Vähänkö oli hauskaa ja hieno kokemus päästä puhumaan rakastamastani lajista ihan podcastiin. Vinkkaa kaverille, joka kovasti miettii paritanssikurssille menemistä. Tästä klipistä saa hurjan hyvin kuvan minusta persoonana ja toivottavasti jonkin verran kuvaa west coast swingistä ja sen eroavaisuuksista muihin paritanssilajeihin.
west coast swing
Westie Spring Thing – Unkarilaista vieraanvaraisuutta
Jälleen korkattu uusi maa, jossa aiemmin en ole opettanutkaan. Vain tunteroisen pääsin parastani laittamaan ja näyttämään omaa osaamistani. Opeparinani oli Googlella töissä oleva tanssija, joten tunnin valmistelukin oli melkoisesti suunniteltu.
Saksalaisen pornon vertaus, kokonaisuuteen soveltuva musiikki, keski-eurooppalainen ryhmä ja pohjoismaiset stereotypiat purivat tällä kertaa enemmän kuin hyvin, sillä lisää työtarjouksia tuli tunnin jälkeen uusiinkin maihin ja vanhat järkkärit varmistelivat, että vielähän oon matkassa. Mahtavaa, että saa hyvää palautetta.
Tapahtuma itsessään saa nostamaan hattua. Tila oli IKEAn sohvineen ja säkkituoleineen mitä kodikkaimman tuntuinen. Aina löytyi tilaa lösähtää, jos tarve vaati. Tunnit, opet, järkkäilyt yms. toimi niin kuin pitääkin. Lisäpointsit saa hurjan iso ostari parin minuutin kävelymatkan päässä tapahtumapaikalta. Hieman taas käsimatkatavaroiden painorajoja koeteltiin. Unkarin hinnatkin sopii kituvalle yksityisyrittäjällekin suorastaan loisteliaasti.
Kansainvälistyminen on pienten Pohjoismaiden tärkeä elementti myös paritanssin maailmassa. Hyvin ulkomaisia opettajia pyörii näissä maissa, mutta lisäkehitystä saavuttaa itsekin matkalle lähtemällä. Ulkomaalaisten on helpompi lähteä myös Suomeen, jos heillä on siellä tuttuja. Aina välimatka ja maan kalleus eivät ole ensisijaisia kotiin jättäjiä.
Mä sain hirmusesti intoa viikonlopusta omille tunneille. Mahtavaa nähdä kavereiden onnistumiset lattialla tai tunneilla. Sitä tuntee itsensä osaksi yhteisöä.
Sveitsin meininkiä
Kuluneen viikonlopun Sveitsin keikka erottautui ensimmäisestä keikasta Sveitsiin west coast swingin parissa (2010?), kuin yö aamupäivästä. Porukkaa oli luonnollisesti paljon ja kehitys oli kulkenut eteenpäin. Kovin montaa tuttua kasvoa ei kuitenkaan ollut 2010 vuoden pienestä workshopista. Elämän polut ei aina samaan suuntaan meitä kaikkia vie.
Puolikuntoisena tuli vähemmän saatua irti viikonlopusta, mutta koetut hetket oli mahtavia. Tuntien annista jäi mieleen yhden opettajan esiin nostama ominaisuus, että tietyn pisteen jälkeen alkuhuuman vauhdikas kehittymisen tunne muokkautuu. Moni tanssija jää koukkuun tuohon tunteeseen, ja juuri kun alkaa se kovanluokan kehityksen hakeminen tuntuu seinä tulevan vastaan. Kehittymisen onnen tunteet tulee hitaammin, ja moni turhautuessaan vaihtaa lajia luullen saavansa syvällisempää kehitystä omaan tanssiinsa. Jotkut eivät koskaan tule ottaneeksi härkää sarvista.
Raikastavia uusia ajatuksia omille tunneille ja rohkaisevaa kertausta tuli viikonlopusta. Perusasioista tuli muutakin valaiseva knoppi tieto eteenpäin jalostettavaksi omaan tanssiin ja opetukseen.
Puolikuntoisena plussaksi tulee se, että ehtii juttelemaan paljon kavereille. Yhden kaverin kirjauksien mukaan Euroopassa on 40 WSDC-tapahtumaa vuodessa ja 90 AllStar-tason tanssijaa. ”Hyvin” menee, mutta menköön.
Vähän ahtaanpuoleinen tanssilattia ajoittain. Intoa tanssia oli pe illan bileissä enemmän, kuin taitoa varoa muita. Anteeksi pyydettiin kyllä herkästi, joten tunnelma pysyi yllä.
Suosittelen tapahtumaa. Sosiaalinen tapahtuma vähillä kisoilla, sveitsiläisen tarkoilla aikatauluilla ja usealla pehmeällä sohvalla tauoilla lepäämiseen. 😀
Paris Westie Fest 2018
Mahtavaa nuo uudet WSDC:n sääntömuutokset. Vihdoinkin ne elävät ajassa ja ovat reagoineet suuriin kisailija määriin Euroopassa. Muuttaa samalla tanssijoiden suhtautumista pisteisiin. Toivottavasti tervehenkisemmäksi.
