Jatkoilla Puotilassa

2 huhtikuun, 201630 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Taisi olla ensimmäinen kerta (voin olla väärässäkin), kun Puotilassa oli pelkästään jatko-tason workshoppi(20.3). Helsinki on hurjasti kasvanut west coast swingin osalta viimeisen vuodenkin ajalta. Nyt näyttää siltä, että mahdollisuudet tarjota vähän erikoistuneempaa west coast swing kurssia on vihdoin jo väkimäärän kasvun osaltakin. Paikalla oli paljon porukkaa ja mukavasti ihan uusiakin kasvoja.

20160320_192514-1

Jatkotason ihmiset tuppaavat yleensä janoamaan kovasti uutta tietoa ja tehokasta eteenpäin menoa. Tekemisen meininki oli niin kovaa, että ovia ja ikkunoita sai pitää alituiseen auki. Raitis kevätilma piristää pitkän ja tumman talven jälkeen, joten sinänsä oli mukava vetää nuttua niskaan: Kevät oli tullut!

Aiempiin kuuteen tuntiin tottuneena neljän tunnin setti oli pikainen pyrähdys näin opettajan näkökulmasta. Sitäkin tehokkaammin saa annettua oppijoille itsestään virkeämpää versioo. Opettaminen on henkisesti rankempaa työtä, ja menneinä vuosina vedetyt maratonpäivät ovat onneksi takana päin. Puhun siis pitemmistä, kuin kuuden tunnin päivistä.

Koska elefanttiakaan ei sanota kerralla syötävän, on turha yrittää tanssissakaan liikaa. Roomaakaan ei rakennetu päivässä, joten on hurjan hienoa ottaa kehityksen askeleita ihan rauhaksiinsa. Oma ajattelu vaatii makustelua niinkin moninaisen lajin, kuin west coast swingin opettelemiseen.

Raikas muutos oli vetää iltabileet heti suorilta workshoppien perään. Useamman tunnin odottelu olisikin saanut aikaan painetta lähteä kotiin päin. Nyt oli mukavaa päästä kurssilaisten kanssa tanssimaan ja vähän ottamaan tuntumaa helsinkiläisten westareiden connectioniin.

Eiköhän tulevaisuudessa ole mahdollisuus siitä vähän enemmänkin nauttia…

Tuplasti ongelmia tiedossa

1 huhtikuun, 201630 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Koko ajan kun west coast swing porukkaan tulee uutta porukkaa, yritän itsekin bongailla sieltä porukasta hyviä tyyppejä, jotka ajattelevat maailmasta erilailla kuin muut. Tusina ajatuksia on maailma täynnä, eikä keskinkertaista kukaan kehittymiseen tarvitse. Ainahan tanssijatkin etsivät itselleen parempaa ja parempaa opettajaa ja hyvä niinkin. On ollut ilahduttavaa huomata, että kuitenkin jokainen opettaja näyttää saaneen itselleen oppilaita, jotka todellakin ansaitsevat.

IMG-20160213-WA0000

Kehittyäkseen mikä tahansa yhteisö tarvitsee ihmisiä, jotka ajattelevat vanhat toimintamallit kumoon. Uutta tulee kehitellä ja muuntautua myös tälläkin alalla, jos mielii saavuttaa muutakin kuin tusinasijan. Pahinta on lyöttäytyä porukkaan, joka tekee muiden ja omat vanhat virheet aina uudelleen ja uudelleen. Fiksu oppii myös muiden virheistä.

Minulla on ollut onni ja autuus saada mahdollisuus tutustua Sandraan ja Armiin. Tällä ”Kolmenkoplalla” on pyöritelty jos jonkinlaisia ajatuksia ja laitettu vaivihkaan vuosittain eteenpäin asioita west coast swing scenen eduksi. Tämän työn hedelmiä kerätään ajoittain niin, ettei sitä kaikki edes älyä. Heidän ansiotaan on myös maaliskuussa pidetty workshoppi. Miten hienoa on omata ystäviä, jotka uskovat välillä sinutkin pyöryksiin.

Vauhti päällä, eiku Sandra.

Vetämämme workshoppi-päivä (18.3) Swingteamilla oli mielestäni menestys. Aiemmin pelkäsin, ettei kahdella seuraajalla tanssittavaan west coast swingiin ole riittävästä opetettavaa materiaalia koko päiväksi. Olin väärässä. Tavaraa on hurja määrä, ja jäätävä määrä jäi vielä odottamaan tulevia workshoppeja. Itsellä heräsi hurja palo tutustua tuohon uuteen maailmaan vielä vähän enemmän.

