Erilailla Ruotsissa

Heinäkuun lopun SummerFeelings Ruotsissa (tapahtuman nettisivut täällä)tarjosi toista vuotta erilaisella konseptilla west coast swing tapahtumaa. Suurin ero nykyaikana muodissa olevaan tapaan tehdä viikonloppu oli west coast swing-kisojen loistaminen poissaolollaan. Ja nimenomaan loistaminen.

Viime vuonna oli hassua olla tapahtumassa, jossa kilpailut eivät vieneet leijonanosaa sosiaalitanssilta. Aikaa oli tanssia monen ihmisen kanssa ja jopa JUTELLA!!! Siis uskomatonta, että aikaa tuntui olevan oikeasti sosiaaliseen kanssa käymiseen toisten kanssa puhumalla.

Tapahtumaa ei oltu pilattu liian monella opetustunnilla, joten ihmisillä jäi tuntien jälkeen aikaa vielä levätä ja rentoutua kunnolla. Ilta aloitettiin grillibileillä ihan tanssisalin seinän takana. Ilmassa oli yhteisöllistä ryhmähenkeä ja puheensorinan lomassa oli itse helpompi tähdätä varsinkin heidän luokse juttelemaan, jotka tuntuivat olevan hiljaisempia ja hieman etäämmällä porukassa. Näin sain hieman omalla toiminnallani nivoutettua heidätkin mukaan muuhun porukkaan (yhteisön kehittäjän abc).

20160731_161338

Kahtia jaetun porukan se toinen puoli. 

Tapahtuman järjestäjät olivat käyttäneet tovin, jos toisenkin ruoan näytteille asetteluun. Paikka ei ollut kuin tavallinen työväentalo, mutta välipalat ja ruoka-annokset osallistujille olivat ajoittain niin hyviä ja kauniita, että suussa tunsi välillä sellasen kulinaristisen orgasmin.

Järjestäjien tapa kohdata osallistujat sai itsenikin miettimään tapahtumaa. Tuntui, että heillä oli hurjasti aikaa, vaikka varmasti oli paljon myös tehtävää. Sain käsityksen, että hyvällä organisoinnilla ei viedä järjestäjien aikaa pois osallistujilta. Osallistujille ei kuulemma tee hyvää, että heille jäisi fiilis heitteille jätöstä leirin maksun vastaanottamisen jälkeen. Kehuin useaan otteeseen järjestäjiä, ettei heillä tullut yhtäkkiä jalka tai pää kipeäksi, kun joku alkeislainen pyysi heitä tanssimaan. Eikä missään vaiheessa järjestävän organisaation henkilökunta piiloutunut ”kokoustamaan” minnekään takahuoneisiin. Kaikki oli samassa paikassa. Yhdessä.

20160730_211849

Viilentävä tuuli vauhditti yhteiskuvan ottamista 🙂

Mietteliääksi heitti tuon leirin järjestäjien tapa toimia ja ajatella. Viikonloppu sai minut käymään suomalaisia tanssia opettavia/ohjaavia ja tanssitapahtumia järjestäviä henkilöitä mielessäni läpi…

Kotimatka menikin sitten kulmat koholla.

 

Valasrannan reunamilla

Valasrannan tanssileiri tuntui tällä kertaa enemmän lomailulta, kuin varsinaiselta työkeikalta. Omia tunteja oli kolme ja nekin oli jaoteltu kolmelle päivälle. Käsitin, että Amerikan vieraista tahdottiin ottaa enemmän irti, kun tänne kerta heidät saatiin. Omista tunneista tottakai joustaa, sillä harvemmin rapakon takaa porukkaa tänne koto-Suomeen pyörähtääkään.

Mukavasti on Valasrannan tanssileirin (tsekkaa leirin sivut tästä.) west coast swing mennyt eteenpäin. Porukkaa oli paljon ja järjestäjä oli lähtenyt vähän jo erikoistumaan tarjonnassaan. Viejille ja seuraajille oli järjestetty omat tunnit, jossa treenailtiin ihan vain viejien tai seuraajien kesken.

20160727_142656

Iltabileet oli Valasrannan tanssilavan isossa salissa. Aiemmin west coast swing bileet ovat olleet kahviossa, joten hieman jännäsin illan onnistumista. Sali oli kuitenkin mukavan täyteläinen tanssijoista, joten liian iso paikka ei ollut.