Poissa ovat ne vuodet, jolloin harva tapahtuma keräsi ”koko” Euroopan yhteen. Vaihtoehtoja ei ollut. Nyt on useampikin vaihtoehto jopa yksittäiselle viikonlopulle. Ranskassakin on meininki muuttunut.
PWF2018 on raikas kokemus aiempiin ranskalaisiin tapahtumiin. CDG lentokenttäjunalla pääsi hotellin viereen, eikä tarvinnut pahemmin palloilla. Sopiva ensimmäinen tapahtuma mm. vastikään matkustusvaiheeseen wcs urallaan päässeelle tanssijalle.
Paljon puhuivat ranskaa, mutta suhteellisesti puhuivat englantiakin. Kysymällä saa viimeisimmät tarkennukset. Lee Easton toimi MC:nä, joten englantia kuuli alituiseen.
Itselle reissu oli vaan rentoutumisen, uusien ihmisten ja sosiaalitanssista nauttimisen aikaa. Ilmoittautumisen jälkeen järjestäjät arvostivat näkemystäni sen verran, että tuomaripaneeliinkin kutsuttiin.
Mukavasti mulkkasivat meininkiä niin, että AllStar-kisatkin saatiin kasaan. Uusien sääntöjen mukaan pisteet ovat tiukilla jatkossa(KIN), mutta tietyn rajan jälkeen ei niiden saamiseen suhtautuu erilailla.. Mukaviahan ne ovat, varsinkin uusia työkuvioita tarjoavien tapahtumanjärjestäjien mielestä. Pisteiden puuttuminen on vaikea korvata, jos mielii saada työkeikkaa. Raaka peli, kun nuo pisteet alkavat vaikuttamaan siihen, miten laskunsa pystyy maksamaan.
Myöhästyin kisojen alusta, paljon. Todella paljon. Punnerruksin ja peballa yleisön edessä oman nimenkirjoittamisella siitä selvittiin. Veikkaanpa, että taas Suomesta rikastui muilla mailla kuva. Kyselivät, ovatko muut suomalaiset yhtä hauskoja tyyppejä.
Kakkossija JnJ AllStarsissa viidestä parista. Kanadalaisen parin kanssa ei aiempaa tanssikokemusta ollut. Hiljalleen alkoi huumorinkukka ja pulssi sujumaan loppua kohden.
Tanssilattialla ranskalaiset näyttivät aktiivisesti hakevan. Pitkiä ei näytetty aktiivisesti annettavan. Lattia oli hyvä ja iso. Ainoa miikkari, ettei lentokenttähotelkin läheisyydessä ollut mäkkäriä tai ruokakauppaa.
Hiltonissa kaksi heidänkin mittapuullaan pientä lasia Jaffaa kisojen jälkeen = 12e…
Mutta oli se sen arvoista. 😀
Messukylän tiistait
Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran lasketin mikrofonin päähän Swingteamin riveissä. Ryhmä oli Hurmion kanssa yhteinen. Näin kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi sattumoisin elämä vei ihka omien tuntien hallinnoimiseen.
Messukylän työväentalolla on nyt tiistaisin west coast swingiä klo viidestä eteenpäin opetettu. Monen monta ryhmä kokoa ja kokoonpanoa kokeneena huomaan, että monet alitajuiset unelmat ovat erilailla täyttyneet. Jos ei lasketa ensimmäisen ilmaisviikon miltei sata tuntikävijää (huom: ei tarkoita eri ihmistä. Nyt minäkin oon bongannut, millä sanoilla saa suurenneltua asioita), niin tunneilla on ollut porukkaa vähän. Todella vähän. Erittäin vähän. Super vähän.
Siinä on käynyt yksi unelma toteen. Koska väkeä on ollut kourallinen jokaisella tunnilla, olen saanut huomioitua jokaista tanssijaa paaaaaaljon tarkemmin. Olen ollut liekeissä, että nyt saan oikeasti oppimista ihan eri intensiteetillä aikaiseksi. Enää tunnit eivät tunnu vain isojen tanssien pitämiseltä.
Osa kävijöistä on ollut hiukan huolissaan porukan vähyydestä. Miten Rake nyt pärjää? Onhan raha elämää helpottava tekijä, en sitä kiellä. Ja aina kaikki tulijat tervetulleeksi sydämestäni toivotan. Pienet ryhmät muotouttaa tunneista ehkä enemmän ryhmäyksärin tuntuisia. Minun sieluni kehrää, kun nyt minulla on ollut mahdollisuus näyttää parhaimpani opettajana. Aito ja syvällinen oppiminen on ollut aina ystäväni. Vailla kompromissien tekemisen pakkoa näin omilla tunneilla on jotenkin vapaata myös hengittää.
Iso kiitos heille, jotka tunneilla ovat käyneet. Syyllisyyttä ei saa kantaa, vaikka nyt saakin erilaista opetusta, kuin suuremmissa ryhmissä. Nauttikaamme kaikki tästä kehityksen keväästä.
Eläköön Tampereen seudun west coast swing!
Eikun tää tanssi on WEST COAST SWING!
