Miehekkäät seuraajat?

Joensuu-Imatra kiertueella oltiin pari viikkoa sitten. Lajeina west coast swing ja bugg. Näin Itä-Suomessa harvemmin kiertäneenä oli kutkuttavaa päästä tutustumaan sikäläiseen kulttuuriin paritanssin saralta. Joitain vuosia sitten osallistuin Joensuun tanssiviikoille, jossa ensimmäistä kertaa sain kosketuksen alueen paritanssimaailmaan ja ajatustapaan tanssista.

Joensuussa tällä kertaa paikalle oli saapunut buggiin korkeatasoinen ryhmä. Miten korkeatasoinen ryhmä voidaan määritellä? Omasta mielestäni ryhmästä tulee siinä vaiheessa pakottamatta paljon kysymyksiä syventämään ja selittämään lisää opeteltavia asioita. Jos oppilaat joutuvat kysymään opettajalta paljon kysymyksiä sen takia, että opettaja ei ole onnistunut selittämään asioita oikein, on opettaja sen sijaan kujalla. Nyt Joensuussa paikalla ollut ryhmä sai meikäläisen liekkeihin, sillä kysymykset olivat pieniä, mutta toteutuessaan tekivät tanssiin suuria.

Buggissa käytiin läpi maskuliinista ja feminiinistä tapaa tanssia. Miten se vaikuttaa tekniikkaan ja miten pari saa tanssiinsa erilaisen tuntuman näitä osa-alueita itsessään kehittäessään? Alkeiskurssilla opeteltaessa perusliikkumista, viemistä ja seuraamista ja ensimmäisiä kuvioita Ei ehkä ihan ensimmäisenä korosteta naisellisuuden tai miehisyyden ilmentämistä. Mistähän se voisi johtua?

Kuvitellaanpa tilanne: Huonosti näkevä, paritanssia ennestään tuntematon, katselee tanssijoita kauempaa, eikä näe tanssijoista silhuettia kummempaa. Mistä hän erottaa miehen ja naisen? Jos värejä ei lasketa, vaan tanssijoista näkyy vain mustat varjot, on tunnistaminen vielä vaikeampaa. Näinä aikoina, kun miehillä on paljon ponnareita ja pitkiä tukkia ja naiset ajalee osan tukastaan kaljuksi, ei noihin asioihin voi turvautua tunnistuksessa. Ja joidenkin miesten man-boobsit on paljon isommat, kuin osan daamien tisseistä.

Aikojen saatossa monet lavatanssit ja tanssibileet käytyäni olen huomannut, kuinka miehen ja naisen liike näyttää suhteellisen samalta. Aina ei voi olla vain liikekieleen katsoessa varma, onko kyseessä nainen vai mies. Välillä naiset näyttää liikkeissään erittäin miehekkäiltä ja miehet erittäin naisellisilta… Ei kai sillä nyt niin väliä, jos tanssija tiedostaa oman tanssinsa. Siis että ei näytä tippaakaan naiselliselta seuraajalta tai miehekkäältä viejältä. Kunhan on vaan hauskaa ja sitä rataa.

Anyway. Joensuussa ja Imatralla oli huisia porukkaa. He halusivat pureutua aiheeseen kysymysten ja pohdintojen avulla, ja halusivat muutosta aikaan omassa tanssissaan. Taitavaa ja oivaltavaa porukkaa.

Minkä ihmeen takia naisellista tai miehekästä liikettä ei aikuisten oikeasti opeteta tai vaadita opetettavaksi enempää? Se että on viejä, ei tarkoita, että olisi tippaakaan miehekäs. Se että on seuraaja, ei tarkoita, että olisi tippaakaan naisellinen.

Kommentoi, mikäli aihe herättää minkäänlaisia ajatuksia.

West coast swingiä soolouralla

 

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa opetettua ihan yksinään ryhmää tanssijoita. Siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi Porissa Tanssitaivas ry:ssä vedin tunteja ilman paria.(Porilaiset tanssijat on niiiiin huipputyyppejä). Voisi sanoa, että yksin vetämisen tunteet olivat jo ehtineet unohtua tai ainakin unholan suuntaiseen vaipua.