Valasrannan tanssileirin osallistujat tuntuvat olevan suuremmilta osin lavakansaa, ja sen huomasi illan bileissä. Yhteen nurkkaan tuntui sulloutuvan seuraajien lauma ja hieman jopa hakurivistöä muodostui. Omasta mielestäni toisesta kulttuurista tulleen olisi hyvä tutustua uuden kulttuurin tapoihin ja hieman edes yrittää mukautua niihin. Nyky-yhteiskunnassakaan ei voi olettaa, että muut sopeutuu kulttuuriin, jonka mukanasi paikkaan kuin paikkaan olet tuonut. Nyt tuntui, että lavatanssikulttuurista tulleet seuraajat kehonkielellään odottivat viejien hakevan heitä, vaikka west coast swingissä on totuttu sekahakuun.

20160727_225551

Minne tahansa hakurivistöjä muodostuukaan, voi olla varma, että minä en sieltä juurikaan hae. Tälläkin kertaa meikäläisen pystyi bongaamaan täysin vastakkaiselta seinältä katselemassa illan kulkua. Olin minäkin haettavissa, mutta en huokunut katkeruutta, jos joku ei hakenut.

Joku ennätti bongaamaan, etten ihan täpöillä ollut fiiliksissä mukana. Edellisellä viikolla mennessäni Roihu-partioleirille opettamaan sain jälleen suruviestin, että rakas isoäitini on siirtynyt taivaanrannan tuolle puolen, iskän seuraan.

Voi taivas, mitä vielä.

Pietarissa silmät tarkkana

Venäläinen taloustilanne yhdistettynä heidän west coast swing yhteisönsä lukuisiin hyviin tanssijoihin, luo painetta ja tilaisuuden olla luova. Heillä on useita hyviä seuraajia, joten he päätyivät ulkomailta hankkimaan vain viejät opepareiksi. Meikäläisen opettaminen oli tsekattu jo helmikuun tapahtumassa, joten sain kunnian lähteäopettamaan nyt pitkäksi viikonlopuksi useammilla tunneilla.

 

Pietari kaupunkina sai meikäläisestä fanin. Helmikuussa loskakeleillä ja pimeänä vuoden aikana ei kauheasti innostanut lähteä tutustumaan miljoonakaupungin tarjoamiin elämyksiin. Toisin oli tällä kertaa. Pietarilainen west coast swing tanssija, Oksana, lähti oppaaksi kesäisen kuumaan Pietariin. Yhden päivän ajan sain kuulla ja oppia miltei enemmän ja tehokkaammin Venäjän historiasta, johtajista, nykyisestä kulttuurista ja rautaesiripun alla elämisestä, kuin koulun historiantunneilla. Oli hämmästyttävää kuulla tarinoita, miten länsimainen elintapa houkutti rautaesiripun aikaan. Kotona huulirasvat sulatettiin ja sekoitettiin yhteen tusseista saadun värin kanssa, mikäli haluttiin saada esim. muodikkaan violettista huulipunaa.

Venäjä, jos mikä, on maa johon suomalaisen west coast swingaajan kannattaa tutustua. Maa on hurjan halpa suhteessa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ja Pietarin läheisyys ei matkustamiseltakaan vaadi liikoja. Allegro-juna on yksi vaivattomimmista paikoista matkustaa west coast swing-tapahtumiin. Jalkatilaa on enemmän kuin lentokoneissa ja liikkumaankin pääsee paremmin. Vessat junissa voittaa mielestäni ainakin ne lentokoneet.

Tapahtuma, jossa olin (St.Peterburg WCS Nights) tähtää ensivuonna pistekisoiksi, joten kuhinaa on varmasti silloin paljon enemmän. Tänä vuonna oli mahdollisuus nähdä tehokkaammin, millainen tapahtuma on hengeltään, kun osallistujista suurin osa on paikallisia tanssijoita. He matkustavat vähän, jos ollenkaan. Kun itse kiertelee ulkomailla, näkee venäläisistä sen terävimmän kärjen. Ne huipputanssijat, joita ihaillen katselee lattialla. Tulee tunne, että kaikki heistä ovat samanlaisia. Viikonloppuna näki sen toisen puolen. Heidät, jotka eivät matkusta. Näillä tanssijoilla on samanlaisia vaikeuksia pyörimisissä ja ankkuroinneissa, kuin alkuvaiheessa tanssissaan olevilla suomalaisilla. Siten emme juurikaan eroa toisistamme. Myös ruotsalaiset ovat täysin samanlaisia, alkuvaiheessa west coast swing urallaan. Monin paikoin on toisen maan scenestä jäänyt kuva, joka ei vastaa koko yhteisön todellisuutta. Matkailu myös niihin pisteettömiin kisoihin avaisi silmiä ja kehittäisi hieman erilailla.