Vaikka west coast swing on pitkään ollut kasvava laji Suomessa, ei meistä silti tiedä kovinkaan moni. Jo pitkän aikaa on harmittanut, että west coast swingiä tanssiessa miltei poikkeuksetta lajiamme ei tunnisteta, tai sitten se sekoitetaan johonkin toiseen paritanssiin. Monta kertaa olen kuullut Flasmob-esitysten jälkeen yleisöstä kommentteja, että mahtavan näköistä tanssia tuo salsa… Tai että jossain baarissa tanssiessani west coast swingiä ihmiset ovat niin iloisia, kuinka mahtavaa ”tsatsatsaata” tanssin.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Ajatusten pyörittelyn jälkeen ”west coast swing Finland”-collegetakit näkivät päivänvalon ja nyt ne ovat kaikkien saatavilla.
Miksi innostua juuri college-takista?
Esimerkiksi T-paita ei näy hupparien ja takkien alta kovin hyvin. T-paita suojaa heikommin kylmältä; college-takin alle voi laittaa oman t-paidan, ja sitä kautta saa tuotua paremmin omaa persoonaa esiin.
Collegetakkia ei tarvitse pestä jokaisen käyttökerran jälkeen.
Takki sopii hyvin suojaa antamaan suomalaisiin sääolosuhteisiin.
Mitä takki maksaa?
100,- Sisältäen ”west coast swing Finland”-tekstin, ekarolas.com-alaselkätekstin ja rintataskuun etunimesi. Etunimeä ei ole pakko ottaa, ellet tahdo)
Suomalaisten west coast swingaajien kannustustyyli tunnetaan jo Euroopassa. Yhteisellä collegetakilla saadaan näytettyä muillekin, mistä me tulemme.
Mitä hyötyä ja etua takista muuten on?
Erillistä kanta-asiakaskorttia kun käytössä ei ole, niin takista on muotoutunut tavallaan sellainen:
Saat 10 % alennuksen meikäläisen (Rake) yksäreistä ja järjestämieni tuntien hinnoista. Myös Sirpa Reuterin kanssa yhteistyössä järjestämistä tunneista Tesomalla saat saman alennuksen, sillä ne tunnit toimivat samoilla sarjakorteilla. Tottakai alennus-oikeus on esitettävä, eli takki päälle kehiin. Siitähän sen parhaiten rahastaja hoksaa.
Miesten malli:
Kuvassa on miesten L-koko. Tässä prototyypissä eteen kikkailtiin tanssiva pari ja nettisivuni. Mikäli haluat, saat oman etunimesi tuohon etutaskun alaosaan. Muulta osin etuosa on tekstitön.
Collegetakki on tehty joustavasta neuletrikoosta, jossa on täyspitkä vetoketju ja pystykaulus. Tuotteessa on tehosteväriset vetoketjut ja ketjuun sointuvat vetimet. Sivutaskuissa on myös tehosteväriset yksityiskohdat mesh-kankaasta ja rintataskussa on vetoketju.
Selän olkakaarrokkeessa on pieni logopainatus.
- Materiaali: 92 % puuvillaa, 8 % elastaania.
- Paino: 280 g/m²
- Koot: XS-S-M-L-XL-XXL-XXXL
- Pesuohje: 40°, pestävä nurinpäin vetoketju kiinni, ei kuivausrumpuun
- HUOM: Valmistajan mukaan tuote kutistuu pesussa 5%
Kokotaulukko miehille:
220 Nelson | XS | S | M | L | XL | XXL | 3XL |
rinnanympärysmitta | 102 | 108 | 114 | 120 | 126 | 132 | 138 |
pohjaleveys | 82 | 88 | 94 | 100 | 106 | 112 | 118 |
vaatteen pituus* | 66 | 68 | 70 | 72 | 74 | 76 | 78 |
*olkapään korkein kohta
Naisten malli:
Kuvassa M-koon takki. Mikäli haluat nimesi tuohon etutaskun yläosaan, muista laittaa siitä maininta tilatessasi.
Naisten collegetakki on tehty joustavasta neuletrikoosta, jossa on täyspitkä vetoketju ja pystykaulus. Tuotteessa on tehosteväriset vetoketjut ja ketjuun sointuvat vetimet.
Sivutaskuissa on myös tehosteväriset yksityiskohdat mesh-kankaasta ja rintataskussa on vetoketju. Selän olkakaarrokkeessa on pieni logopainatus.
- Materiaali: 92 % puuvillaa, 8 % elastaania.
- Paino: 280 g/m²
- Koot: XS-S-M-L-XL-XXL
- Pesuohje: 40°, pestävä nurinpäin vetoketju kiinni, ei kuivausrumpuun
- HUOM: Valmistajan mukaan tuote kutistuu pesussa 5%
Kokotaulukko naisille:
221 Nelly | XS | S | M | L | XL | XL |
rinnanympärysmitta | 86 | 92 | 98 | 104 | 110 | 116 |
lantionympärys | 82 | 88 | 94 | 100 | 106 | 112 |
pohjaleveys | 76 | 82 | 88 | 94 | 100 | 106 |
vaatteen pituus* | 62 | 64 | 66 | 68 | 70 | 72 |
*olkapään korkein kohta
Kustomoidulla/personoidulla tuotteella ei ole palautusoikeutta. Kuljetan mukanani mallitakkeja. Nappaa hihastani kiinni, kun haluat olla tarkkana takki valinnassasi.
