Siitä on jo viisi vuotta, kun tuli otettua osaa UK Champseihin ensimmäisen kerran. Siihen aikaan oli jokseenkin kummallista, että oudon ja uuden lajin perässä tanssijoita lähti ihan ulkomaille asti sitä tanssimaan. Into ja usko tähän lajiin oli kuitenkin sen verran kova, että jälkeenpäin epäilijätkin joutuivat myöntämään, että kyllähän siitä arvostettu laji tuli Suomeenkin.

Ensimmäisenä vierailu vuonnani tapahtuma järjestettiin kauniin meren rannalla, jossa rantakaupungin elämä ja kulttuuri olivat vierailemisen arvoisia. Käveleminen rannalla, ravintoloiden moninaisuus ja läheisyys sai tapahtumaan enemmän loman tuntua, kuin nykyinen meininki. Lentokentän läheisyys on kuuleman mukaan ollut suurempi syy vaihtaa tapahtumapaikkaa. Jotenkin tuntuu, että mitä pidemmälle west coast swingin kehityksessä mennään, sitä valmiimpia tapahtumapaketteja tanssijat haluavat. Siirtymisajat tulee minimoida ja yhdellä maksamiskerralla toivotaan saavan mahdollisimman paljon.

Veikkaanpa, että hetken päästä ihmiset lähtevät vielä enemmän hakemaan tapahtumia, jotka tarjoavat enemmän elämyksiä. Enää ei tapahtuma paikka ja sen helppous riitä. Jatkossa veikkaan, että ympäröivältä alueelta haetaan jotain ekstraa. Rock the Barn Ruotsissa on jo hyvää vauhtia tulemassa tapahtumaksi, joka sellaisen vaihtoehdon tarjoaa. Myös pelkästään suomalaiset kaupunkit ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Yksikään niistä ei ole ahdistavan suuri verrattuna Euroopan jättiläisiin.

UK Champsin järkkärit ovat varmasti katsoneet tulevaan ja pyrkineet valitsemaan vaihtoehdon, joka kantaa pitkään. Hotellin taso on niin korkea, että tanssijat viihtyvät varmasti tapahtumassa vuosi toisensa perään. Vaikea löytää mitään nurisemista järjestelyistä. Tai ainakaan minä en löydä.

Itselläni oli hurja kiirus koko tapahtuman ajan. Lyhyellä varoitusajalla osallistuin GPDIA:n tuomarikoulutukseen, joten varjotuomarointia sai oikein urakalla tehdä. Koulutus on pitkäkestoisempi kuin yhden viikonlopun, jotta mahdollisen pätevyyden sieltä saisi. Joitain GPDIA:n koulutuksen käyneitä opettajia jo Suomessakin onkin. Vielä en osaa sanoa, mikä merkitys GPDIA:lla on suomalaiseen ja eurooppalaiseen west coast swingiin. En usko, että ainakaan huono.

Tapahtuman tanssijoiden taso on huiman korkea. Huoletta voi sanoa, että Euroopan huiput kokoontuvat tähänkin tapahtumaan joka vuosi. Champion luokka avautui AllStar-tason tanssijoille, joilla on 12 pistettä. Aiemmin tuo myhkäinen luokka tuli nyt jotenkin ison harppauksen selkeämmäksi. Ja hyvähän se. Euroopassa on monta tanssijaa, jotka ansaitsevat paikkansa tuossa luokassa.

Koska paikalla oli hurjan tasokasta porukkaa, se tuntui myös tunneilla. Ylimmän tason tunneilla taso oli päätä huimaava ja oppiminen erilaista kuin kaikille avoimilla tunneilla.

Itselläni riittää vielä AllStar-luokassa haastetta. Ensimmäiset kisat, ja olin kuin varsa kevät laitumella. Pelkoa tai stressiä ei varsinaisessa kisavedossa ollut, vaan esiin pyrki tahtoa näyttää omalla tanssilla, mihin persoonallani pystyn. Mielissäni olen omista kisavedoistani.

Kyllä se sinivalkoinen vauhtikin siellä pääsee vielä vauhtiinsa, oottakaan vaan.