20160716_230424

Ehdotan, että suomalaiset nostavat päänsä pystyyn ja jatkavat pitkäjänteistä oman tanssinsa kehittämistä. Ahkera työ menee nuoruuden ja lahjakkuuden ohi, jos nuoruus ja lahjakkuus jättävät treenaamatta ahkerasti. Meidän on ihan turha luimistella ketään.

 

Nordic WCS Championships 2016 ja titteleiden kirous

Siitä on jo kuukausia, kun Ruotsissa järjestettiin Nordic WCS Championships tapahtuma. Naapurimaan tapahtuma on aina ollut tärkeässä roolissa myös Suomen west coast swingin kehityksessä. Kotimaata lähellä on päässyt testaamaan, miltä ulkomainen west coast swing tapahtuma tuntuu ja näyttää. Kun itse aloitin west coast swingin parissa, piti lähteä Keski-Eurooppaan asti, jotta pystyi kisailemaan pistekisoissa tai saamaan omaan west coast swingiin kehitystä. Kyllä nykyajan ”nuorilla” on kaikki niin paljon vaivattomampaa ja helpompaa 3:D

Viime vuonna tuli voitettua kyseisessä tapahtumassa korkein järjestetty luokka (Advance). Tsekkaa se täältä: Nordicin finaaliveto

Tapahtuman nimen suorakäännös olisi kuta kuinkin Pohjoismaiden WCS mestaruuskisat, joten postasin facebookiin voittaneeni pohjoismaisen mestaruuden. Heittomerkeinhän tuon olisi saanut laittaa, sillä arvotun kisaparini Ojanahon Hannan kanssa olimme ainoat pohjoismaalaisista tanssijoista finaaliin yltäneistä. Muut finalistit taisivat olla Ranskasta, Meksikosta, Puolasta, Venäjältä ja Unkarista.

Muutama verisesti loukkaantunut kanssa west coast swingaajahan siitä sitten pulpahtikin. Hämmästykseni oli suuri, vaikka tiesin, että tittelit ja saavutukset ovat suomalaisille jonkin sortin pyhä ja tabuinen asia. Itse olen sitä mieltä, ettei nyt ihan kaiken maailman tanssititteleistä kannata niin kauheasti itseensä ottaa. Paljon on tanssijoita, jotka saavutuksiaan ja mestaruuksiaan juhlii, mutta harvemmin mainitsevat kisoissa olleen vain kolme paria tai joskus jopa kisat on käyty vain yhdellä parilla. Itse joskus harvoin laitellessani sijoituksia mainitsen, kuinka monta kisaajaa oli mukana. Esim. 3./24 kertoo kolmannesta sijasta, kun kisassa on ollut 24 kisaajaa/paria/viejää.

Vaikka kuinka olisi ”saavutuksia” ja ”titteleitä”, niin voi siltikin olla aivan paska. Niin opettajana, kisaajana kuin työssäkin normaalissa arjessa.

Tänä vuonna tuossa tapahtumassa järjestettiin yhtä pykälää korkeampi All-Star-luokka.

Tsekkaa kisaveto:  All-Star final 1st place

Voitin sitten senkin. Tällä kertaa en laittanut kummoisempaa kommenttia eteenpäin. Omat voittoni aistin kautta aikojen olleen joillekin ihmisille kova pala niellä.

Jos olisin epäilijöiden, vastustajien ja ylenkatsojien mietteitä liikaa murehtinut, ei oma tarinani west coast swingissä olisi nykyisenlainen. Omalta osaltani ei scene olisi kehittynyt samaan tapaan ja varmasti moni loistotyyppi olisi matkan varrelta jäänyt tapaamatta.

Ja niiden loistotyyppien matkassa, mukana ja seurassa on paljon mukavampi mennä eteenpäin.