Sovitaan toimitus- ja maksutavat tilausta tehdessäsi.
Missä voin takin tilata?
Laitappa minulle viestiä mieluiten s.postin kautta: rake.salo88@gmail.com
Tilaus onnistuu myös kasvotusten, kun jossain maailmalla nähdään.
Eiköhän vihdoin ja viimein ole aika näyttää muillekin, mitä lajia me innokkaasti tanssitaan!
Kuinka käyttäydyn west coast swing-bileissä?
Piti ensiksi kirjoittaa kattava listaus west coast swing-bileiden etiketistä. Pitkään pyörittely ei vaan auttanut, sillä jokaiseen tilanteeseen tuli poikkeuksen poikkeus ja niihin vielä poikkeuksien poikkeus. Ja niistäkään poikkeuksista ei tullut mitenkään hyviä yleistyksiäkään.
Pakkien antaminen on minulle iso kynnys, vaikka välillä siihen olisi hyväkin syy. Tanssista kieltäytyminen on jälkeenpäin tuonut enemmän pahoja puheita selkäni takana kuin hyviä, joten pakkien sijaan pyrin luovimaan tilanteissa niin, etten joudu kyseisiin tilanteisiin. Mieluummin menen noina harvoina kertoina tanssimaan, kuin riskeeraan pahan mielen tuottamisen mahdollisuuden toiselle.
Päätin listata asiat, jotka itse otan huomioon ja olen ottanut huomioon koko west coast swing-matkani aikana:
juomalasi
Nestetankkaus on tärkeää ja antaa aikaa tanssijalle hieman palautua tanssituista kappaleista. Juoma kädessä oleva tanssija voi hetken odottaa, että toinenkin lasillinen uppoaa. Osa ihmisistä myös toivoo juoman pitämisen olevan merkkinä, ettei tanssiminen ole se tärkein juttu. Juotavana saattaa olla jotain, jota ei halua jättää pitkäksi aikaa yksin, esim. kahvia. Osa ihmisistä näyttää olevan hetken huikkauksella valmiita tanssimaan. Vältän ihmisen hakemista, joka on juomassa jotakin.
ruokarauha
Jälkien putsaaminen ja siivoaminen välttämättä eivät ole niin nopeaa kuin luulisi ja siinä saattaa mennä tovi aikaa ja kappalekin saattaa kulua. Tilanne kehkeytyy nopeasti kiusalliseksi sekä odottajalle, että evästäjälle. Vältän syöpöttelevien ihmisten hakemista tanssimaan.
jutteleminen
Joillekin ihmisille west coast swing bileet ovat tapa nähdä ihmisiä ja jutella kavereille, joita ei usein näe. Kuulumisien vaihtaminen on tärkeää ja luo yhteishenkeä. Osa keskusteluista on keveää small-talkkia, mutta ajoittain keskustelussa saattaa olla raskaitakin ja henkilökohtaisia asioita. Vierestä tuleva tanssiin haku saattaa olla hyvän tunnelman katkaisija, vaikka tanssiinhaku olisi kuinka ystävällinen tahansa.
Story behind: Juttelin eräässä tapahtumassa, tanssisalin ulkopuolella, yhden kaverini kanssa. Hänen isänsä oli yrittänyt itsemurhaa. Olin itse menettänyt hetki sitten yllättäen isäni. Läheisen menettämisestä puhumiseen oli erilainen vire, kuin ihmisellä, joka samanlaista tilannetta ei koskaan ole kokenut. Kaveri oli päässyt juuri hyvään alkuun pahan olonsa purkamisessa, kun viereen pyyhälsi kirkasääninen tanssiin hakija. Hän oli jo pitkään halunnut tanssia meikäläisen kanssa, ja nyt hän vihdoin ”sai minut kiinni”. Keskustelukaverini meni täysin lukkoon ja hämilleen ja salamannopeasti lähti pois vinkaten minulle, että palaa asiaan myöhemmin.
Meikäläisellä oli monttu auki, sillä sen kummemmin en tökeröön käytökseen ehtinyt reagoimaan. Kaveri ei halunnut enää jälkeenpäin puhua asiasta. Mitä ikinä hänen olisi tehnyt mieli puhua, jäi sanomatta yhtäkkisen keskeytyksen takia.
