäisi saada tuntea elämässään yksi sirpareuter.
12 pointtia parinvaihdossa neuvomisesta
Omien tuntien ohella, aikataulujen puitteissa, tulee aika ajoin käytyä muiden tanssiperheiden ympyröihin tutustumassa. Uusien lajien oppiminen ja muiden tunneilla käyminen avartaa näkemystä omaan opettamiseen ja tuntien sujumiseen. Silmiin on kautta aikain Suomessa ja ulkomailla osunut paritanssituntien dynamiikkaa ehkä eniten häiritsevät ihmiset: oma-aloitteisesti neuvojat.
Neuvojalla tarkoitan tanssitunnille kurssilaisena osallistuvaa henkilöä, joka kokee joko oikeudekseen tai velvollisuudekseen opettaa muita tunnin aikana. Oman hahmottamisensa ja kokemuksensa mukaan he luotsaavat muita parhaaksi katsomaansa suuntaan, parhaaksi katsomallaan tavalla. Ongelma onkin, että heidän tietotaidollinen pohjansa ei välttämättä kenenkään muun mielestä riittäisi neuvomaan muita. Heidän ohjeistuksensa ja neuvonsa saattaa suunnata palautteen saajaa täysin toiseen suuntaan, mihin tunnin opettaja haluaa ryhmää viedä tai mihin palautteen saajan on hyvä edetä taidossaan.
Neuvominen kesken opetuksen on kaksipiippuinen juttu. Se voi auttaa, mutta yleensä ei. Muutaman huomion arvoisen neuvon, huomion ja muistutuksen voisi listauttaa ylös.
- Neuvominen saattaa jäädä kesken. Hyvä ja korjaava palaute vaatii aikaa, jotta voi avata tarpeeksi hyvin ja selkeästi palautteen vastaanottajalle asian taustat. Jos tunnin parinvaihtorytmi on jostain syystä hetkellisesti vauhdikas, saattaa palaute parinvaihdossa jäädä pahasti kesken. Hyvä tai paha palaute, sen kesken jääminen on aina paha.
- Neuvojan taso ei välttämättä riitä antamaan palautetta. Pitkän linjan paritanssiharrastus ei tarkoita, että osaisit ohjata muita ihmisiä oppimisessa oikeaan suuntaan, varsinkaan itse osallistuessasi kurssilaisena paritanssitunnille. Tunnin opettaja hahmottaa asiat neuvojaa paremmin ja tietää fyysisen taidon opettamiselle tehokkaamman ja helpomman keinon. Opettajahan tunnin on suunnitellut ja rytmin etenemiselle. Pitkään saman opettajan tunnilla käyminen saattaa antaa kuvan, että tiedät homman jujun. Jos opettajasi kehittääkin taitoaan ja on saanut uudempia päivityksiä, saatat vanhahtavaa tietoa jakavana olla tuntien riippakivi.
- CASE: Heitin buggin alkeiden opetuskeikan paikassa, jossa oli paljon seuraajia. Viejiä oli rekrytoitu lähiseudun tanssiporukasta auttamaan. Kyseinen kädenalitanssitunti olisi voinut mennä toisinkin, jos viejät olisivat tehneet, mitä opetin. Jotain vanhaa kasaribuggia käsillä repien rytkytettiin menemään itsetunto korkealla, ja omat kämmit sälytettiin uutta opetteleville seuraajille.
- CASE: Olin opiskelemassa uutta lajia, kun kierrossa kohdalleni tullut tanssipari alkoi lähes välittömästi neuvomaan, miten kuvio pitää osaltani tehdä. Hoksasin pyytää häntä näyttämään minulle opeteltavan kuvion hänelle vastakkaisessa roolissa (jossa siis itse yritin selviytyä) ja salamana palautteen antaminen loppui. Mielestäni neitsyen on epäuskottavaa opettaa käytännön seksiä, vaikkakin olisi katsellut paljonkin pornoo.
- Tunnin aiheen vierestä annettu palaute saattaa ohjata palautteen saajan huomion viemään hänet ojasta allikkoon. Tunnin opettaja on kuin kapellimestari. Hän saattaa hetkittäin vahvistaa koko ryhmälle taitoa X varmistaakseen ryhmää asiaan Y, jossa taitoa X tarvitaan. Jos neuvoja neuvoo täysin toisia asioita, hän sekoittaa ryhmän muita oppijoita. Muiden yksittäisten kurssilaisten huomio saattaa hetkittäin herpaantua neuvojan neuvomaan asiaan, ja heiltä jää tärkeä asia X oppimatta/vahvistamatta. Kun tunti menee eteenpäin ja mennään haasteellisempaan asiaan Y, on neuvojan neuvomat oppijat heikommilla kantimilla. Heidän oppimistaan on häiritty täysin tunnin kokonaisuudesta poikkeavilla asioilla, ja lopputuloksena he eivät hyvästäkään tunnista saa irti tarvitsemaansa taitoa edetäkseen tai edes pysyäkseen paritanssinmaailmassa.
- CASE: Olin oppijana alkeisryhmässä, jossa opiskeltiin perusaskelta, kun eräs neuvoja koki asiakseen häiritä muiden huomiota oikeaoppisella käsiotteella. Palautteen vastaanottajat olivat hämmentyneinä käsiotteesta ja yrittivät kaiken aikaa sitä parantaa. Samalla unohtivat keskittyä siihen opeteltavaan perusaskeleeseen. Seuraavalla viikolla useampaa palautteen saanutta ei paikalla ollut, mutta neuvojen antaja kyllä oli innokkaasti sekoittamassa seuraavaakin tuntia.