20160501_000020[1]

Suomi porukalla jälleen onnistunut Ruotsin-reissu. 

 

HuhtiWest: Pikkuhiljaa paisuvainen

Taas jälleen aivan loistava viime viikonloppu Lappeenrannassa. Nykyään Lappeenrantaan lähtiessä ei tule sanottua, että lähtee vetään workshoppia. Meikäläinen sanoo aina menevänsä pitämään hauskaa Lappeenrantaan.

Niin huisi tapahtuma, kuin HuhtiWest ja HalloWest ovatkin, on mukavasti myös muutosta ollut ilmassa. Ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa vedettiin interaktiivinen luento, jonka aiheet olivat valittu äänestyksellä. Mielettömän hieno keino osallistaa tanssijoita vaikuttamaan tapahtuman kulkuun. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtumanjärjestäjinä pärjää, mitä enemmän kuuntelee leirille osallistujia.

20160423_150020-1

Luennoilla käytiin paljon omaan tanssiin vaikuttavia harjoitteita ja hetkiä arjesta. Ajoittain porukka sai innostumaan asiasta niin, että tärisin innosta paikallani hyvistä kysymyksistä ja mieleen juolahtaneista aatoksista.

Sosiaalitanssi-aiheessa toin huoleni esille, että onko kukaan enää turvassa tanssiin hauilta? Juomalasi kädessä, kännykkä toisessa ja hyvä keskustelu kaverin kanssa eivät näytä missään päin Suomea tanssiin hakijaa estävän keskeyttämästä toisen taukoa. Käykö tanssiinhaku niin ylitse muiden asioiden, ettei toiselle anneta mahdollisuutta vaan olla hetken tauolla ilman, että täytyy karata piiloon tai pihalle? Tappaako sosiaalitanssin ”ylitse muiden” arvostaminen tavallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen west coast swing bileistä? Onko meillä hetken päästä tanssiyhteisö, jossa kukaan ei tunne kenestäkään muuta kuin naaman?

20160424_143959-1

Hieman pelisilmää kuulutin tähän asiaan. Teki sitten mieli hakea opettajaa tai ketä tahansa tanssijaa. Olen kuullut, että kansainvälisistä huipputanssijoista osa jättää tulematta alkuillan aikana tanssimaan, koska eivät saa hetkenkään rauhaa tanssiin hauilta ja hyvien ystävien kanssa käytäviä keskusteluja keskeytetään tahdittomasti tuon tuosta. Ja sitten ollaan loukkaantuneita torjunnoista, kun ei huomioida maailmaa, jossa se tanssiin haettava elää. Hetken päästä porukat ovatkin hotelleissa häipyneet niihin salamyhkäisiin ”huonebileisiin”, jossa he voivat olla sosiaalisia paikalle kutsuttujen ystäviensä kanssa.

Lappeenrannassa homma on aina toiminut hurjan hyvin. Mielessäni harmittelin, että luennon aikana Lappeenrannan leiriltä puuttuivat ne, keille eniten luento hakemisesta olisi ollut tarpeen.

HuhtiWestin iltabileet olivat jälleen vertaansa vailla. Hienoa, että suomalainen musiikinsoittaminen kehittyy huimaa vauhtia. Laitisen Laurin musiikki saa minut nopeasti lattialla (kunhan tuomaroinniltanikin tällä kertaa ennätin).

20160423_202101-1

Pienet yksityiskohdat ja niistä huolehtiminen tekevät Minna Turkiasta hurjan vahvan tapahtumanjärjestäjän. Nyt kun itse olen myös tapahtuman järjestäjänä elokuussa järjestettäviin EloWestareihin, on omassa mielessäni rima korkealla. No, nyt lähtee ainakin ensiavaus omaan kehitykseen tapahtuman järjestäjänä.

20160424_161748-1

Minna jo kovasti uhosi, että Hallowest tulee olemaan loppuunmyyty. Porukkaa oli tällä kertaa miltei yli äyräiden. Jännittävää nähdä, kuinka moni tulee hakemaan lisäoppia Politiikan perusteisiin ja Psykopatian ABC:hen.

Jännää!

