Havahdus menneeseen

Joku aika sitten jutustelin ruotsalaisen west coast swing-tanssijan kanssa maidemme west coast swing yhteisöistä. Hän ihmetteli, miten Suomesta tulee tasaiseen tahtiin niin hyviä viejiä ja seuraajia, vaikka harrastajamäärissä naapurimaa teoriassa saattaa kiitää kärkeen. Heillä kun kuulemma joskus on helposti nelisensataakin tanssijaa ollut alkeistunnilla. He eivät saa ihmisiä jatkamaan eteenpäin kovinkaan helposti.

Asioita pyöriteltiin puolin ja toisin oppiaksemme molemmilta ja ottamalla parhaimmat konstit käyttöön opetuksessa ja yhteisön rakentamisessa. Itse näen, että kriittisin piste on ollut siinä tavassa, millä west coast swingiä on lähdetty kummassakin maassa viemään eteen päin ihan alkuvaiheessa. Arvot, asenteet, periaatteet ja kohdeyleisö ovat olleet hyvin erilaisia, joilla lajia on lähdetty eteenpäin viemään molemmissa maissa.

Ennen west coast swingiin hurahtamista olin jo montaa eri lajia nähnyt ja kokeillut. Kisamaailmassa poikennut hieman vak.-lat-puolella, enemmän kuitenkin rock´n swing puolella. Häijään Tanssikrouviltahan oma tanssimatkani on kokonaan alkanut.

Jo nuorempana tein paljon erilaisia vapaaehtoishommia ja vedin kaiken maailman kerhoja. Tuona aikana tuli opittua ihmisistä hurjan paljon. Ja erilaisten organisaatioiden toiminnoista ja etenkin niiden toimimattomuudesta. Oma panos oli suuren tietomäärän ja kokemuksen karttumisen jälkeen west coast swingiin helppo laittaa. Ei vain lähtenyt uudestaan tekemään muiden tekemiä virheitä, ja lähti tekemään niitä asioita, mihin muut eivät uskoneet. Uskon, että tuona aikana kylvettiin monen hienon asian siemenet, jotka nyky westarille tuntuvat itsestään selviltä tai helpoilta toteuttaa tai joita he eivät edes hahmota.

Kun itse aloin westaamaan, moni ihminen pudisteli päätään. Heidän mukaansa Tampereellakin laji oli niin tähdenlento, ettei sitä kannattaisi jatkaa. Koskaan en tulisi saamaan tunnille yli kolmeakymmentä tanssijaa lajia opettelemaan. Vailla tietoa ja taitoa, mutta sitäkin enemmän intoa nuo sanat sisuunnuttivat. Vielä minä näytän.

Näin jälkeenpäin on myhäillen tullut silmäiltyä monen montaa tanssijaa, jotka tuona aikana minulle haukkuivat west coast swingin syvimpään maanrakoon. Nyt he ovat innostuneet lajista, ja osa kauhukseni sitä jopa opettaa. Vanhat ilkeydet on anteeksi annettu, mutta tyhmähän olisin, jollen niitä muistaisi. Susi on susi, vaikka se välillä lampaan taljan selkäänsä tilanteesta hyötyäkseen hetkeksi heittää.

Onneksi joku vinkkasi silloin vuosia sitten, että  eräs Mia Helin on myös kiinnostunut west coast swingistä. Häntä voisi kysäistä mukaan opettamaan SwingTeamille, jos nyt niin kovasti mukamas olen innostunut asian eteen jotain tekemään.

Yksin ei olisi kukaan tähän pystynytkään.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s