- Neuvomisen kautta välittyy saajalle neuvojan tulkinta opettajan aiheesta, ei välttämättä opettajan varsinainen asia. Olen usein sanonut, että ”minä olen vastuussa kaikesta sanomastani tunnilla, mutta oppijat ovat vastuussa siitä, miten he sanomani ymmärtävät. Enkä minä siis. Kaikki me vastaanotamme informaatiota oman maailmankuvamme kautta. Jokainen sukujuhlissa käynyt tietää, että omassakin suvussa löytyy heitä, jotka kokee maailman täysin erilailla, kuin muut. Mitä tahansa sanookin, he tuntuvat ymmärtävän joko tahallaan tai tahtomattaan ”väärin”, eikä niin kuin itse tai muut sitä tarkoittavat.
- CASE: Opetin jossain vaiheessa, että pitää tanssia loppuun asti käden päähän. Näin saadaan hyvän tuntuinen tanssi alulle. Kesken kaiken kuulin, kun eräs neuvoja neuvoi toista menemään käden päähän niin, että tuntuu (”Rake just sano niin”). Kävin korjaamassa hieman vastaanottajan tulkintaa. Oma tarkoitus ei ollut, että käden päähän mennään niin suurella voimalla, että tuntuu ranteissa ja jänteissä ja olkapäät poksuisi.
- Negatiivisen palautteen antaminen saattaa pilata toisen päivän. Koskaan ei voi tietää, mitä kuka hymynsä takana elämässään kokee.
- Case: West coast swing tunti oli lähtenyt hyvin käyntiin. Porukka oli puheliasta ja nauravaista ja oppiminen eteni. Hiljalleen aistin, että tunnelma alkoi kiristymään ilman selkää syytä. Opittava asia ei ollut vielä kovinkaan haastava, mutta nauru loppui ja ihmiset olivat hiljaa. Tunnelma vetää tuntia oli kiusallinen ja hämmentynyt. Tuntia oli pakko kesken kaiken helpottaa, jotta tunnista saatiin hyvä kokonaisuus oppimisen hidastuessa. Pitkään tunnin vetämisen jälkeen yksi kurssilaisista uskalsi lähestyä palautteen muodossa. Parin vaihdossa oli ollut yksi tanssia muutenkin opettava henkilö, joka kovin sanoin oli haukkunut parinsa yksi toisensa jälkeen. Tietotaidollista pohjaa hänellä ei ollut silloinkaan asiaan, mutta ilmeisesti muut kunnioittivat tittelin tuomaa asemaa. Valtavasti pahaa mieltä hän sai aikaan. Hän sai kaiken tehtyä niin ovelan salaa, etten hakemalla hakien tilannetta tunnin aikana havainnut. Aidon ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa toiminnallaan kunnioittaa muita, varsinkin toisen opettajan tunnilla.
- Palautetta on hyvä antaa, jos tunnin opettaja sitä pyytää antamaan. Tällöin on hyvä pitää mielessä muukin ohjeistus. Onko joku tietty osa-alue, josta palautetta pitää antaa? Millainen palaute pitää olla?
- Itse silloin tällöin tunneilla pyydän antamaan palautetta kohdistaen sen johonkin tiettyyn asiaan. Saatan pyytää antamaan palautetta esimerkiksi kädenpuristamisen estämiseksi, kaverin tsemppaamiseksi, vientipaineiden variaatioiden hahmottamiseksi jne. Koskaan en anna lupaa kertoa, mitä sylki suuhun tuo.
- Palautetta on hyvä antaa, jos toinen sitä kysyy. Silloin vastuu on kysyjällä. Oon aina sanonut, ettei saa kysyä kysymyksiä, joiden vastauksista ei pidä. Kysyjän kannattaa siis oma kysymyksensä rajata ja kohdentaa, jos johonkin tiettyyn asiaan haluaa kommenttia.
- Palautteen saaja saattaa jännittää ensikerralla niin paljon, että onnistuminen vaikeutuu entisestään. Onhan se mukavaa olla toivottu tanssipari ja odotettu parinvaihdossa. Kosolti palautetta annettu pyytämättä saa ainakin minut tuntemaan, että minussa on jotain vikaa (ellei palaute ole sidottu toimintaan)
- CASE: Olin jokin aika sitten opettelemassa pitkästä aikaa uutta lajia, ja nautin ollessani alkeislainen, jota kukaan ei tunne. Sain käsiini tanssijan, jolla oli kunnon urputus-vaihde päällä. Häkellyin ja hämmästyin, mutta kiltisti kuuntelin kuinka paska viejä ilmeisesti olin. Itse olin jo kartuttanut kyseisen tanssijan virheet, jotka mielestäni tanssiamme oleellisin osin vaikeutti. Seuraavan kerran yllätin itseni parinvaihdossa hänen lähestyessään. Meikäläistä jännitti ja vavisutti hänen tapansa toimia, jo ennen kuin sain hänet uudelleen parikseni. Vaikkakin tiesin, että kyllä mulla hyvin meni. Kaikki eivät välttämättä koe oloansa mukavaksi urputtajan lähestyessä tai heidät uudelleen käsiinsä saadessa. Pahimmillaan tanssi menee entistä huonommin, kun jännitys häkellyttää h-hetkellä.
- Palaute ei tule välttämättä oikealla hetkellä. Jokuset taidot kehittyy vain tanssimalla, eikä pohja palautteesta tulleelle asialle ole valmis. Neuvoja saattaa olla edellä tai jäljessä taidon oppimisessa verrattuna palautteen saajaan. Liian aikaisin yritetty muutos omaan tanssiin ei kestä vankan perustan puuttuessa. Lopputuloksena saattaa olla kokonaisuudeltaan sekamelskainen tanssija, jonka kanssa kukaan ei halua tanssia.
- Pieni vauvakin oppii asioita vaiheittain. Ryömimään, konttaamaan, seisomaan, kävelemään ja juoksemaan. Jos paritanssia opeteltaessa joku on vasta ”ryömintä vaiheessa, on turhaa kiusata toista vaatimalla sadan metrin aita juoksun tekniikkaa.
- Palautteen saaja ei välttämättä ole hakemassa palautetta. Joku voi olla tullut tunnille vain kuluttaakseen aikaa, pitääkseen hauskaa, nähdäkseen kavereita, liikkumaan tai unohtamaan jotain. Palautteen antaminen näille ihmisille luo herkästi huonoa fiilistä, ja saattaa jättää neuvojasta huonon muiston.