 

 

Cometsista tauolle

Mitämitämitä? Miltei kaksi viikkoa on kulunut Cometsin viikkotuntien päättymisestä. Kausi meni niin vauhdilla tanssin ja oman koulun puolesta, etten pystynyt repeämään joka viikkoiseen blogi-postaukseen ryhmistä. Varmoja voitte olla, että mielessä kyllä Cometsin west coast swingiläiset pysyivät.

Uudella kaudella oli uusia kujeita ja vanhoja hyväksi havaittuja. Ne kaikki koituivat mielestäni tanssijoiden hyväksi. Jokainen harjoite ja kuvio opettivat asioita, joita jokainen tarvitsee iltabileissä ja kisoissakin. Varsinkin yksin tanssimisen hetki viimeisillä viikoilla vaikutti tanssiin. Uskon, että tanssijoilla avautuivat silmät yhtä isosti auki omaan tanssiin, kuin valmentajilla suu.

Pitkä ja tasainen työ on siis viimeisenä kautena tehnyt taas tulosta. Se, ovatko tanssijat samaa mieltä, riippuu heidän tavoitteidensa asettamisesta. Ne, jotka ovat osallistuneet tunneille puhtaasti hauskanpidollisista motiiveista, ovat varmasti erilaisessa vaiheessa omassa tanssissaan verrattuna konkreettisemman tavoitteen itselleen asettaneisiin. Riippuen elämän- ja tanssiuran vaiheesta kumpikin vaihtoehto saattaa olla ratkaiseva jatkossa jaksamisen kannalta. On tärkeää myös pitää hauskaa, ettei homma käy työstä.

Kohti kesää mennään, mutta itse olen ollut edelleenkin suhteellisen toimelias. Tällä hetkellä Porvarin Markun ja Aallon Tiinan kanssa ollaan lyöty voimamme yhteen ja kehitellään west coast swingiä tiistaisin Puotilasta käsin.

Comets on tehnyt hurjan vahvaa työtä west coast swingin kehittämisen eteen pääkaupunkiseudulla ja on ollut hurjan hienoa olla siinä mukana. Cometsin työ on kantanut hedelmää ja tanssijoita on noussut taitotasossa korkealle hyvää vauhtia.

Aina on kuitenkin pienen muutoksen aika, jotta hyvätkään tulokset eivät lähtisi laskuun, vaan koko ajan kehittyisi jotain uutta ja erilaista, parempaa kuin ennen. Ellei kesällä elämäntilanteet muutu ratkaisevasti, ei meikäläistä nähdä enää Cometsin valkkukavalkadissa syyskaudella.

Vaikka minä olenkin Cometsin valmentaja-joukosta poissa , niin ainahan me näemme west coast swing tapahtumissa siellä täällä. Nyt olen täpinöissäni elokuussa järjestettävissä EloWestareista, jossa itse olen mukana järkkäämässä.

Vaihtelusta voimaa west coast swingiin!

 

Röyhkeillä riskeillä tekee tulosta

Kun workshopille tulee porukkaa, jolla on todella monesta tanssilajista taustaa, on opettajana monta mietettä lähtiessä vetämään west coast swingiä. Tai ainakin pitäisi olla. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Hurmiolla vedän west coast swingiä. Sekin täytyi ottaa huomioon. Ennakkoilmoittautumista ei ollut, joten hieman viidakonlakienkin kanssa joutui taiteilemaan (10.4)päivän aikana.

Kun Helinin Mian kanssa lähdettiin kehittämään west coast swingiä Suomessa, oli meillä käytössä muita tapoja aloittaa tunnit kuin ne iankaikkiset askeleet. Tälläkin kertaa lähdettiin liikkeelle mielestäni tärkeimmistä asioista kuin ojaan vievästä perusaskeleesta.

Mielestäni ne oppijat, joille on opetettu askeleet jostain tanssista, ovat pitempään hukassa. Usein ei jää aikaa miettiä, miten se varsinainen vartalo toimii niiden jalkojen päällä, vaikka siellä vartalossa usein piilee niin moni ratkaisu. Ja niin moni ongelma tuottaa oireita jalkoihin. Ja jokainenhan tietää, että ongelmahan se ratkaistava on, eikä siitä johtuvat oireet. Tämän takia tykkään lähteä west coast swing tunneilla liikkeelle tavalla, joka saa jokuset ihmiset ahdistumaan. Sellaiset ihmiset, jotka ovat oppineet, että tanssi opitaan vain askeleiden kautta. Joidenkin asioiden tuleekin muuttua.