Yksin vetämisessä on puolensa ja puolensa. Kaikki langat saa pitää käsissään, mutta toisaalta koko homma tulee täysin omille harteille vedettäväksi. Koen saavani täysin toteuttaa itseäni omalla kielellä, pystyen erilailla antamaan tietotaitoani ryhmälle. Hurjan piristävä reissu.

Soolouraa en ole oikein koskaan erityisemmin ollut innostunut luomaan. Olen aina pitänyt ajatuksesta, että mukana on vähintään yksi opettajakaveri tuomassa oman mausteensa tuntiin. Vuorovaikuttaminen ryhmään on erilaista kahdella opettajalla. Olisihan se mukavaa päästä vetämään tunteja niin, että mikrofonin päässä onkin kolmesta neljään persoonaa. Eipä taida olla vielä sellaiseen mahdollisuutta pitkään aikaan.

Pieni porukka Kuopiossa yhdellä opettajalla toi itselleni henkilökohtaisemman kokemuksen viikonlopun aikana. Iltabileiden aikaan ehti tanssimaan useamman ihmisen kanssa enemmän kuin kerran. Mukava tuntea kehityskaari kerta kerran jälkeen konkreettisesti omissa käsissä.

Pitkään aikaan ei iltabileissä ole ollut niin kiire takaisin vesitauolta tanssilattialle kuin nyt viikonloppuna. Hyvää musiikkia ja loistavia kappalevalintoja puski koko ajan kehiin. Suosittelen jatkossa kaikille Laitisen Laurin nimen bongaamista tapahtumien DJ-listalla. Minä ainakin viihdyin lattialla erilailla kuin ennen.

Mutta mitä tapahtuu Kuopiossa viikonlopun jälkeen? Pienellä reissaamisella pääsee taas west coast swing tapahtumien pariin lisäoppia saamaan. Nostan hattua Vellun ja Hannan työlle Kuopiossa. Niin monessa paikassa hyvän west coast swing yhteisön kehitys on muutamien harteilla, ja joskus reppu tulee turhankin painavaksi kantaa.

West coast swingin kanssa on mukava reissata Kuopioon. Siellä tapaa aitoja ihmisiä.

Legendaarinen Lappeenranta

Jokaisen Lappeenrannan tapahtuman jälkeen kotimatka tuntuu aina vaan lyhyemmältä. Lappeenrannan henki kannattelee kuin siivillä matkaa Hämeenlinnaan. Mikä saa Lappeenrannan tapahtumat tuntumaan niin leppoisilta ja meiningiltään ihan toisenlaiselta kuin muut tapahtumat? Sen kun tietäsi, niin purkkiin laittais ja jakais muillekin. Toistaiseksi se on siis käytävä kokemassa paikan päällä.

Iltabileisiin panostaminen ei tälläkään kertaa jäänyt vaisuksi. Mitä moninaisimpia asusteita ja koristeita oli satsattu. Hämähäkki taisi olla kauden teema. Mun yks lemppareista oli ehdottomasti suusta roikkuva hämähäkki.

Minna se vaan osaa. Muutamia käytänteitä kuulin tapahtumanjärjestämisestä, mitä en ollut itse ajatellut. Ne olivat yksinkertaisuudessaan nerokkaita, etten lähde niitä paljastamaan. Minna jakakoon tietotaitoaan siltä osin itse jälleen tulevissa tapahtumissa.

Lämmin pullomaidon nosto heille, jotka rohkeasti lähtivät jatkoille. Meillä kaikilla on niin hieno harrastus, että sitä ei kannata suotta pitää vain itsellään. Liian vähän paritanssijat ja west coast swing-tanssijat jalkauttavat harrastustaan ”ulkopuolisille”. Nyt tehtiin kyllä lähtemätön vaikutus Lappeenrannan yöelämään.

