HuhtiWest: Pikkuhiljaa paisuvainen

Taas jälleen aivan loistava viime viikonloppu Lappeenrannassa. Nykyään Lappeenrantaan lähtiessä ei tule sanottua, että lähtee vetään workshoppia. Meikäläinen sanoo aina menevänsä pitämään hauskaa Lappeenrantaan.

Niin huisi tapahtuma, kuin HuhtiWest ja HalloWest ovatkin, on mukavasti myös muutosta ollut ilmassa. Ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa vedettiin interaktiivinen luento, jonka aiheet olivat valittu äänestyksellä. Mielettömän hieno keino osallistaa tanssijoita vaikuttamaan tapahtuman kulkuun. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtumanjärjestäjinä pärjää, mitä enemmän kuuntelee leirille osallistujia.

20160423_150020-1

Luennoilla käytiin paljon omaan tanssiin vaikuttavia harjoitteita ja hetkiä arjesta. Ajoittain porukka sai innostumaan asiasta niin, että tärisin innosta paikallani hyvistä kysymyksistä ja mieleen juolahtaneista aatoksista.

Sosiaalitanssi-aiheessa toin huoleni esille, että onko kukaan enää turvassa tanssiin hauilta? Juomalasi kädessä, kännykkä toisessa ja hyvä keskustelu kaverin kanssa eivät näytä missään päin Suomea tanssiin hakijaa estävän keskeyttämästä toisen taukoa. Käykö tanssiinhaku niin ylitse muiden asioiden, ettei toiselle anneta mahdollisuutta vaan olla hetken tauolla ilman, että täytyy karata piiloon tai pihalle? Tappaako sosiaalitanssin ”ylitse muiden” arvostaminen tavallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen west coast swing bileistä? Onko meillä hetken päästä tanssiyhteisö, jossa kukaan ei tunne kenestäkään muuta kuin naaman?

20160424_143959-1

Hieman pelisilmää kuulutin tähän asiaan. Teki sitten mieli hakea opettajaa tai ketä tahansa tanssijaa. Olen kuullut, että kansainvälisistä huipputanssijoista osa jättää tulematta alkuillan aikana tanssimaan, koska eivät saa hetkenkään rauhaa tanssiin hauilta ja hyvien ystävien kanssa käytäviä keskusteluja keskeytetään tahdittomasti tuon tuosta. Ja sitten ollaan loukkaantuneita torjunnoista, kun ei huomioida maailmaa, jossa se tanssiin haettava elää. Hetken päästä porukat ovatkin hotelleissa häipyneet niihin salamyhkäisiin ”huonebileisiin”, jossa he voivat olla sosiaalisia paikalle kutsuttujen ystäviensä kanssa.

Lappeenrannassa homma on aina toiminut hurjan hyvin. Mielessäni harmittelin, että luennon aikana Lappeenrannan leiriltä puuttuivat ne, keille eniten luento hakemisesta olisi ollut tarpeen.

HuhtiWestin iltabileet olivat jälleen vertaansa vailla. Hienoa, että suomalainen musiikinsoittaminen kehittyy huimaa vauhtia. Laitisen Laurin musiikki saa minut nopeasti lattialla (kunhan tuomaroinniltanikin tällä kertaa ennätin).

20160423_202101-1

Pienet yksityiskohdat ja niistä huolehtiminen tekevät Minna Turkiasta hurjan vahvan tapahtumanjärjestäjän. Nyt kun itse olen myös tapahtuman järjestäjänä elokuussa järjestettäviin EloWestareihin, on omassa mielessäni rima korkealla. No, nyt lähtee ainakin ensiavaus omaan kehitykseen tapahtuman järjestäjänä.

20160424_161748-1

Minna jo kovasti uhosi, että Hallowest tulee olemaan loppuunmyyty. Porukkaa oli tällä kertaa miltei yli äyräiden. Jännittävää nähdä, kuinka moni tulee hakemaan lisäoppia Politiikan perusteisiin ja Psykopatian ABC:hen.

Jännää!