Askeleet on helppo opettaa, jos ei osaa opettaa vartalosta lähtöisin olevaa tanssia. Moni puhuu vartaloviennistä ja seuraamisesta, mutta kuinka moni sitä oikeastaan saa ihmisille opetettua?

Päivästä kehkeytyi jälleen yksi niistä workshopeista, jotka saivat minussakin oivaltamisen ja ahaa-elämyksien virran vauhtiin. Uskomatonta, miten paljon pelkän käsiotteen oppiminen kiinnostaa ihmisiä. Itse olen kokeillut varmaan miljoona erilaista käsiotetta, ennenkuin west coast swingissä Amerikan huiput antoivat mallin, jolla kaikki liikkeet (niin vahvat kuin keveät) sujuvat sen suuremmitta räpellyksittä lajista riippumatta. Vastahankaajia löytyy aina (kaikkia ei voikaan pelastaa), mutta kyllä minullekin se kantapään kautta oppiminen on ollut toistaiseksi se parhain.

Workkari tuli vedettyä hurjan vähillä kuvioilla, joka kääntyi täysin koko ryhmän eduksi. Omin silmin todistin, että loppupäivästä tanssijat näyttivät omaan silmään west coast swingaajilta. Oon aina arvostanut Hurmiolaisia palautteen antamisen aktiivisuudesta. Seuraavana iltana luin sähköpostiin tulleet (nimettömänä pääosin annetut) palautteet ennen nukkumaan menoa. Pään painoin hymyssä suin tyynyyn.

Me kaikki hyödyimme.

 

 

 

 

 

Miten pärjää olemalla erilainen?

Silloin tällöin osuu silmiin tapahtumia, joissa on etukäteen paljastettu tuntien aiheet. Joku sanoo tämän olevan old schoolia ja todella pois muodista. Minä taas itse tapahtumissa kävijänä tykkään ajatuksesta ja pidän sitä osoituksena vain paremmasta palvelusta. Ymmärrän kyllä opettajana, että joskus on helpompaa määritellä vain taso, jota opettaa. Hyvätkin tunnin aihepiirit porukalle kuin porukalle saattaa löytyä siinä vaiheessa, kun teemat on julkistettu. Silloin porukalle tarpeelliset ja hyvätkin setit voi jäädä vain vetämättä. Puolensa ja puolensa.

Swingteamin workshopin (9.4) teemat paljastettiin yksi kerrallaan. Näistä saatiin hieman pöhinää markkinointiinkin erotuksena muille tapahtumille. Ilmoittautuneita oli kymmenen. Onpas vähän porukkaa, saattaisi joku ajatella. Minä en. Jokainen yksityistunnin koskaan ottanut tietää, miten henkilökohtaisen palautteen saaminen vie harpaten eteenpäin verrattuna muihin. Jättisuurissa ryhmissä sitä on pitkään oman onnensa nojassa, kun opettajalla ei ole aikaa ja mahdollisuutta välttämättä korjata yksittäistä tanssijaa niin paljon.

Toista se oli lauantaina. Hieroin käsiäni yhteen, sillä kukaan ei päässyt pakoon meikäläisen silmiä. Pystyin alusta lähtien pitämään lankoja käsissäni ja estämään ylitsepursuavien virheiden jäämisen tanssijoiden kavalkadiin.

Aiheet eivät olleet vain tuulesta temmattuja. Vähän uumoilinkin, ettei porukka määrä ole suuri, joten ajattelin ottaa teemoissakin ilon irti.