En mene itse hakemaan ketään kesken keskustelun. Odotan kauempana vieressä keskustelun loppumista, mikäli maailmani on riippuvainen keskustelevan ihmisen kanssa tanssimisesta juuri sillä hetkellä. Toisaalta voi olla, että kaverini on tilanteessa, josta ei tunnu pääsevän pois. Näiden kavereiden kehonkielen tunnen ja tiedän ajan, jolloin pitää lähteä kaveri tilanteesta pelastamaan.
dj-haku
Hyvät musiikinsoittajat ovat kuin kapellimestareita, jotka pitävät huolta bileiden tunnelmasta. Tunnelman ohjaus nousuineen ja laskuineen vaatii paljon havainnointia tanssijoista ja ihmisten reagointitavasta kappaleiden aikana, vaihtamisen hetkellä ja niiden jälkeen. Ne hetket, kun musiikinsoittaja on kuulokkeet päässä, kumartuneena otsa kurtussa koneen ääreen näpytellen näppäimistöä tai työstämällä hiirtä ovat varsinkin sitä kiireisintä aikaa. En hae musiikinsoittajia tanssimaan silloin, kun heillä on kiireinen hetki todennäköisesti käsillä. Jos he itse hakevat, on tilanne toinen.
lattialta haku
Aina sieltä ei pääse pois… Aina sieltä ei halua pois. Jos potentiaalinen haku näyttää kuolevan janoon tai muuten näyttää väsyneeltä, en hae. Korkeintaan juttelen, jos kyseessä on varsinkin joku tuttu, joka yrittää päästä tanssilattialta pois.
paikka huoneessa
Läheltä tanssilattiaa todennäköisemmin saa itsellensä tanssiparin, joka haluaa tanssia. Kauempaa lattiasta löytyvät ujoimmat tanssijat tai he, jotka haluavat vain katsella. Osa tanssijoista hakee myös DJ-pöydän takaa hetken taukoa ja turvaa tanssiin hauilta. En hae ketään DJ-pöydän takaa, sillä todennäköisemmin se on ainoa turvasatama. Saatan mennä juttelemaan muuten vaan. Saadaan molemmat taukoa tarvittaessa… ehkä.
tuomarit, juontajat, esiintyjät
Kaikilla yllämainituilla on h-hetkellä ja sen läheisyydessä paljon ajateltavaa ja mietittävää. Jokaiselle on hyvä antaa rauha tehdä hommansa loppuun. En häiritse heitä. Jos he haluavat tanssia ja hakevat tuossa tilanteessa, tilanne on toinen. Joku saattaa purkaa jännitystään ja joku haluaa välttää tanssimisen muiden kanssa, jottei ”tehdasasetukset” suhteessa omaan pariin mene ennen esiintymistä sekaisin.
nopea käveleminen
Kielii joko vessahädästä, tai toiveesta päästä tanssilattialta nopeasti pois. Voi kertoa myös yrityksestä päästä stalkkeria pakoon. Jos kaverin perässä on häntä ahdistava ihminen, haen ahdistavaa henkilöä tanssiin, jotta kaveri pääsee pakoon.
vartalon suunta:
Selkä tanssilattialle päin ei ole asento, jota ylläpitää yrittäessään päästä tanssimaan. Haen tanssimaan suurimmaksi osaksi vain heitä, jotka edes vähän ovat vartalollaan kääntyneitä tanssilattian suuntaan. Osa yrittää piiloutua hauilta hetkeksi kääntäessään selkää mahdollisille hakijoille.
liian monesti hakeminen, stalkkaaminen, vaaniminen
Mikäli paikalla on vain jokunen ihminen, tulee luontaisesti haettua samaa paria useampaan kertaan illan aikana. Kun bileissä on paljon tanssijoita ja joku hakee viidettä kertaa tanssimaan, alkaa itselleni tulemaan ahdistus. Puhun stalkkereista. He ovat yleensä ovelimpia lukemaan tilanteita ja joskus jopa luovivat ja tuottavat sellaisia, että pääsevät tanssimaan mahdollisimman usein lempitanssijansa kanssa.
Muistan yhden tapahtuman, jossa eräs hakija käytti törmäystä saadakseen kontaktin minuun hakutilanteessa. Minut on kasvatettu pyytämään anteeksi törmäyksen jälkeen ja huolestuneena hänen puoleensa käännyin joka kerta. Selän kääntämiseni skippasi muilta mahdollisuuden hakea tanssiin. Arvostan oveluutta. En kuitenkaan sitä, ettei hän näyttänyt uskovan minun ymmärtäneen hänen peliään.
Päätin antaa hänelle elämänsä överhuikeimmantanssin. Jostain syystä hän ei tullut enää sen jälkeen uudestaan hakemaan tanssille numero kahdeksan…
Stalkkeri ongelmaan on ratkaisu: kaverit. Hyvä pelisilmäisiä sisältävä liittouma pelastaa, mutta osittain pitää olla valppaana pelastamaan kavereita 😀 😀 😀
roolinvaihto
Tykkään seurata ja viedä. Kaikki ei. En mielelläni hae samaa sukupuolta olevaa tanssijaa, ellen tunne häntä. Vaikka se olisi minulle tosi ok, ei se sitä kaikille ehkä ole. Jos meikäläinen haluaa hakea jotakuta jätkää tanssimaan, silmäilen tanssiiko hän illan aikana muiden jätkien kanssa. Tai kysyn hänen kavereiltaan, onko häntä ok hakea. West coast swingaajat on todella avointa porukkaa verrattuna moneen muuhun tanssiperheeseen. Meidänkin joukossa on kaikenlaisia, ja on kohteliasta olla tahdikas suuntaan ja toiseen. Voin hyvinkin olla oma itseni, vaikka otan samalla muut huomioon.