- Palautteen antamistavassa saattaa olla kaikki päin helvettiä. Voi olla, että neuvoja jakeleva on lutuisin ja herttaisin persoona, mitä maa päällä kantaa. Neuvoessa korjattavaa asiaa sanat ja lauseet muotoutuvatkin sellaiseen muotoon, että toinen kokee sen kuin märällä rätillä lyömisen korville.
- Vinkki: Tsekkaa oma kielellinen ulosanti. Viliseekö sanoissai henkilökohtaisuuksiin vaivihkaa tökkiviä lauseita? Esim: ”Sä et tossa kohtaa tee oikein” tai ”Sä oot liian kevyt/painava tossa kohtaa” tai ”Sun ei pidä..”. Nämä kannattaa vaihtaa toimintaan keskittyviin lauseisiin: Esim ”kädellä vahvasti puristaminen on turhaa vienti-seuraamisen kannalta” tai ”tanssijan tulee tanssia loppuun asti vain sen verran, että vielä voi olla herkkänä vienti-seuraamiselle” tai että ”lyhyemmät askeleet tuottaisi keveämmän kuvion tanssilajissa x”…. Edellä mainitut esimerkit eivät kohdista palautetta sen hetkiseen pariin, vaan neutraloi asiaa yleiseen tanssitekniikkaan. Mikäli tämä kohta ei auennut, niin laita mulle viestiä tai nykäse nähdessäsi minua hihasta. Mä voin kyl avata asiaa lisää, jos tässä on ongelmia.
- Positiivinen palaute auttaa oppimaan. Kehut lisää itsevarmuutta ja kohottaa itsetuntoa. Ne luo varmuutta ja vakautta uusien haasteiden kohtaamiseen ja niistä selviämiseen. Jokainen tarvitsee kehuja. Liian hyvä itsetunto ei ole kellään. Hyvä henkinen palaute tsemppaa ja antaa energiaa tulla uudestaankin.
BONUSPOINTTI: Palautetta on hyvä antaa, jos toinen vahingossa satuttaa tai sinulla on suurempi riskiä satuttaa itsesi. On totta, että joskus sattuu ja lujaa. Kun joku fyysisesti satuttaa, niin siitä PITÄÄ sanoa kohteliaasti. Kenelläkään ei ole velvollisuus olla tunnilla, jossa sattuu. Jonkun vartalo saattaa leikkauksesta tai jostain muusta syystä vaatia hellempää käsittelyä.
Aina on hyvä muistaa äänestää jaloillaan, jos jonkun opettajan tyylistä ei pidä. Tunnin vetäjälle tulee antaa työrauha opettaa parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä tahallaan tai tahattomasti pyrkiä häiritsemään tuntidynamiikan sujuvuutta. Aina omaa oppimista voi ja kannattaa boostata yksityistunneilla. Ne sopivat erittäin hyvin, vaikkei tähtäisi kisakentille, mutta haluaa paremmaksi tanssijaksi. Räätälöidystä yksäristä saa paljon erilaisia harjoitteita, joita voi vaivihkaa salaa ottaa kehiin, jos yhtäkkiä huomaa olevansa liian helpolla tunnilla.
Pidetään huolta, että kellään ei ole meidän palautteemme takia paskapäivä. Aiheesta voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta tässä ne äkkisemmät asiat.
Rauhaa, rakkautta ja paritanssia kaikille!
-Rake-
Westie Spring Thing – Unkarilaista vieraanvaraisuutta
Jälleen korkattu uusi maa, jossa aiemmin en ole opettanutkaan. Vain tunteroisen pääsin parastani laittamaan ja näyttämään omaa osaamistani. Opeparinani oli Googlella töissä oleva tanssija, joten tunnin valmistelukin oli melkoisesti suunniteltu.
Saksalaisen pornon vertaus, kokonaisuuteen soveltuva musiikki, keski-eurooppalainen ryhmä ja pohjoismaiset stereotypiat purivat tällä kertaa enemmän kuin hyvin, sillä lisää työtarjouksia tuli tunnin jälkeen uusiinkin maihin ja vanhat järkkärit varmistelivat, että vielähän oon matkassa. Mahtavaa, että saa hyvää palautetta.
Tapahtuma itsessään saa nostamaan hattua. Tila oli IKEAn sohvineen ja säkkituoleineen mitä kodikkaimman tuntuinen. Aina löytyi tilaa lösähtää, jos tarve vaati. Tunnit, opet, järkkäilyt yms. toimi niin kuin pitääkin. Lisäpointsit saa hurjan iso ostari parin minuutin kävelymatkan päässä tapahtumapaikalta. Hieman taas käsimatkatavaroiden painorajoja koeteltiin. Unkarin hinnatkin sopii kituvalle yksityisyrittäjällekin suorastaan loisteliaasti.
Kansainvälistyminen on pienten Pohjoismaiden tärkeä elementti myös paritanssin maailmassa. Hyvin ulkomaisia opettajia pyörii näissä maissa, mutta lisäkehitystä saavuttaa itsekin matkalle lähtemällä. Ulkomaalaisten on helpompi lähteä myös Suomeen, jos heillä on siellä tuttuja. Aina välimatka ja maan kalleus eivät ole ensisijaisia kotiin jättäjiä.
Mä sain hirmusesti intoa viikonlopusta omille tunneille. Mahtavaa nähdä kavereiden onnistumiset lattialla tai tunneilla. Sitä tuntee itsensä osaksi yhteisöä.
Sveitsin meininkiä
Kuluneen viikonlopun Sveitsin keikka erottautui ensimmäisestä keikasta Sveitsiin west coast swingin parissa (2010?), kuin yö aamupäivästä. Porukkaa oli luonnollisesti paljon ja kehitys oli kulkenut eteenpäin. Kovin montaa tuttua kasvoa ei kuitenkaan ollut 2010 vuoden pienestä workshopista. Elämän polut ei aina samaan suuntaan meitä kaikkia vie.