Päivä oli täynnä naurun remakkaa ja tunnelma oli itselleni uudenlainen kokemus. Oli kuin vanhat ystävykset olisivat kokoontuneet porukalla oppimaan uutta ja viettämään hauskaa päivää yhdessä. Sitähän se oikeastaan olikin.

Kolmistaan tanssiessa sitä oppikin hurjan paljon omaan tavanomaiseen paritanssiinkin paljon asioita ajoituksesta, connectionista, sijoittumisesta ja kuvioiden hahmottamisesta. Olo oli kuin heliumpallolla, kun sama tunne porukalla kantoi vielä iltabileisiin.

Eläköön uudet urat!

West in Lyon 2016

31 maaliskuun, 201631 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Kuten Swing&Snow, myös WIL on niitä tapahtumia, jonne aikasemmin en ole saanut aikaiseksi lähteä. Lyon ei ole lähellä, joten syyt aiempina vuosina lähteä Ranskaan on ollut.. noh.. mm. Ranska. Näin englannin ylivaltaan tottuneena sitä hieman törmää kulttuurishokkiin lähtiessä Ranskassa pidettäviin west coast swing tapahtumiin.

Nettisivut vaatii hieman erilaista logiikkaa kuin muiden maiden tapahtumien nettisivujen ymmärtäminen. Suuremmaksi osaksi ranskaksi olevat matkan teon ohjeistukset vaativat hieman hakuna matata-fiilistä matkaajalle. Reissatessani Lyonin lentokentältä toiselle puolelle kaupunkia, ymmärsin hyvin muiden maiden edustajien vähäisen osanoton leirillä.Ja huomasin, kuinka mukavuuden haluiseksi itse olen tullut tapahtumiin osallistujana: en kauheasti jaksaisi pitkiä välimatkoja.

Open Strictly, en ehtinyt ajoissa ilmoittautumiseen.

Hotelli oli hurjan mukava, vaikkakin puolen tunnin kävelymatkan päässä tapahtumapaikasta ja väliä pendelöivän kuljetusauton aikatauluihin osuminen olisi vaatinut ennustajaeukon apua. Aikataulut oli jokseenkin liukuvia, ja neuvoa kysyttäessä kaikki antoivat erilaisen vastauksen auton kulusta.

Kisa-aikataulutukset saivat useat ulkomaalaiset pudistelemaan päätään. Kysyttäessä esim. advance-tason kisojen aikataulua, vastaus oli aika tyhjentävä. ”Se on joko newcomerin finaalien -, noviisien semien -, sophisticaten- tai intermediaten jälkeen tai jossain siellä välissä”. Tiesin sinne lähtiessä, että tälläinen vastaus ei toimitsijoilta ole yllätys, joten sinänsä ei epämääräisyys haitannut.

Aina kannattaa valmistautua kaikkeen ja olla muuntautumiskykyinen. Hermojansa ei ole hyvä menettää turhan päiväisistä asioista, tai tulee vahingossa annettua hieman erilaista Suomi-kuvaa maailmalle. Voi kunpa vaan kaikki ymmärtäisivät, että oma urputtaminen saattaa tuoda itselle muutaman euron hyödyn, mutta omat toimet saattaa kuitenkin jättää muille mielikuvan suomalaisen west coast swingaajien luonteesta. Omat työt ulkomaisissa tapahtumissa ovat osittain johtuneet suomalaisista tanssijoista. Myös osa niistä menetetyistä töistä on johtunut osittain joistain suomalaisista.

Persuksille hieman kovaa materiaali, ku penkkejä ei ollut.

Tapahtumapaikka oli unelma. Hurjan iso monitoimihalli, jonne kaikki mahtuivat kerralla kisoja katsomaan. Ilmeisesti tapahtumassa oli 700-800 osallistujaa. Mukavalta yläparvelta näki hurjan hyvin alas tanssilattialle, joten kaikilla oli aitiopaikat kisojen aikana.

Ainoana suomalaisena tuli tunnelma menneistä ajoista, jolloin ujo Mouhijärveläispoika lähti ihan ensimmäisenä Sveitsiin hakemaan lisäoppia west coast swingiin. Ei ketään mukana Suomesta auttamassa tai seuraa pitämässä. Jälleen oli aika olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta oli hurjan opettavaista seurata leiriä rauhassa, kuvitellen se isoksi elokuvaksi,jossa itseltä puuttu vain popparit. Draama, innostus, iloisuus ja surut sekaisin näyttivät osaa koko viikonlopun ajan.

Kieltä osaamattomana ranskalaiset näyttivät kovin yhteneväisiltä. Tiedä sitten mikä on totuus. Hienoa, että Suomen scene on saanut kiitosta siitä, miten hyvin uudet ja jopa ulkomaalaiset otetaan huomioon meidän bileissä.