Loppujen lopuksi nämä ovat vain ohjenuoria itselleni. On paljon ihmisiä, jotka aistivat hetket, milloin toinen on hyvä jättää rauhaan. Sitten on se osa, joka noina hetkinä tuntee tilaisuutensa tulleen ja käyttävät melkeinpä kaikki keinot hakeakseen tanssimaan. Ennen pitkää koko ajan haetuksi tullut tanssija katoaa jonnekin huonebileisiin, lähtee kotiin tai tulee sen verran myöhään iltabileisiin, että voimat riittävät koko hulabaloon. Joku saattaa olla onnensa kukkuloilla, jos hakijoita riittää jonoksi asti.
Kirjoituksen tarkoitus ei ollut heristää sormea kehenkään suuntaan. Pointtina oli antaa uusia näkökulmia, ettei tilanteet ja ihmiset ole välttämättä niin musta-valkoisia. Tilanteita ja tulkinta tapoja on varmaan muitakin. Heitä kommenttia ja vinkkiä, jos missasin jonkun tärkeän.
😉
Tanssiinhaku ylitse kaiken muun?
Yksi vahvimmista elementeistä, jota west coast swing maailmassa arvostan, on sekahaku systeemi. Se, yhdistettynä ajatukseen tanssia yksi tanssi ennen seuraavaan pariin vaihtamista, on mielestäni yksi menestystekijä suomalaisessa west coast swing historiassa. Kaikella on kuitenkin puolensa, kuten seuraava tarinani osoittaa:
”Osallistuin kesällä erääseen Pohjois-Ruotsissa järjestettävään tapahtumaan. En ollut opettajana kyseisessä tapahtumassa. Iltabileissä tanssin hurjan paljon ihmisten kanssa (mä tykkään hurjasti sosiaalitanssia), mutta loppuehtoosta alkoi väsymys iskeä. Istahdin esiintymislavan reunalle ja nostin jalat ylös, jotten kehonkieleltäni näyttäisi niin helposti haettavalta, sillä pieni lepo ei ollut pahitteeksi. Halusin myös vain katsella ja ihailla muiden tanssia hetken.
Minua haettiin tanssimaan. Olin iloinen.
Kun tanssi päättyi, siirryin uudelleen lavalle, mutta tällä kertaa siirryin reunasta metrin päähän. Eteeni muodostui suht nopeasti ihmismuuri, joka nojasi lavaan, ja peitti osittain näkyvyyden. En odottanut, että kukaan rohkenisi hakemaan johtuen paikkavalinnasta, jonka toivoin antavan merkkiä pienen lepohetken tarpeesta.
Minua haettiin tanssimaan. Olin iloinen.
Kun tanssi päättyi, siirryin jälleen lavalle. Tällä kertaa pitkälle lavan reunasta, otin juomalasini käteeni ja juttelin niitä näitä viereeni istumaan tulleelle kaverilleni. Toivoin, että meneillään oleva keskustelu ja juomalasin kädessä pitäminen (+plus pitkä etäisyys tanssilattialta) olisi sanattomasti viestinyt, etten ole haettavissa.
Minua haettiin tanssimaan. Olin vähän jo hämmentynyt.
Kun tanssi päättyi, siirryin lavalle. Tällä kertaa menin kaukaisimpaan peränurkkaan, otin juomalasin käteen, puhelimen toiseen käteen, käänsin selkäni tanssilattialle päin, ja vedin mustan hupparini hupun vielä päähäni, ennen kuin jalkani henkitoreissaan vetelivät viimeisiä hoosiannojaan. Ajattelin, että nyt saan kaipaamani lepohetken.
Minua haettiin tanssimaan. Olin lähes jalaton.
Kiitin tanssiin hausta, mutta samaan hengenvetoon sanoin ystävällisesti tarvitsevani hetken taukoa, jotta jaksaisin tanssia vielä pidempään hetken päästä. Kysyin, josko voisin tanssia hänen kanssaan vähän myöhemmin.
”Ei tarvitse, jos kerta nytkään et jaksa”, kuului sivaltava vastaus, jota seurasi äkkinäinen niskojen nakkelu ja pois lähteminen. Hakija meni muutaman muun tanssijan luokse ja pienen supattelun jälkeen porukka katsoi minua päästä varpaisiin päätään pudistellen. Samalla he keräsivät kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtivät tanssipaikalta pois.
Nyt olin lähes sanaton.
Pakkasin omat tavarani ja otin tanssikengät pois. Yöpaikassani läheisessä talossa saisin lepuuttaa jalkojani. Sieltä kukaan ei tule hakemaan tanssimaan. Seuraavana päivänä tulin paaaaaljon myöhemmin tanssimaan, jotta jaksaisin tanssia sen aikaa, kun paikalle olen. ”
Minä en ole maailmanluokan west coast swing-stara, mutta ymmärrän tuon illan jälleen paremmin heidän tapaansa tulla myöhään iltabileisiin. Jos etääntyminen tanssilattialta, juoman tai kännykän piteleminen, kaverin kanssa keskustelu tai jopa koominen selänkääntö ja hupun päähän laittaminen ei auta hetkellisen levon saamiseksi, niin onko parempi lähteä pois tai olla ilmaantumatta paikalle. Miten se vaikuttaa ennen pitkää, jos joku ahdistuu siitä, että aina täytyy olla haettavissa?