Puolikuntoisena tuli vähemmän saatua irti viikonlopusta, mutta koetut hetket oli mahtavia. Tuntien annista jäi mieleen yhden opettajan esiin nostama ominaisuus, että tietyn pisteen jälkeen alkuhuuman vauhdikas kehittymisen tunne muokkautuu. Moni tanssija jää koukkuun tuohon tunteeseen, ja juuri kun alkaa se kovanluokan kehityksen hakeminen tuntuu seinä tulevan vastaan. Kehittymisen onnen tunteet tulee hitaammin, ja moni turhautuessaan vaihtaa lajia luullen saavansa syvällisempää kehitystä omaan tanssiinsa. Jotkut eivät koskaan tule ottaneeksi härkää sarvista.
Raikastavia uusia ajatuksia omille tunneille ja rohkaisevaa kertausta tuli viikonlopusta. Perusasioista tuli muutakin valaiseva knoppi tieto eteenpäin jalostettavaksi omaan tanssiin ja opetukseen.
Puolikuntoisena plussaksi tulee se, että ehtii juttelemaan paljon kavereille. Yhden kaverin kirjauksien mukaan Euroopassa on 40 WSDC-tapahtumaa vuodessa ja 90 AllStar-tason tanssijaa. ”Hyvin” menee, mutta menköön.
Vähän ahtaanpuoleinen tanssilattia ajoittain. Intoa tanssia oli pe illan bileissä enemmän, kuin taitoa varoa muita. Anteeksi pyydettiin kyllä herkästi, joten tunnelma pysyi yllä.
Suosittelen tapahtumaa. Sosiaalinen tapahtuma vähillä kisoilla, sveitsiläisen tarkoilla aikatauluilla ja usealla pehmeällä sohvalla tauoilla lepäämiseen. 😀
Paris Westie Fest 2018
Mahtavaa nuo uudet WSDC:n sääntömuutokset. Vihdoinkin ne elävät ajassa ja ovat reagoineet suuriin kisailija määriin Euroopassa. Muuttaa samalla tanssijoiden suhtautumista pisteisiin. Toivottavasti tervehenkisemmäksi.
Poissa ovat ne vuodet, jolloin harva tapahtuma keräsi ”koko” Euroopan yhteen. Vaihtoehtoja ei ollut. Nyt on useampikin vaihtoehto jopa yksittäiselle viikonlopulle. Ranskassakin on meininki muuttunut.
PWF2018 on raikas kokemus aiempiin ranskalaisiin tapahtumiin. CDG lentokenttäjunalla pääsi hotellin viereen, eikä tarvinnut pahemmin palloilla. Sopiva ensimmäinen tapahtuma mm. vastikään matkustusvaiheeseen wcs urallaan päässeelle tanssijalle.
Paljon puhuivat ranskaa, mutta suhteellisesti puhuivat englantiakin. Kysymällä saa viimeisimmät tarkennukset. Lee Easton toimi MC:nä, joten englantia kuuli alituiseen.
Itselle reissu oli vaan rentoutumisen, uusien ihmisten ja sosiaalitanssista nauttimisen aikaa. Ilmoittautumisen jälkeen järjestäjät arvostivat näkemystäni sen verran, että tuomaripaneeliinkin kutsuttiin.
Mukavasti mulkkasivat meininkiä niin, että AllStar-kisatkin saatiin kasaan. Uusien sääntöjen mukaan pisteet ovat tiukilla jatkossa(KIN), mutta tietyn rajan jälkeen ei niiden saamiseen suhtautuu erilailla.. Mukaviahan ne ovat, varsinkin uusia työkuvioita tarjoavien tapahtumanjärjestäjien mielestä. Pisteiden puuttuminen on vaikea korvata, jos mielii saada työkeikkaa. Raaka peli, kun nuo pisteet alkavat vaikuttamaan siihen, miten laskunsa pystyy maksamaan.
Myöhästyin kisojen alusta, paljon. Todella paljon. Punnerruksin ja peballa yleisön edessä oman nimenkirjoittamisella siitä selvittiin. Veikkaanpa, että taas Suomesta rikastui muilla mailla kuva. Kyselivät, ovatko muut suomalaiset yhtä hauskoja tyyppejä.
Kakkossija JnJ AllStarsissa viidestä parista. Kanadalaisen parin kanssa ei aiempaa tanssikokemusta ollut. Hiljalleen alkoi huumorinkukka ja pulssi sujumaan loppua kohden.
Tanssilattialla ranskalaiset näyttivät aktiivisesti hakevan. Pitkiä ei näytetty aktiivisesti annettavan. Lattia oli hyvä ja iso. Ainoa miikkari, ettei lentokenttähotelkin läheisyydessä ollut mäkkäriä tai ruokakauppaa.
Hiltonissa kaksi heidänkin mittapuullaan pientä lasia Jaffaa kisojen jälkeen = 12e…
Mutta oli se sen arvoista. 😀
Messukylän tiistait
Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran lasketin mikrofonin päähän Swingteamin riveissä. Ryhmä oli Hurmion kanssa yhteinen. Näin kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi sattumoisin elämä vei ihka omien tuntien hallinnoimiseen.
Messukylän työväentalolla on nyt tiistaisin west coast swingiä klo viidestä eteenpäin opetettu. Monen monta ryhmä kokoa ja kokoonpanoa kokeneena huomaan, että monet alitajuiset unelmat ovat erilailla täyttyneet. Jos ei lasketa ensimmäisen ilmaisviikon miltei sata tuntikävijää (huom: ei tarkoita eri ihmistä. Nyt minäkin oon bongannut, millä sanoilla saa suurenneltua asioita), niin tunneilla on ollut porukkaa vähän. Todella vähän. Erittäin vähän. Super vähän.