Useamman kerran samassa paikassa opettaminen nostaa pelkoa itsensä toistamisesta ja urautumisesta. Rakkaudesta joihinkin teemoihin ja käytänteisiin saattaa itsensä sokeuttaa, joten ajoittain irti päästäminen näyttäisi kertaannuttavan hyötyjä oppijoiden hyväksi.

Alkuvaiheessa uutta tanssia oppiessaan kulkee huumaavassa tilassa, kun uutta oppia tulee koko ajan. Jossain vaiheessa oppiminen tasaantuu ja samanlainen huumaava tila saattaa muuttaa muotoaan. Enää ei tulekaan uutta ja mullistavaa asiaa niin kuin alkeiskurssi-aikoina. Tällöin tanssijalle saattaa usein tulla tunne, että laji on koluttu loppuun ja on aika siirtyä seuraavaan. Seuraava uusi laji antaa kaivatun huuman, mutta se ei syvennä oppimista pintaa syvemmälle.

Senpä takia nostan hattua jokaiselle, joka on west coast swing harrastustaan jatkanut pidemmälle alkeiskurssien jälkeen. Hiljalleen se tuottaa itselle näkemystä ja mahdollisuuden havaita aivan eri tasoisia juttuja opettajista ja heidän opetustyylistään.

Milloinkaan ennen en ole tunneilla kuullut niin kolahtavia kysymyksiä, kuin Lappeenrannassa esitettiin. Vähään aikaan en ole kokenut, että kysymys menee niin lähelle omia mukavuusalueitani ja tietotaitoni äärirajoille. Kysymykset osuivat niin asian ytimeen, että ihan hämmästyin. Pelkästään jo siitä, että löytyy joku, jota kiinnostaa sen tasoiset asiat. Omat sukat pyörivät jaloissa, kun pääsin vastaamaan.

Vuosikausia olen odottanut, että oppijat lähtevät rohkeammin vaatimaan opettajilta enemmän oppiakseen syvemmin tätä hienoa lajia. Toivotaan, että tuo taito leviää muuhunkin Suomeen, jotta scene kohahtaa kehityksessä harppauksen eteenpäin.

Vaikka kysymykset olivat haasteellisia ajoittain, ne oli silti esitetty hyvässä hengessä. Niistä saatiin jopa boostattua hulvatonta tunnelmaa entisestään jouduttamaan tuntien kulkua.

Mä suorastaan lentelen yläilmoissa Hallowestin porukasta. Toivottavasti tuo tunnelma säilyy vielä monena kertana. Loppuun ei voi parempaa sanaa laittaa kuvaamaan koko viikonlopun henkeä yhdessä sanassa:

!!!KOURU!!!

😉

Comets vk 39

Toisen kauden toiset yhteiset tunnit antaa jonkinlaisen rytmityksen sekä opettajille, että oppilaille tunneilla. En tiedä, minkälaisia rytmityksiä tunneilla oppijat ovat vielä huomanneetkaan. Niitä on käytössä kuitenkin monenlaisia tukemaan oppimista tai estämään ei-toivottua oppimista. Näiden avulla opettajapari pystyykin vaikuttamaan tuntidynamiikkaan, jotta oppiminen sujuisi toivotulla tavalla. Pidettäköön siis mielessä Hanna viisaat sanat palautteen antamisesta, jotta voimme tehokkaimmin opetustamme tarjota.

Keskitaso pääsi nauttimaan hieman poikkeavaan suuntaan ohjautuvasta west coast swingistä. Kolmas viikkotunti kerta on jo kirittänyt connectionin hahmottamista niin, että moniulotteiset harjoitukset voidaan ottaa hyötykäyttöön tanssin aikana. Edistyneet-tasolla hienojakoisemmat liikkeet ja yksityiskohdat avautuvat erilailla kuin ennen. Aiemmin tiistain sorttinen tunti ei ehkä olisi uponnut niin hyvin kuin nyt.