Muistan yhdenkin palautteen tanssijalta, joka yhdessä järjestämässäni tapahtumassa toivoi pientä muutosta. Hän toivoi rajattua aluetta, josta ei saa tulla hakemaan. Hän kertoi, ettei ole kummoinenkaan paritanssija, muttei saanut hetkeäkään rauhaa tanssiin hauilta ja pumppukin oli kovilla. Tunnelma oli mukava, eikä hän vielä olisi halunnut poiskaan paikalta lähteä. Hän halusi jossain vaiheessa vain istahtaa ja katsella muita tanssijoita. Pienen lepohetken jälkeen hän olisi ollut virkeämpi tanssimaan.
En tiedä, ovatko ihmiset kykenemättömiä lukemaan sanattomia signaaleja, vai skipataanko ne ajatellen tanssinhaun yli- ja ohiajavan kaikki muut elementit west coast swing bileissä (sosiaalisuus, halu jutella, tarve toilettiin, nestetankkaus, juttelu). Eikä yhteisöllisyys tarkoita muutakin, kun tanssimista. Eikö joskus olisi kiva myös jutella jonkun kanssa vähän pidempään ja syvällisemmin? Joku kavereista saattaa tarvita kuuntelijaa herkistä aiheista ja yhtäkkinen tanssiinhaku rikkoo tunnelmaa, vaikkei lähtisikään tanssimaan.
Don`t get me wrong. Mä diggaan sekahausta. Sillä on vaan toinenkin puoli. Vähän niin kuin demokratia. Ei täydellinen, mutta paras tän hetkisistä vaihtoehdoista.
Ps. Seuraavaksi tuumailen ratkaisua tähän ominaisuuteen ja postaan siitä blogipostauksen vähän myöhemmin. Kommentoi ja heitä ajatuksia aiheesta.
Sarjayksäreistä west coast swingisi pelastus
Syksyn west coast swingin viikkotunnit ovat pikku hiljalleen alkamassa ympäri Suomea. Osalle se tarkoittaa palaamista säännöllisten treenien pariin, osalle taas katkonaisempaa treenaamista. Työkiireet tai muut harrastukset vievät osan ajasta, joka täytyy jaotella niin monen tärkeän asian välillä.
Elämä on valintoja täynnä ja panostamisen määrä harrastukseen on yksi niistä. Joku tyhjentää kalenterinsa tanssiakseen mahdollisimman paljon, ja jollekin west coast swing on vain yksi laji muiden joukossa. Voi olla, ettei pystykään valitsemaan juuri niin, kuin itse haluaa. Harrastukseen haluaisi panostaa, mutta lähellä ei ole sopivaa valmentajaa tai tanssiparia oppimisen kehittämiseksi.
Toiset ovat ajat, verrattuna niihin aikoihin, kun lähimmät west coast swing-tapahtumat olivat Keski-Euroopassa Unkarin ja Sveitsin tietämillä. Allekirjoittanut pystyi vain unelmoimaan tämän hetkisestä täyteläisestä kalenterista, jossa useampiakin tapahtumia menee toistensa kanssa valitettavasti jopa päällekkäin. Sekään ei välttämättä tuo toivottavaa kehitystä omaan tanssiin, että tapahtumia on paljon ja lähellä. Tarvitaan jonkinlainen suunnitelma itsensä kehittämiseen.
Tasaisin väliajoin yksäreillä kuulen turhautuneita kommentteja, kun omaa kehitystä ei tunneta tai tunnisteta. Tanssi tuntuu junnaavan paikoillaan. Yksäreitä on otettu ulkomaisilta ja kotimaisilta valkuilta vino pino, mutta vieläkin on tanssi hakusessa. Ehkä siinä onkin se suurin vika. Liika on liikaa.
Aloittaessani otin mahdollisimman monelta ammattilaiselta west coast swing-yksäreitä. Kaikki opettivat samaa lajia, mutta näkökantojen eroavaisuus sekoitti päätä hirmumyrskyn lailla. Toimintatapaa oli aika muuttaa, kun tunteja ja valkkuja oli kerääntynyt muistivihkoon enemmän kuin lääkäri määrää. Tuo määrä yksäritunteja oli tärkeää, kun Suomen scenen alkuräjähdys oli vasta aluillaan. Oli tärkeää, että kuuntelee ja kerää tietoa paljon, jotta ei tekisi muiden yhteisöjen virheitä. Vain oman tanssin kehittämiseen reitti on toinen.
Valitsin yhden valkun tai valkkuparin, jolta otin useamman kerran yksäreitä putkeen. Kerroin ottavani muutaman kerran jatkumona yksäreitä, jotta voisin oikeasti varmistua kehittymisestäni. Tarkat muistiinpanot kultakin kerralta vein mukanani kotiin ja toin seuraavaan yksäriin uusin miettein. Näin minua pystyttiin ohjaamaan ja yksäreihin tuli erilainen vire, kun osapuolet tiesivät jatkuvuudesta.