Siinä on käynyt yksi unelma toteen. Koska väkeä on ollut kourallinen jokaisella tunnilla, olen saanut huomioitua jokaista tanssijaa paaaaaaljon tarkemmin. Olen ollut liekeissä, että nyt saan oikeasti oppimista ihan eri intensiteetillä aikaiseksi. Enää tunnit eivät tunnu vain isojen tanssien pitämiseltä.
Osa kävijöistä on ollut hiukan huolissaan porukan vähyydestä. Miten Rake nyt pärjää? Onhan raha elämää helpottava tekijä, en sitä kiellä. Ja aina kaikki tulijat tervetulleeksi sydämestäni toivotan. Pienet ryhmät muotouttaa tunneista ehkä enemmän ryhmäyksärin tuntuisia. Minun sieluni kehrää, kun nyt minulla on ollut mahdollisuus näyttää parhaimpani opettajana. Aito ja syvällinen oppiminen on ollut aina ystäväni. Vailla kompromissien tekemisen pakkoa näin omilla tunneilla on jotenkin vapaata myös hengittää.
Iso kiitos heille, jotka tunneilla ovat käyneet. Syyllisyyttä ei saa kantaa, vaikka nyt saakin erilaista opetusta, kuin suuremmissa ryhmissä. Nauttikaamme kaikki tästä kehityksen keväästä.
Eläköön Tampereen seudun west coast swing!
Eikun tää tanssi on WEST COAST SWING!
Vaikka west coast swing on pitkään ollut kasvava laji Suomessa, ei meistä silti tiedä kovinkaan moni. Jo pitkän aikaa on harmittanut, että west coast swingiä tanssiessa miltei poikkeuksetta lajiamme ei tunnisteta, tai sitten se sekoitetaan johonkin toiseen paritanssiin. Monta kertaa olen kuullut Flasmob-esitysten jälkeen yleisöstä kommentteja, että mahtavan näköistä tanssia tuo salsa… Tai että jossain baarissa tanssiessani west coast swingiä ihmiset ovat niin iloisia, kuinka mahtavaa ”tsatsatsaata” tanssin.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Ajatusten pyörittelyn jälkeen ”west coast swing Finland”-collegetakit näkivät päivänvalon ja nyt ne ovat kaikkien saatavilla.
Miksi innostua juuri college-takista?
Esimerkiksi T-paita ei näy hupparien ja takkien alta kovin hyvin. T-paita suojaa heikommin kylmältä; college-takin alle voi laittaa oman t-paidan, ja sitä kautta saa tuotua paremmin omaa persoonaa esiin.
Collegetakkia ei tarvitse pestä jokaisen käyttökerran jälkeen.
Takki sopii hyvin suojaa antamaan suomalaisiin sääolosuhteisiin.
Mitä takki maksaa?
100,- Sisältäen ”west coast swing Finland”-tekstin, ekarolas.com-alaselkätekstin ja rintataskuun etunimesi. Etunimeä ei ole pakko ottaa, ellet tahdo)
Suomalaisten west coast swingaajien kannustustyyli tunnetaan jo Euroopassa. Yhteisellä collegetakilla saadaan näytettyä muillekin, mistä me tulemme.
Mitä hyötyä ja etua takista muuten on?
Erillistä kanta-asiakaskorttia kun käytössä ei ole, niin takista on muotoutunut tavallaan sellainen:
Saat 10 % alennuksen meikäläisen (Rake) yksäreistä ja järjestämieni tuntien hinnoista. Tottakai alennus-oikeus on esitettävä, eli takki päälle kehiin. Siitähän sen parhaiten rahastaja hoksaa.
Miesten malli:
Kuvassa on miesten L-koko. Tässä prototyypissä eteen kikkailtiin tanssiva pari ja nettisivuni. Mikäli haluat, saat oman etunimesi tuohon etutaskun alaosaan. Muulta osin etuosa on tekstitön.
Collegetakki on tehty joustavasta neuletrikoosta, jossa on täyspitkä vetoketju ja pystykaulus. Tuotteessa on tehosteväriset vetoketjut ja ketjuun sointuvat vetimet. Sivutaskuissa on myös tehosteväriset yksityiskohdat mesh-kankaasta ja rintataskussa on vetoketju.
Selän olkakaarrokkeessa on pieni logopainatus.
- Materiaali: 92 % puuvillaa, 8 % elastaania.
- Paino: 280 g/m²
- Koot: XS-S-M-L-XL-XXL-XXXL
- Pesuohje: 40°, pestävä nurinpäin vetoketju kiinni, ei kuivausrumpuun
- HUOM: Valmistajan mukaan tuote kutistuu pesussa 5%
Kokotaulukko miehille:
| 220 Nelson | XS | S | M | L | XL | XXL | 3XL |
| rinnanympärysmitta | 102 | 108 | 114 | 120 | 126 | 132 | 138 |
| pohjaleveys | 82 | 88 | 94 | 100 | 106 | 112 | 118 |
| vaatteen pituus* | 66 | 68 | 70 | 72 | 74 | 76 | 78 |
*olkapään korkein kohta
Naisten malli:
Kuvassa M-koon takki. Mikäli haluat nimesi tuohon etutaskun yläosaan, muista laittaa siitä maininta tilatessasi.
Naisten collegetakki on tehty joustavasta neuletrikoosta, jossa on täyspitkä vetoketju ja pystykaulus. Tuotteessa on tehosteväriset vetoketjut ja ketjuun sointuvat vetimet.
Sivutaskuissa on myös tehosteväriset yksityiskohdat mesh-kankaasta ja rintataskussa on vetoketju. Selän olkakaarrokkeessa on pieni logopainatus.
- Materiaali: 92 % puuvillaa, 8 % elastaania.