Vaikka se salin keskelle näyttääkin hyvältä, niin totuus kulkee kuitenkin parinvaihdossa olevien ihmisten käsissä. Vain he voivat tuntea, meneekö homma ihan varmasti oikein. Tuntuma kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. West coast swing on kuitenkin paritanssi, missä muutkin lajit. Jos toinen ei tee omaa 50% osuuttaan tanssista, joutuu toinen paikkaamaan. Onneksi tunnilla kukaan ei näyttänyt joutuvan tekemään sitä toisen osuutta kokonaan. Toisen puutteiden paikkaaminen auttaa kehittymään entistä paremmaksi, sillä motoriikka joutuu mukautumaan hetkessä toisen fysiikkaan. Connectionin avulla tulee navigoida, mitä liikettä ja siirtymää tarvitaan, jotta tanssi pysyisi edes jotenkin west coast swinginä.

Olisi hurjan mukavaa ehtiä antamaan enemmänkin palautetta, mutta tunnilla kaikkien oppijoiden tulee olla samanarvoisia. Palautteen saaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos mielii eteenpäin. Edelleen muistutan, että yksäreillä jokainen on tuntinsa tähti.

Kohti tavoitteita siis!

I like you Lahti!

Mun sukat ei oo pyörinyt näin paljon jaloissa pitkään aikaan. Lahden viikkotunnit sai selkäpiissä asti connectionin tuntumaan. Jos joskus aikaisemmin on väittänyt, ettei west coast swing ole swingiä, niin eivätpä ole swingaavaa westaria nähneetkään. Nyt niitä on Lahdessa yksi porukallinen.

En tiedä onko Lahden vesijohtovedessä lisätty jotain, vai oliko vireystaso muuten otollinen muuttamaan vanhaa. Keskiviikko ilta todisti jälleen, että hyvällä porukalla päästään pitkälle. Postaus, ankkurointi, swing: kaikki näytti tipahtavan tanssiin kuin Manulle illallinen. Totta kai siellä kaikki tekivät paljon töitä sen eteen, ja lopussa kiitos seisoi. keinu

Ajoittain joissain ryhmissä tuntuu, ettei tanssijat ihan usko, että joissain asioissa olen tosissani. Välillä tuntuu, että tärkeä teknillinen asia selvitetään olankohautuksella, jättäen kehonkieli henkimään ”mä opettelen sit kotona”-tyyppistä fiilistä. Niinä hetkinä tuntuu, että ihmiset odottavat minun opettavan jotain muuta. Tiedä sitten, kumpi osapuoli ei näe metsää puilta.

Lahdessa on mukavan välitöntä west coast swing porukkaa. Asioita opetellaan ahkerasti ja toistoja tehdään. Ilmeet kertovat, että päässä raksuttaa, eikä kaikkea välttämättä purematta niellä. Ja hyvä niin: Opettajiaan kyseenalaistamaton ryhmä etenee yleensä hitaasti. Kriittisesti ajattelevat oppilaat ovat mielestäni lajin elinehto. Liiallisesta tyytyväisyydestä ei kehityksen siivet liioin lepata.

Mitä suurempi ryhmä opetettavana, sitä vähemmän ehtii yhteen ihmiseen keskittymään. Lahdessa on mukavan kokoinen porukka. Yleensä pienissä ryhmissä meikäläinen on saanut ne suurimmat oivalluksensa. Ihmisiin saa aivan erilaisen tuntuman ja tarinoita tanssijoiden takaa kuulee helpommin.

Lahti rulettaa!

Lahdessa jälleen

Kun uuteen kaupunkiin menee ensimmäistä kertaa pitämään viikkotunteja, pyörii mahassa perhosia. Monen vuoden jälkeenkin ajattelen sen olevan hyvä ja virkistävä elementti tehdä työtä, josta tykkää. Viikkotuntien toisella kertaa perhosparvi on isompi, kuin ensimmäisellä kerralla. Mitä jos kukaan ei tulekaan enää takaisin?

Ehkä jonnin verran vielä peilaa pieniä siruja omassa itsetunnossaan suhteessa oppilaiden määrään tanssitunneilla. Hiljalleen olen jalostanut näistäkin asioista hommaa eteenpäin. Oli miten oli, tunnille tulivat kaikki he, jotka viime kerrallakin olivat.