  1. Roolinvaihto: On sanottu, että jos haluaa hyväksi seuraajaksi, tulee oppia viemään. Ja jos haluaa oppia hyväksi viejäksi, tulee opetella seuraamaan. Taisin viimeksi tuon lauseen nappailla Gary Jobsilta.  Roolin vaihto on parhain keino ymmärtää, mitä toisessa päässä kättä oikeasti tarvitaan ja vaaditaan, jotta tanssi onnistuu. Ja mitä omat heikkoudet toiselle aiheuttaa ja millä voi toista roolissa kuin roolissa auttaa (kompensoida). Ja onhan se myös pirun hauskaa.
  2. Varastelu: Jotta jokaisen oman vartalon hahmottaminen ja tilan ymmärrys kehittyy. Varastelussa kehittyy tietämys ja ennakointikyky west coast swingin peruskuvioissa ja väkisinkin oppii, että virhe on myös mahdollisuus. Kaiken lisäksi se on yksi sosiaalisuuden muoto, jolla saa ujutettua uusia tanssijoita tehokkaammin mukaan west coast swingin pariin (scenen kehitystähän voi tehdä myös muutenkin, kuin olemalla hölösuu opettaja)
  3. Q&A: Kysymyksiä ja vastauksia. Swingteam on siitä loistava pitää workkaria, että sieltä löytyy ne maailman pehmeimmät sohvat rankan aamupäivän jälkeen istua. Niiden seurassa koko porukan kesken ihan vaan oltiin ja puhuttiin west coast swingistä. Yleensä pelkään, ettei porukka saa suutaan auki, mutta tuona lauantaina meillä olikin porukkaa, jossa ei liiemmalti toisiamme jännitetty. Oli hurjan mukavaa päästä avautumaan asioista, joista ei sähköisesti tule puhuttua. Ja ”lipsautinpa” sellaisiakin asioita, joita ei aiemmin ole edes opetusparinikaan tienneet tapahtuneen aikojen saatossa. Yli tunnin keskustelun jälkeen olo oli kuin levitoivan.
  4. Henkilökohtainen palaute: Tätä ei oltu aiemmin kerrottukaan julki. Jos paikalle olisi saapunut hirmuinen määrä porukkaa, olisi homma mennyt reisille. Kerrankin oli aikaa hieman pitemmän aikaa avata omaa palautettaan ihmisille. Ehdittiin vieä toinenkin kierros käydä läpi, jotta sai tuntumaa, oliko homma edennyt.

Olen hurjan hyvilläni lauantain porukasta. Vaikka olikin puhetta, että vatipäiden määrä on aina vakio, niin nyt he puuttuivat täysin. Paikalla olijat olivat kaikki hyviä tyyppejä, joita tämäkin tanssiperhe tarvitsee eteenpäin mennäkseen.

Sohvalla istuessani toivon kehonkieleni välittäneen kaikille, että olen tosissani.

UK Champs 2016

Siitä on jo viisi vuotta, kun tuli otettua osaa UK Champseihin ensimmäisen kerran. Siihen aikaan oli jokseenkin kummallista, että oudon ja uuden lajin perässä tanssijoita lähti ihan ulkomaille asti sitä tanssimaan. Into ja usko tähän lajiin oli kuitenkin sen verran kova, että jälkeenpäin epäilijätkin joutuivat myöntämään, että kyllähän siitä arvostettu laji tuli Suomeenkin.

20160403_171134

Ensimmäisenä vierailu vuonnani tapahtuma järjestettiin kauniin meren rannalla, jossa rantakaupungin elämä ja kulttuuri olivat vierailemisen arvoisia. Käveleminen rannalla, ravintoloiden moninaisuus ja läheisyys sai tapahtumaan enemmän loman tuntua, kuin nykyinen meininki. Lentokentän läheisyys on kuuleman mukaan ollut suurempi syy vaihtaa tapahtumapaikkaa. Jotenkin tuntuu, että mitä pidemmälle west coast swingin kehityksessä mennään, sitä valmiimpia tapahtumapaketteja tanssijat haluavat. Siirtymisajat tulee minimoida ja yhdellä maksamiskerralla toivotaan saavan mahdollisimman paljon.

Veikkaanpa, että hetken päästä ihmiset lähtevät vielä enemmän hakemaan tapahtumia, jotka tarjoavat enemmän elämyksiä. Enää ei tapahtuma paikka ja sen helppous riitä. Jatkossa veikkaan, että ympäröivältä alueelta haetaan jotain ekstraa. Rock the Barn Ruotsissa on jo hyvää vauhtia tulemassa tapahtumaksi, joka sellaisen vaihtoehdon tarjoaa. Myös pelkästään suomalaiset kaupunkit ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Yksikään niistä ei ole ahdistavan suuri verrattuna Euroopan jättiläisiin.

UK Champsin järkkärit ovat varmasti katsoneet tulevaan ja pyrkineet valitsemaan vaihtoehdon, joka kantaa pitkään. Hotellin taso on niin korkea, että tanssijat viihtyvät varmasti tapahtumassa vuosi toisensa perään. Vaikea löytää mitään nurisemista järjestelyistä. Tai ainakaan minä en löydä.