- Paino: 280 g/m²
- Koot: XS-S-M-L-XL-XXL
- Pesuohje: 40°, pestävä nurinpäin vetoketju kiinni, ei kuivausrumpuun
- HUOM: Valmistajan mukaan tuote kutistuu pesussa 5%
Kokotaulukko naisille:
| 221 Nelly | XS | S | M | L | XL | XL |
| rinnanympärysmitta | 86 | 92 | 98 | 104 | 110 | 116 |
| lantionympärys | 82 | 88 | 94 | 100 | 106 | 112 |
| pohjaleveys | 76 | 82 | 88 | 94 | 100 | 106 |
| vaatteen pituus* | 62 | 64 | 66 | 68 | 70 | 72 |
*olkapään korkein kohta
Kustomoidulla/personoidulla tuotteella ei ole palautusoikeutta. Kuljetan mukanani mallitakkeja. Nappaa hihastani kiinni, kun haluat olla tarkkana takki valinnassasi.
Sovitaan toimitus- ja maksutavat tilausta tehdessäsi.
Missä voin takin tilata?
Laitappa minulle viestiä mieluiten s.postin kautta: rake.salo88@gmail.com
Tilaus onnistuu myös kasvotusten, kun jossain maailmalla nähdään.
Eiköhän vihdoin ja viimein ole aika näyttää muillekin, mitä lajia me innokkaasti tanssitaan!
Kuinka käyttäydyn west coast swing-bileissä?
Piti ensiksi kirjoittaa kattava listaus west coast swing-bileiden etiketistä. Pitkään pyörittely ei vaan auttanut, sillä jokaiseen tilanteeseen tuli poikkeuksen poikkeus ja niihin vielä poikkeuksien poikkeus. Ja niistäkään poikkeuksista ei tullut mitenkään hyviä yleistyksiäkään.
Pakkien antaminen on minulle iso kynnys, vaikka välillä siihen olisi hyväkin syy. Tanssista kieltäytyminen on jälkeenpäin tuonut enemmän pahoja puheita selkäni takana kuin hyviä, joten pakkien sijaan pyrin luovimaan tilanteissa niin, etten joudu kyseisiin tilanteisiin. Mieluummin menen noina harvoina kertoina tanssimaan, kuin riskeeraan pahan mielen tuottamisen mahdollisuuden toiselle.
Päätin listata asiat, jotka itse otan huomioon ja olen ottanut huomioon koko west coast swing-matkani aikana:
juomalasi
Nestetankkaus on tärkeää ja antaa aikaa tanssijalle hieman palautua tanssituista kappaleista. Juoma kädessä oleva tanssija voi hetken odottaa, että toinenkin lasillinen uppoaa. Osa ihmisistä myös toivoo juoman pitämisen olevan merkkinä, ettei tanssiminen ole se tärkein juttu. Juotavana saattaa olla jotain, jota ei halua jättää pitkäksi aikaa yksin, esim. kahvia. Osa ihmisistä näyttää olevan hetken huikkauksella valmiita tanssimaan. Vältän ihmisen hakemista, joka on juomassa jotakin.
ruokarauha
Jälkien putsaaminen ja siivoaminen välttämättä eivät ole niin nopeaa kuin luulisi ja siinä saattaa mennä tovi aikaa ja kappalekin saattaa kulua. Tilanne kehkeytyy nopeasti kiusalliseksi sekä odottajalle, että evästäjälle. Vältän syöpöttelevien ihmisten hakemista tanssimaan.
jutteleminen
Joillekin ihmisille west coast swing bileet ovat tapa nähdä ihmisiä ja jutella kavereille, joita ei usein näe. Kuulumisien vaihtaminen on tärkeää ja luo yhteishenkeä. Osa keskusteluista on keveää small-talkkia, mutta ajoittain keskustelussa saattaa olla raskaitakin ja henkilökohtaisia asioita. Vierestä tuleva tanssiin haku saattaa olla hyvän tunnelman katkaisija, vaikka tanssiinhaku olisi kuinka ystävällinen tahansa.
Story behind: Juttelin eräässä tapahtumassa, tanssisalin ulkopuolella, yhden kaverini kanssa. Hänen isänsä oli yrittänyt itsemurhaa. Olin itse menettänyt hetki sitten yllättäen isäni. Läheisen menettämisestä puhumiseen oli erilainen vire, kuin ihmisellä, joka samanlaista tilannetta ei koskaan ole kokenut. Kaveri oli päässyt juuri hyvään alkuun pahan olonsa purkamisessa, kun viereen pyyhälsi kirkasääninen tanssiin hakija. Hän oli jo pitkään halunnut tanssia meikäläisen kanssa, ja nyt hän vihdoin ”sai minut kiinni”. Keskustelukaverini meni täysin lukkoon ja hämilleen ja salamannopeasti lähti pois vinkaten minulle, että palaa asiaan myöhemmin.
Meikäläisellä oli monttu auki, sillä sen kummemmin en tökeröön käytökseen ehtinyt reagoimaan. Kaveri ei halunnut enää jälkeenpäin puhua asiasta. Mitä ikinä hänen olisi tehnyt mieli puhua, jäi sanomatta yhtäkkisen keskeytyksen takia.
En mene itse hakemaan ketään kesken keskustelun. Odotan kauempana vieressä keskustelun loppumista, mikäli maailmani on riippuvainen keskustelevan ihmisen kanssa tanssimisesta juuri sillä hetkellä. Toisaalta voi olla, että kaverini on tilanteessa, josta ei tunnu pääsevän pois. Näiden kavereiden kehonkielen tunnen ja tiedän ajan, jolloin pitää lähteä kaveri tilanteesta pelastamaan.
dj-haku
Hyvät musiikinsoittajat ovat kuin kapellimestareita, jotka pitävät huolta bileiden tunnelmasta. Tunnelman ohjaus nousuineen ja laskuineen vaatii paljon havainnointia tanssijoista ja ihmisten reagointitavasta kappaleiden aikana, vaihtamisen hetkellä ja niiden jälkeen. Ne hetket, kun musiikinsoittaja on kuulokkeet päässä, kumartuneena otsa kurtussa koneen ääreen näpytellen näppäimistöä tai työstämällä hiirtä ovat varsinkin sitä kiireisintä aikaa. En hae musiikinsoittajia tanssimaan silloin, kun heillä on kiireinen hetki todennäköisesti käsillä. Jos he itse hakevat, on tilanne toinen.