Niin, ja tulihan siellä leirillä saavutettua jälleen yksi virstanpylväs. Kun on aikaa ajatella, sitä ehtii pohtimaan kummasti asioita.

Puhaltakoon edelleen muutoksen tuulet ja pysyköön perässä ken ehtii ja ymmärtää.

Betoni Swing 4.-6.3

30 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Suomalaiset tapahtuman järjestäjät ovat mukavasti heränneet tuunaamaan tapahtumistaan persoonallisia. Kouvolassa teema vietiin tänä keväänä äärimmilleen. Koristeluun käytetyt betoniharkot oli jotain niiiiiiin Kouvolaa, että muiden kaupunkien on haastavaa päästä samaan personoinnin tasossa. Hienoa, kuinka huumorilla sitä jotkut voivat oman kotikaupunkinsa ottaa.

Hiljalleen Kouvolasta on tullut myös vahva tapahtumapaikka, jos mitataan väkimäärää leirillä, ja verrataan sitä muiden kaupunkien tapahtumiin. Maltan tuskin odottaa, mihin tulevaisuudessa Kouvola kehittyy. Hyvällä tiellä siellä ainakin ollaan.

Olen useinkin kehunut tuon seudun porukkaa ja sen kaupunkien pyrkimystä yhteistyöhön. Jack&Jill-palkinnoissakin oli saatu aikaan yhteistyötä toimijoiden kesken. Hienoa, että kokonaiset porukat eri kaupungeista ovat sisäistäneet, että yhdessä hommaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin, mukavammin ja kauaskantoisemmin. Niin monesti olen nähnyt, kun yhden kaupungin yhden opettajan yhdet oppilaat vain tanssivat omissa pienissä piireissään. Hetken päästä homma kuivuu ja syyksi laitetaan laji, vaikka todellisuudessa sitä on ollut pyörittämässä todella väärät ihmiset. Samat ihmiset lähtevät kehittelemään uusia lajeja hetken päästä vain huomaakseen, että mikään laji ei pelasta historian toistumista heidän arvoillaan ja asenteillaan varusteltua yhteisöä.

Siellä alla ne betonit.

JnJ-voittajien kanssa kuvassa.

Jälleen oli tapahtumissa tuttua porukkaa kerääntynyt yhteen pitämään hauskaa ja oppimaan. Joku jo ihmetteli, miten yhdestä lajista voikaan keksiä niin paljon opetettavaa. West coast swing on monipuolinen laji, mutta sen kehittämisessä on lähdetty mielestäni erilaisin silmin liikkeelle, kuin muissa lajeissa näyttäisi tapahtuneen. Isokin pihvi nääs syödään pala kerrallaan.

Hienoa, että Kouvolassa on yhtäaikaa järki ja sydän vauhdissa.

Chuck Brown -Helsinki 27.-28.2

23 maaliskuun, 201621 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Pitkän aikaa on Suomessa ollut se hieno juttu, että ulkomaalaisia huippuja käy tasaisin väliajoin täällä. Kun tanssijat pääsevät näkemään vähän harvinaisempia vieraita, he saavat jokaiselta persoonalta erilaisen näkökulman west coast swingiin. Näinkin, vaikka jaettu tieto olisi jo aiemmin kuultu. Persoona tuo siihen uuden vivahteen, joka saattaa avata lukkoja.

Joskus tuntuu, että oppijat tarvitsevat uuden ihmisen sanomaan saman asian, jonka ovat kuulleet miljoona kertaa. Ja sitten tieto vasta menee perille. Olen itse ollut joskus siinä tilanteessa, kuin jonkun toisen opettajan pitkä aikainen oppilas tulee tunnilleni, jossa sanon ne samat asiat. Ja sitten tämä tanssija kehuu meikäläisen maasta taivaisiin. Meikäläisellä on kuitenkin sen verran vahva itsetunto, että osaan tuoda edellisen opettajan kovan työn kunnian hänelle. Suomessakin on opettajia, jotka käyttävät tilaisuuden hyväkseen ja ottavat creditit itselleen.

Chuck on sen verran monessa paikassa vieraillut ja paljon nähnyt, että hänellä on tarjottavanaan tietoa, joka sai meikäläisen suun loksahteleen auki useaan otteeseen. Monta uutta ajatusta lähti pörräämään tämän hemmon vieraillessa Helsingissä. Hänen into ja paatos opettaa innostaa tsemppaamaan omaakin kehittymistä.

