Jokaisen Lappeenrannan tapahtuman jälkeen kotimatka tuntuu aina vaan lyhyemmältä. Lappeenrannan henki kannattelee kuin siivillä matkaa Hämeenlinnaan. Mikä saa Lappeenrannan tapahtumat tuntumaan niin leppoisilta ja meiningiltään ihan toisenlaiselta kuin muut tapahtumat? Sen kun tietäsi, niin purkkiin laittais ja jakais muillekin. Toistaiseksi se on siis käytävä kokemassa paikan päällä.

Iltabileisiin panostaminen ei tälläkään kertaa jäänyt vaisuksi. Mitä moninaisimpia asusteita ja koristeita oli satsattu. Hämähäkki taisi olla kauden teema. Mun yks lemppareista oli ehdottomasti suusta roikkuva hämähäkki.

Minna se vaan osaa. Muutamia käytänteitä kuulin tapahtumanjärjestämisestä, mitä en ollut itse ajatellut. Ne olivat yksinkertaisuudessaan nerokkaita, etten lähde niitä paljastamaan. Minna jakakoon tietotaitoaan siltä osin itse jälleen tulevissa tapahtumissa.

Lämmin pullomaidon nosto heille, jotka rohkeasti lähtivät jatkoille. Meillä kaikilla on niin hieno harrastus, että sitä ei kannata suotta pitää vain itsellään. Liian vähän paritanssijat ja west coast swing-tanssijat jalkauttavat harrastustaan ”ulkopuolisille”. Nyt tehtiin kyllä lähtemätön vaikutus Lappeenrannan yöelämään.

Useamman kerran samassa paikassa opettaminen nostaa pelkoa itsensä toistamisesta ja urautumisesta. Rakkaudesta joihinkin teemoihin ja käytänteisiin saattaa itsensä sokeuttaa, joten ajoittain irti päästäminen näyttäisi kertaannuttavan hyötyjä oppijoiden hyväksi.

Alkuvaiheessa uutta tanssia oppiessaan kulkee huumaavassa tilassa, kun uutta oppia tulee koko ajan. Jossain vaiheessa oppiminen tasaantuu ja samanlainen huumaava tila saattaa muuttaa muotoaan. Enää ei tulekaan uutta ja mullistavaa asiaa niin kuin alkeiskurssi-aikoina. Tällöin tanssijalle saattaa usein tulla tunne, että laji on koluttu loppuun ja on aika siirtyä seuraavaan. Seuraava uusi laji antaa kaivatun huuman, mutta se ei syvennä oppimista pintaa syvemmälle.

Senpä takia nostan hattua jokaiselle, joka on west coast swing harrastustaan jatkanut pidemmälle alkeiskurssien jälkeen. Hiljalleen se tuottaa itselle näkemystä ja mahdollisuuden havaita aivan eri tasoisia juttuja opettajista ja heidän opetustyylistään.

Milloinkaan ennen en ole tunneilla kuullut niin kolahtavia kysymyksiä, kuin Lappeenrannassa esitettiin. Vähään aikaan en ole kokenut, että kysymys menee niin lähelle omia mukavuusalueitani ja tietotaitoni äärirajoille. Kysymykset osuivat niin asian ytimeen, että ihan hämmästyin. Pelkästään jo siitä, että löytyy joku, jota kiinnostaa sen tasoiset asiat. Omat sukat pyörivät jaloissa, kun pääsin vastaamaan.

Vuosikausia olen odottanut, että oppijat lähtevät rohkeammin vaatimaan opettajilta enemmän oppiakseen syvemmin tätä hienoa lajia. Toivotaan, että tuo taito leviää muuhunkin Suomeen, jotta scene kohahtaa kehityksessä harppauksen eteenpäin.

Vaikka kysymykset olivat haasteellisia ajoittain, ne oli silti esitetty hyvässä hengessä. Niistä saatiin jopa boostattua hulvatonta tunnelmaa entisestään jouduttamaan tuntien kulkua.

Mä suorastaan lentelen yläilmoissa Hallowestin porukasta. Toivottavasti tuo tunnelma säilyy vielä monena kertana. Loppuun ei voi parempaa sanaa laittaa kuvaamaan koko viikonlopun henkeä yhdessä sanassa:

!!!KOURU!!!

😉