lattialta haku
Aina sieltä ei pääse pois… Aina sieltä ei halua pois. Jos potentiaalinen haku näyttää kuolevan janoon tai muuten näyttää väsyneeltä, en hae. Korkeintaan juttelen, jos kyseessä on varsinkin joku tuttu, joka yrittää päästä tanssilattialta pois.
paikka huoneessa
Läheltä tanssilattiaa todennäköisemmin saa itsellensä tanssiparin, joka haluaa tanssia. Kauempaa lattiasta löytyvät ujoimmat tanssijat tai he, jotka haluavat vain katsella. Osa tanssijoista hakee myös DJ-pöydän takaa hetken taukoa ja turvaa tanssiin hauilta. En hae ketään DJ-pöydän takaa, sillä todennäköisemmin se on ainoa turvasatama. Saatan mennä juttelemaan muuten vaan. Saadaan molemmat taukoa tarvittaessa… ehkä.
tuomarit, juontajat, esiintyjät
Kaikilla yllämainituilla on h-hetkellä ja sen läheisyydessä paljon ajateltavaa ja mietittävää. Jokaiselle on hyvä antaa rauha tehdä hommansa loppuun. En häiritse heitä. Jos he haluavat tanssia ja hakevat tuossa tilanteessa, tilanne on toinen. Joku saattaa purkaa jännitystään ja joku haluaa välttää tanssimisen muiden kanssa, jottei ”tehdasasetukset” suhteessa omaan pariin mene ennen esiintymistä sekaisin.
nopea käveleminen
Kielii joko vessahädästä, tai toiveesta päästä tanssilattialta nopeasti pois. Voi kertoa myös yrityksestä päästä stalkkeria pakoon. Jos kaverin perässä on häntä ahdistava ihminen, haen ahdistavaa henkilöä tanssiin, jotta kaveri pääsee pakoon.
vartalon suunta:
Selkä tanssilattialle päin ei ole asento, jota ylläpitää yrittäessään päästä tanssimaan. Haen tanssimaan suurimmaksi osaksi vain heitä, jotka edes vähän ovat vartalollaan kääntyneitä tanssilattian suuntaan. Osa yrittää piiloutua hauilta hetkeksi kääntäessään selkää mahdollisille hakijoille.
liian monesti hakeminen, stalkkaaminen, vaaniminen
Mikäli paikalla on vain jokunen ihminen, tulee luontaisesti haettua samaa paria useampaan kertaan illan aikana. Kun bileissä on paljon tanssijoita ja joku hakee viidettä kertaa tanssimaan, alkaa itselleni tulemaan ahdistus. Puhun stalkkereista. He ovat yleensä ovelimpia lukemaan tilanteita ja joskus jopa luovivat ja tuottavat sellaisia, että pääsevät tanssimaan mahdollisimman usein lempitanssijansa kanssa.
Muistan yhden tapahtuman, jossa eräs hakija käytti törmäystä saadakseen kontaktin minuun hakutilanteessa. Minut on kasvatettu pyytämään anteeksi törmäyksen jälkeen ja huolestuneena hänen puoleensa käännyin joka kerta. Selän kääntämiseni skippasi muilta mahdollisuuden hakea tanssiin. Arvostan oveluutta. En kuitenkaan sitä, ettei hän näyttänyt uskovan minun ymmärtäneen hänen peliään.
Päätin antaa hänelle elämänsä överhuikeimmantanssin. Jostain syystä hän ei tullut enää sen jälkeen uudestaan hakemaan tanssille numero kahdeksan…
Stalkkeri ongelmaan on ratkaisu: kaverit. Hyvä pelisilmäisiä sisältävä liittouma pelastaa, mutta osittain pitää olla valppaana pelastamaan kavereita 😀 😀 😀
roolinvaihto
Tykkään seurata ja viedä. Kaikki ei. En mielelläni hae samaa sukupuolta olevaa tanssijaa, ellen tunne häntä. Vaikka se olisi minulle tosi ok, ei se sitä kaikille ehkä ole. Jos meikäläinen haluaa hakea jotakuta jätkää tanssimaan, silmäilen tanssiiko hän illan aikana muiden jätkien kanssa. Tai kysyn hänen kavereiltaan, onko häntä ok hakea. West coast swingaajat on todella avointa porukkaa verrattuna moneen muuhun tanssiperheeseen. Meidänkin joukossa on kaikenlaisia, ja on kohteliasta olla tahdikas suuntaan ja toiseen. Voin hyvinkin olla oma itseni, vaikka otan samalla muut huomioon.
Loppujen lopuksi nämä ovat vain ohjenuoria itselleni. On paljon ihmisiä, jotka aistivat hetket, milloin toinen on hyvä jättää rauhaan. Sitten on se osa, joka noina hetkinä tuntee tilaisuutensa tulleen ja käyttävät melkeinpä kaikki keinot hakeakseen tanssimaan. Ennen pitkää koko ajan haetuksi tullut tanssija katoaa jonnekin huonebileisiin, lähtee kotiin tai tulee sen verran myöhään iltabileisiin, että voimat riittävät koko hulabaloon. Joku saattaa olla onnensa kukkuloilla, jos hakijoita riittää jonoksi asti.
Kirjoituksen tarkoitus ei ollut heristää sormea kehenkään suuntaan. Pointtina oli antaa uusia näkökulmia, ettei tilanteet ja ihmiset ole välttämättä niin musta-valkoisia. Tilanteita ja tulkinta tapoja on varmaan muitakin. Heitä kommenttia ja vinkkiä, jos missasin jonkun tärkeän.
😉
Tanssiinhaku ylitse kaiken muun?