20160402_152927Itselläni oli hurja kiirus koko tapahtuman ajan. Lyhyellä varoitusajalla osallistuin GPDIA:n tuomarikoulutukseen, joten varjotuomarointia sai oikein urakalla tehdä. Koulutus on pitkäkestoisempi kuin yhden viikonlopun, jotta mahdollisen pätevyyden sieltä saisi. Joitain GPDIA:n koulutuksen käyneitä opettajia jo Suomessakin onkin. Vielä en osaa sanoa, mikä merkitys GPDIA:lla on suomalaiseen ja eurooppalaiseen west coast swingiin. En usko, että ainakaan huono.

Tapahtuman tanssijoiden taso on huiman korkea. Huoletta voi sanoa, että Euroopan huiput kokoontuvat tähänkin tapahtumaan joka vuosi. Champion luokka avautui AllStar-tason tanssijoille, joilla on 12 pistettä. Aiemmin tuo myhkäinen luokka tuli nyt jotenkin ison harppauksen selkeämmäksi. Ja hyvähän se. Euroopassa on monta tanssijaa, jotka ansaitsevat paikkansa tuossa luokassa.

Koska paikalla oli hurjan tasokasta porukkaa, se tuntui myös tunneilla. Ylimmän tason tunneilla taso oli päätä huimaava ja oppiminen erilaista kuin kaikille avoimilla tunneilla.

Itselläni riittää vielä AllStar-luokassa haastetta. Ensimmäiset kisat, ja olin kuin varsa kevät laitumella. Pelkoa tai stressiä ei varsinaisessa kisavedossa ollut, vaan esiin pyrki tahtoa näyttää omalla tanssilla, mihin persoonallani pystyn. Mielissäni olen omista kisavedoistani.

Kyllä se sinivalkoinen vauhtikin siellä pääsee vielä vauhtiinsa, oottakaan vaan.

 

 

Leluelämää

Eurooppalainen west coast swing scene alkaa olemaan kalenterin osalta suhteellisen täyteläinen. Jo useampi tapahtuma menee toistensa kanssa päällekkäin, jolloin ihmisille tulee valinnan vaikeus. Kilpailu osallistujista tekee hyvää, sillä jokainen tapahtuman järjestäjä joutuu olemaan skarppina saadakseen tapahtumiinsa väkeä. Tapahtumia tuleekin personoida, jotta ne erottuvat massasta.

20160327_134814

Finnish Openissa (25.-28.3.2016)on aina ollut hurjan erilaisia teemoja kautta aikojen. Ja ne ovat olleet hurjan toimivia. Niin tänäkin vuonna. Lelukauppa-teeman ympärille oli rakennettu kokonainen satumaa, joka ei voinut ketään jättää murheelliseksi.

Paikan päälle oli roudattu kasapäin leluja ja pelejä koristamaan Astoria-salia. Tapahtumassa oli myös kilpailu, jossa eniten erilaisia pelejä voittaneet kirjattiin isoon paperiin. Jäätävän fiksu ajatus järjestäjiltä. Pelaamalla pelejä muiden kanssa sitä tulee oppineeksi ihan erilaisia asioita toisesta, kun jos nähtäisiin vain tanssilattialla. Kutkuttava ratkaisu saada vähemmän smalltalkkia käyttävä kansa vuorovaikutukseen muiden kanssa. Tästä kannattaa muidenkin tapahtumien järjestäjien ottaa mallia.20160327_134730

Itsehän saavuin leirille vasta sunnuntaina ja vähän mietinkin, miten pääsen muiden vauhtiin mukaan. Olin ihan kuutamolla, kun hurjan paljon ihmiset halusivat jutella. Jälkeenpäin kuulin, ettei meikäläistä saliin saanut päästää, ennen kuin oikeaan aikaan. Kun saliin sitten meikäläinen vietiin, niin porukka oli treenannut koreografian AllStarssiin nousuni kunniaksi. Häkeltynyt olo on helppo muistaa mieleen, sillä en muista kenenkään tehneen minulle ennen näin.

Tällaisilla ihmisillä Suomen west coast swing porskuttaa pitkälle ja pitkään.