Kuluvalla kausi alkoi muutoksilla omalla tanssin opettamis rintamalla. Vuosien tauon jälkeen läksin opettamaan muutakin kuin west coast swingiä. West coast swing kehittyy nyt niin hurjan lujaa, että terävässä kärjessä pysyminen vaatii päivittäistä panostamista. Näin ollen strateginen siirtyminen yhdeksi päiväksi viikossa opettamaan tanssiseura Hurmiolle buggia, fuskua ja LAVATANSSEJA (luit oikein) antaa uudenlaista näkökulmaa myös west coast swingin kehittämiseen.

Loppujen lopuksihan jokainen tanssii lajia kuin lajia omalla vartalollaan, joten kokonaan ihmisvartalon toimintaa ei tarvitse uudelleen kehittää. Jokaisessa vetämissäni ryhmissä on täysin erilaisilla ajatuksilla liikkuvia ihmisiä kuin west coast swingissä. Nämä ajattelun erot haastavat ja herättävät mielenkiintoa. Puolin ja toisin ajattelin hyöty käyttää saamaani tietoa kaikkien oppijoiden tueksi ja turvaksi, hyödyksi ja parhaaksi.

Lavatanssien alkeet on suunnattu 55+ ikäisille tanssijoille. On ollut ilo ja kunnia työskennellä Suoniemen Kikan ja ajoittain sijaisena olleen Heikkilän Sarin kanssa. Yhdistämällä heidän supervoimansa meikäläisen west coast swing taustaan olemme saaneet vähintäänkin mieleenpainuvia tunteja aikaan. Välillä on saattanut tulla tunne, että irlantilainen riverdance on vallannut valssitunnin tai muuten vaan vakavoiduttu valanvannomisen sorttisiin merkkeihin foksitunneilla. Totuus on toinen. Varsinkin valanvannomis-harjoite on tuonut rutkasti palautetta. Tykkään kehitellä harjoitteita, jotka pakottaa salaa laiskemmankin oppijan oppimaan hymyssä suin.

Koska kaikki ovat itseäni jokseenkin lavatanssi 55+ ryhmässä vanhempia, on hieman vaatinut mukautumista sovittaa oma persoona ryhmän dynamiikkaan. Näin loppukaudesta kyseisestä ryhmästä on tullut kuitenkin itselleni henkireikä, joka antaa erilaista energiaa päivään. Energiaa, jota ei saa vain nuorista koostuvista ryhmistä. Torstaisin tulee usein muistoja lapsuudesta. Ajasta, jolloin viihdyin vähiten ikäisteni seurassa.

Porukkaa sataa (toista)sataa ropisee 😀

Buggin ja fuskun alkeisjatko ryhmiä luotsataan yhdessä Reuterin Sirpan kanssa. Aikoinaan harkitsin tanssimisen lopettamista, koska se ei tuntunut oikein omalta jutulta. Paljon kädet kipeyttäviä käsihäkkyröitä ja olat sijoiltaan repiviä seuraajia. Sirpa sai houkuteltua minut Kalle Palon bugg-kurssille, jossa sain uutta oppia vartalolla viemiseen. Kulttuurishokki kurssille osallistuessa oli melkoinen. Tuntui kuin olisi saapunut tanssilliseen paratiisiin. Näen Sirpan tärkeimpänä vaikuttajana (edelleen)Suomessa buggin kehityksessä ja nyt olikin kunnia päästä hänen opetusparikseen.

Sinänsäkin tuntuu, että Sirpan kanssa homma taitaa kurssilaistenkin mielestä pelittää. Porukkaa kun tuppaa torstaisin olevan niin paljon, että happi tuntuu loppuvan kesken ja nauru häiritsee hengenvetoja. Väärän puolen maailman bugissa ja nop-nopeilla liikkuminen fuskussa tekevät tanssijoita, joista olen jo nyt hurjan ylpeä.

Hienoa saada olla mukana tässä oppimisen vaiheessa.