Yksi vahvimmista elementeistä, jota west coast swing maailmassa arvostan, on sekahaku systeemi. Se, yhdistettynä ajatukseen tanssia yksi tanssi ennen seuraavaan pariin vaihtamista, on mielestäni yksi menestystekijä suomalaisessa west coast swing historiassa. Kaikella on kuitenkin puolensa, kuten seuraava tarinani osoittaa:
”Osallistuin kesällä erääseen Pohjois-Ruotsissa järjestettävään tapahtumaan. En ollut opettajana kyseisessä tapahtumassa. Iltabileissä tanssin hurjan paljon ihmisten kanssa (mä tykkään hurjasti sosiaalitanssia), mutta loppuehtoosta alkoi väsymys iskeä. Istahdin esiintymislavan reunalle ja nostin jalat ylös, jotten kehonkieleltäni näyttäisi niin helposti haettavalta, sillä pieni lepo ei ollut pahitteeksi. Halusin myös vain katsella ja ihailla muiden tanssia hetken.
Minua haettiin tanssimaan. Olin iloinen.
Kun tanssi päättyi, siirryin uudelleen lavalle, mutta tällä kertaa siirryin reunasta metrin päähän. Eteeni muodostui suht nopeasti ihmismuuri, joka nojasi lavaan, ja peitti osittain näkyvyyden. En odottanut, että kukaan rohkenisi hakemaan johtuen paikkavalinnasta, jonka toivoin antavan merkkiä pienen lepohetken tarpeesta.
Minua haettiin tanssimaan. Olin iloinen.
Kun tanssi päättyi, siirryin jälleen lavalle. Tällä kertaa pitkälle lavan reunasta, otin juomalasini käteeni ja juttelin niitä näitä viereeni istumaan tulleelle kaverilleni. Toivoin, että meneillään oleva keskustelu ja juomalasin kädessä pitäminen (+plus pitkä etäisyys tanssilattialta) olisi sanattomasti viestinyt, etten ole haettavissa.
Minua haettiin tanssimaan. Olin vähän jo hämmentynyt.
Kun tanssi päättyi, siirryin lavalle. Tällä kertaa menin kaukaisimpaan peränurkkaan, otin juomalasin käteen, puhelimen toiseen käteen, käänsin selkäni tanssilattialle päin, ja vedin mustan hupparini hupun vielä päähäni, ennen kuin jalkani henkitoreissaan vetelivät viimeisiä hoosiannojaan. Ajattelin, että nyt saan kaipaamani lepohetken.
Minua haettiin tanssimaan. Olin lähes jalaton.
Kiitin tanssiin hausta, mutta samaan hengenvetoon sanoin ystävällisesti tarvitsevani hetken taukoa, jotta jaksaisin tanssia vielä pidempään hetken päästä. Kysyin, josko voisin tanssia hänen kanssaan vähän myöhemmin.
”Ei tarvitse, jos kerta nytkään et jaksa”, kuului sivaltava vastaus, jota seurasi äkkinäinen niskojen nakkelu ja pois lähteminen. Hakija meni muutaman muun tanssijan luokse ja pienen supattelun jälkeen porukka katsoi minua päästä varpaisiin päätään pudistellen. Samalla he keräsivät kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtivät tanssipaikalta pois.
Nyt olin lähes sanaton.
Pakkasin omat tavarani ja otin tanssikengät pois. Yöpaikassani läheisessä talossa saisin lepuuttaa jalkojani. Sieltä kukaan ei tule hakemaan tanssimaan. Seuraavana päivänä tulin paaaaaljon myöhemmin tanssimaan, jotta jaksaisin tanssia sen aikaa, kun paikalle olen. ”
Minä en ole maailmanluokan west coast swing-stara, mutta ymmärrän tuon illan jälleen paremmin heidän tapaansa tulla myöhään iltabileisiin. Jos etääntyminen tanssilattialta, juoman tai kännykän piteleminen, kaverin kanssa keskustelu tai jopa koominen selänkääntö ja hupun päähän laittaminen ei auta hetkellisen levon saamiseksi, niin onko parempi lähteä pois tai olla ilmaantumatta paikalle. Miten se vaikuttaa ennen pitkää, jos joku ahdistuu siitä, että aina täytyy olla haettavissa?
Muistan yhdenkin palautteen tanssijalta, joka yhdessä järjestämässäni tapahtumassa toivoi pientä muutosta. Hän toivoi rajattua aluetta, josta ei saa tulla hakemaan. Hän kertoi, ettei ole kummoinenkaan paritanssija, muttei saanut hetkeäkään rauhaa tanssiin hauilta ja pumppukin oli kovilla. Tunnelma oli mukava, eikä hän vielä olisi halunnut poiskaan paikalta lähteä. Hän halusi jossain vaiheessa vain istahtaa ja katsella muita tanssijoita. Pienen lepohetken jälkeen hän olisi ollut virkeämpi tanssimaan.
En tiedä, ovatko ihmiset kykenemättömiä lukemaan sanattomia signaaleja, vai skipataanko ne ajatellen tanssinhaun yli- ja ohiajavan kaikki muut elementit west coast swing bileissä (sosiaalisuus, halu jutella, tarve toilettiin, nestetankkaus, juttelu). Eikä yhteisöllisyys tarkoita muutakin, kun tanssimista. Eikö joskus olisi kiva myös jutella jonkun kanssa vähän pidempään ja syvällisemmin? Joku kavereista saattaa tarvita kuuntelijaa herkistä aiheista ja yhtäkkinen tanssiinhaku rikkoo tunnelmaa, vaikkei lähtisikään tanssimaan.
Don`t get me wrong. Mä diggaan sekahausta. Sillä on vaan toinenkin puoli. Vähän niin kuin demokratia. Ei täydellinen, mutta paras tän hetkisistä vaihtoehdoista.
Ps. Seuraavaksi tuumailen ratkaisua tähän ominaisuuteen ja postaan siitä blogipostauksen vähän myöhemmin. Kommentoi ja heitä ajatuksia aiheesta.
ekarolas 