Lahden west coast swing porukkaa voi kehua hyvästä connectionista: muutamat vinkeät variaatiot napattiin hyvin tanssiin ja ne jäivät omaan tanssiin myös elämään. Mielestäni opettajan on helppo saada oppilaat tekemään jotain tanssitunnin aikana, mutta parhaimmat opettajat saavat opetettavat kuviot jäämään myös tanssiin tanssituntien jälkeenkin. Jokunen hauska harjoituskin connectionista tehtiin, mutta jos sittenkään kukaan ei pyrkisi omaa west coast swingiänsä viemään niin tehokkaasti kohti riverdancea…

Tiinan kanssa opettaminen on hurjan kivaa. Ajatuksia ja uusia tuulia tulee koko ajan lisää, vaikka opetettavat kuviot olisi itselle tuttuja. Aina olen ollut opettajaparien vaihtamisen puolesta puhuja, sillä silloin ei niin herkästi jumiinnu hyviinkään tapoihinsa. Vaihtelun kautta niistä pääsee jalostamaan jopa loistavia.

Suomi on hyvällä tolalla west coast swingin suhteen, ja parempaan ollaan koko ajan menossa. Hiljalleen rakennettua yhteisöä voidaan edelleenkin kehittää, mutta hyviä tyyppejä sitä kehittämään ei tule koskaan liikaa. Hatunnosto Lahdelle, että olen päässyt jälleen hieman hiomaan suomalaista west coast swing osaamista heidän kaupungissaan.

Ensiviikolla puoliväli. Herttinen, kun tuo aika menee menojaan.

Hämeenlinna soikoon!

Tänään oli ”ripeät alkeet” Hämeenlinnassa Baunssin salilla. Parikymmentä tanssijaa oli lähtenyt uhmaamaan vienoista syyskeliä vielä sunnuntai iltansa ratoksi. Terminä ”ripeät alkeet” on ennen ollut veteen piirrettyä viivaa. Tällä kertaa Hämeenlinna näytti, että joku niitä esittelytekstejäkin lukee. Omasta mielestänikin vauhti oli ripeä tahtinen aiempiin alkeisiin verrattuna. Jokaiselle osallistujalla oli tanssipohjaa jo tovinen ennen west coast swingin pariin tutustumista. Ja aiemmat opettajat muista tansseista olivat tehneet hyvää työtä.

Ajoittain lähtiessä vetämään alkeita pyörähtää mieleen oma alkutaival. Kuinka monta triplaa onkaan läpi käyty sen jälkeen. Toiveena itsellä on, että oma opetus kehittyisi koko ajan niin, ettei kenenkään muun tarvitsisi tehdä enää samoja virheitä tai kulkea yhtä pitkää matkaa saadakseen saman tiedon edistyäkseen.

Silti tälläkin kertaa lähdettiin tarjoamaan erilaiset alkeet suhteessa vanhaan kaavaan. Edelleenkin mentiin vartalolähtöisesti eteenpäin, mutta hykertelin ajoittain, kuinka Hannan kanssa saatiin jemmattua mukaan sellaista tekniikkaa hautumaan nottei ole tosikaan! Myöhemmin maatkaamme niin kuin aiemmin olemme pedanneet.

Baunssi on hatunnoston arvoisesti lähtenyt rakentamaan vähän erilaisempaa kokonaisuutta meidän varalta. Tällä kertaa homma ei ole kerta rykäyksellä ohi vaan west coast swingiä on vielä kahtena kokonaisuutena tasaisin väliajoin. Ensi kerralla tasona on alkeisjatko, joten tämän päivän settiä pystyy hyvin makustelemaan siihen mennessä. Viimeisenä kerralla on sitten jo bileet vielä opetuksien päälle, jolloin Tampere ja Helsinki saa mukavan paikan ainakin yhdeksi kerraksi tulla saamaan tuntumaa, mitä uutta Kanta-Häme voi tuoda west coast swing bileiden tunnelmaan.

Silmäkulma korkealla ja innolla odottaen..