 

 

Legendaarinen Lappeenranta

Jokaisen Lappeenrannan tapahtuman jälkeen kotimatka tuntuu aina vaan lyhyemmältä. Lappeenrannan henki kannattelee kuin siivillä matkaa Hämeenlinnaan. Mikä saa Lappeenrannan tapahtumat tuntumaan niin leppoisilta ja meiningiltään ihan toisenlaiselta kuin muut tapahtumat? Sen kun tietäsi, niin purkkiin laittais ja jakais muillekin. Toistaiseksi se on siis käytävä kokemassa paikan päällä.

Iltabileisiin panostaminen ei tälläkään kertaa jäänyt vaisuksi. Mitä moninaisimpia asusteita ja koristeita oli satsattu. Hämähäkki taisi olla kauden teema. Mun yks lemppareista oli ehdottomasti suusta roikkuva hämähäkki.

Minna se vaan osaa. Muutamia käytänteitä kuulin tapahtumanjärjestämisestä, mitä en ollut itse ajatellut. Ne olivat yksinkertaisuudessaan nerokkaita, etten lähde niitä paljastamaan. Minna jakakoon tietotaitoaan siltä osin itse jälleen tulevissa tapahtumissa.

Lämmin pullomaidon nosto heille, jotka rohkeasti lähtivät jatkoille. Meillä kaikilla on niin hieno harrastus, että sitä ei kannata suotta pitää vain itsellään. Liian vähän paritanssijat ja west coast swing-tanssijat jalkauttavat harrastustaan ”ulkopuolisille”. Nyt tehtiin kyllä lähtemätön vaikutus Lappeenrannan yöelämään.

Useamman kerran samassa paikassa opettaminen nostaa pelkoa itsensä toistamisesta ja urautumisesta. Rakkaudesta joihinkin teemoihin ja käytänteisiin saattaa itsensä sokeuttaa, joten ajoittain irti päästäminen näyttäisi kertaannuttavan hyötyjä oppijoiden hyväksi.

Alkuvaiheessa uutta tanssia oppiessaan kulkee huumaavassa tilassa, kun uutta oppia tulee koko ajan. Jossain vaiheessa oppiminen tasaantuu ja samanlainen huumaava tila saattaa muuttaa muotoaan. Enää ei tulekaan uutta ja mullistavaa asiaa niin kuin alkeiskurssi-aikoina. Tällöin tanssijalle saattaa usein tulla tunne, että laji on koluttu loppuun ja on aika siirtyä seuraavaan. Seuraava uusi laji antaa kaivatun huuman, mutta se ei syvennä oppimista pintaa syvemmälle.

Senpä takia nostan hattua jokaiselle, joka on west coast swing harrastustaan jatkanut pidemmälle alkeiskurssien jälkeen. Hiljalleen se tuottaa itselle näkemystä ja mahdollisuuden havaita aivan eri tasoisia juttuja opettajista ja heidän opetustyylistään.

Milloinkaan ennen en ole tunneilla kuullut niin kolahtavia kysymyksiä, kuin Lappeenrannassa esitettiin. Vähään aikaan en ole kokenut, että kysymys menee niin lähelle omia mukavuusalueitani ja tietotaitoni äärirajoille. Kysymykset osuivat niin asian ytimeen, että ihan hämmästyin. Pelkästään jo siitä, että löytyy joku, jota kiinnostaa sen tasoiset asiat. Omat sukat pyörivät jaloissa, kun pääsin vastaamaan.

Vuosikausia olen odottanut, että oppijat lähtevät rohkeammin vaatimaan opettajilta enemmän oppiakseen syvemmin tätä hienoa lajia. Toivotaan, että tuo taito leviää muuhunkin Suomeen, jotta scene kohahtaa kehityksessä harppauksen eteenpäin.

Vaikka kysymykset olivat haasteellisia ajoittain, ne oli silti esitetty hyvässä hengessä. Niistä saatiin jopa boostattua hulvatonta tunnelmaa entisestään jouduttamaan tuntien kulkua.

Mä suorastaan lentelen yläilmoissa Hallowestin porukasta. Toivottavasti tuo tunnelma säilyy vielä monena kertana. Loppuun ei voi parempaa sanaa laittaa kuvaamaan koko viikonlopun henkeä yhdessä sanassa:

!!!KOURU!!!

😉