Suomessa on west coast swing-yhteisö hyvässä vauhdissa. Tanssijat kehittyvät tasaiseen tahtiin ja tasoluokissa nousee miltei joka WSDC:n pistetapahtumassa ainakin yksi suomalainen eteenpäin. Tietämystä lajista on paljon, eikä tarvitse kauaa matkustaa kaupunkiin, jossa on korkealla tasolla tanssiva westari. Advance-luokassa kilpailevia tanssijoita kun riittää jo Oulusta Helsinkiin saakka. Saadakseen tietämystä lajista, ei tarvitse eteenpäin mennäkseen kuunnella vain AllStar-tasoisen tanssijan ajatuksia.
Tee näin, jotta sinäkin saisit omasta kehityksestäsi eniten irti:
- Ota yhteyttä valmentajaan/opettajaan/ohjaajaan tai hyvään tanssijaan, jonka kanssa sinulla synkkaa hyvin (tai edes jotenkin).
- Kerro hänelle suunnitelmasi ottaa muutaman kerran häneltä yksäreitä jatkumona (2-5 krt).
- Tuo esille tavoitteesi ja selvitä, kuinka paljon sinulla on aikaa käyttää oman tanssisi kehittämiseen. Puolen tunnin panos kerran kuussa omaa harjoittelua ei vie sinua minnekään.
- Treenaa asioita, jotka saat. Hyvä valmentaja kyllä hoksaa, jos olet laiskasti treenannut. Tilanne on sama, kun joku väittäisi opiskelleensa jonkin instrumentin soittamista. Yhden kappaleen aikana voi huomata, jos treeni on jäänyt nimelliseksi. Joka yksärillä ei tule maailmaa mullistavaa tietoa, jos et ota vastuuta omasta treenaamisestasi. Pienelle lapselle kun on turha opettaa satasen aitojen juoksemista, jos seisominenkaan ei vielä onnistu.
Vinkkejä matkallesi:
- Videointi ja skype-yksärit ovat mahdollisuus viedä kehitystä eteenpäin.
- Ei ole väärin vaihtaa jonkin ajan kuluttua valmentajaa, jolta otat pidemmän setin yksäreitä. Kauhalla et sinäkään voi vaatia, jos loppujen lopuksi toiselle on lusikalla annettu.
- Ei ole myöskään väärin palata ja ottaa uutta settiä joltain samalta valmentajalta. Joidenkin ihmisten arvon huomaa vasta, kun heidät menettää.
- Valmentajan valinnassa kannattaa muistaa, ettei eilisen kunnareilla voiteta tämän päivän pelejä.
- Kysy itseltäsi: Why you are dancing?
Kajaanista kajahtaa
Viime viikonloppu kului Kajaanin west coast swing yhteisöä auttaessa. Vuosia ja taas vuosia sitten Kajaani oli niitä ensimmäisiä kaupunkeja, joihin lähdettiin pitämään workshoppia. Nyt on Kajaanissa jälleen aistittavissa hyvää pöhinää lajin puolella. Tapahtuman järjestäjä oli huomioinut ruokailun järjestämisessä paikallisen työllisyyden edistämisen. Nostin sydämessäni hattua.
Kajaanissa tuli tavattua jokunen tanssija, joka edellisillä kerroilla olivat olleet mukana. Heidän jutuistaan ja kertomuksistaan pirskahteli havaantumisia omasta, mutta myös west coast swingin, kehityksestä. Tuli muisteltua, kenet nykyään pitkälle edenneen opettajan ja tanssijan on lutuisesti nähty ottavan haparoivia askeleita west coast swingissä Kajaanin Casamban saleilla. On kehittynyt vahvoja wcs-kaupunkeja ja syntynyt seurustelusuhteita, on nähty kuihtuneita wcs-kaupunkeja ja menetetty potentiaalisia tanssijoita elämän muille aloille.
Näin taaksepäin katsoessa menee ihan sormet parralle, kun näkee oman työnsä vaikutusten kulun. Hyvilläni olen, että pieni workshopin osallistuja määrä sai paljon huomiota. Suurten tapahtumien väkimassojen eteen on helppo mennä loistamaan kenen vain, mutta aito työ tehdään ruohonjuuri tasolla. Näin vuosien saatossa voi huomata, että parhaiten pärjää ne, jotka tämän ovat sisäistäneet. Aina on tullut heitä, jotka muiden työn hedelmät yrittävät kerätä ja ajoittain keräävätkin. Heidän asemansa on heikoimmalla kantimilla. Tuuli vie ja tuuli tuo.
Kajaanista kaikui hyvää palautetta. Saadun palautteen pohjalta sabluuna kehittyy. Tärkeitä asioita, mitä kuulemma muualta ei saa, säilytetään. Naurun määrä oli jostain syystä suuri. Ei kuitenkaan väkinäisesti tuotettu. Viikonlopun jälkeen tunsin itsessäni vielä isosti iloa ja energiaa, vaikka kaikkeni annoin ja enemmän kuin koskaan.
Kiitin Sandraa.