Porukkaa oli paljon mukana ja korkean tason tanssijoita oli saapunut paikalle. Pistän aina merkille, ketkä workshoppeihin saapuvat paikalle. Niin moni aina kehuu olevansa innokas kehittymään, mutta harva sitten saapuu oikeasti paikalle lisäoppia hankkimaan. Sanat ovat itselleni vain helinää ja määrittelenkin ihmisiä ennemminkin heidän tekojensa kautta. Kulmat tuppaa nousemaan, jos sanat ja teot on jotenkin ristiriidassa keskenään.

Chuckin kyky huomioida kaikentasoiset oppijat samaan aikaan oli hatunheilautuksen arvoista. Mikäli käsitin oikein, suattaapi herra saapua tulevaisuudessa uudestaan opettamaan tänne Pohjolaan. Kovasti hän Euroopassa reissaa, joten eiköhän häntä vielä täällä nähdä.

Tää malttaa taas tuskin odottaa.

Swing&Snow2016 -naapurissa vierahilla

22 maaliskuun, 201622 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Joskus lähelle on kaikista pisin matka. Jokusen kerran pietarilaiset ovat houkutelleet meikäläistä Swing&Snow-tapahtumaan. Aina on kuitenkin ollut jotain, mikä on estänyt osallistumisen tai sitten liian myöhäinen päätös lähteä on tyssännyt suunnitelmaa hitaampaan viisumin hankintaan. Ei oikein extempore-matkailuun sovi tuonne Venäjälle lähteminen.

Ensimmäistä kertaa siis Allegro-junassa matkasin Pietariin. Viisumin sain ihan viime hetkillä, joten jännityksestä tuli huolehdittua ihan omiks tarpeiks. Jotenkin sitä kuvittelee, että viisumin hakeminen olisi jotenkin haasteellinenkin ruljanssi. Ajoissa (kröhöm) kun aloittaa, niin kyllä sen hurjan hyvin saa ja matkan teko ei ole vanhojen leffojen sorttista. Liian moni suomalainen jättää vierailematta Venäjällä rajamuodollisuuksien pelossa ja aivan turhaa.

Venäjän tapahtumissa on aina hurjan mukavaa käydä. Yhteisö on pystynyt liittämään yhteen ystävällisen tunnelman ja kovan kilpailemisen. Jengi tuntuu tsemppaavan toinen toisiaan hyvässä hengessä, vaikka kisalattialla näkee tosissaan tanssivia kasvoja. Venäjän tanssijat näyttävät hurjan hyviltä tanssiessaan. Omaan käteen connection kirjo on isompi kuin Suomessa. Suomalaiset tuntuvat hurjan mukavalta viedä ja seurata, mutta naapurilta olisi opittavaa siitä, miltä west coast swing ulkoisesti näyttää. Ainakin siinä tapauksessa, jos haluaa edistyä kisamaailmassa, tulee kiinnittää huomiota lajinomaiseen liikeratoihin.

Oli ilo ja suuri kunnia päästä myös opettamaan tapahtumassa. Välimaan Annikan kanssa pyrittiin antamaan mahdollisimman aito kuva suomalaisten tavasta vetää west coast swingiä. Immosen Villekin veti tunnin tapahtumassa Tuire Mastin kanssa. Itselleni oli iso juttu, että virallisiin pistekisoihin itänaapuri kutsui suomalaisväriä opettamaan. Vähänkö hienoo, että suomalainen west coast swing yhteisö kehittyy tälläkin saralla. Pidettäköön peukkuja, että kutsu opettamaan uudelleen Venäjälle tulee. Palaute oli myönteistä, joten toivottavasti tähdet ovat suotuisat.

Kilpaileminen on itsellä lähellä sydäntä. Pahimmillaan se tuntuu päälle romahtavalta katolta, mutta parhaimmillaan siitä saa fiilikset joissa yhdistyy vuoristorata ja hyvä punaviini.

Mielestäni kisat ovat kuin lajin suojelua. Ilman niitä kaikki tanssisivat sitä niin kuin haluavat ja hetken päästä homma olis leveämmällä kuin Jokisen eväät. Kun tuomarit osaavat asiansa, voi hyvin hakea oman persoonansa yhdistämistä west coast swingiin ja sitä kautta kehittää entisestään omaa tyyliä.

Alla jokunen linkki, miten hauskaa meikäläisellä oli 😀 Oi että mä niin tykkään tanssia west coast swingiä!

Advance Jack&Jill

Advance All Skate

Strictly Open

Ps. Nähdessäni Viipurissa livenä samanlaisia maisemia kuin mummulan tauluissa, tuli itselleni jotenkin tyhjä olo. Kaikkia vastauksia west coast swing ei elämääni ole tuonut.

*huokaus…

Jalat solmussa

21 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Pitkän aikaan west coast swingistä on tarjottu workkareita, joissa on tarjottu yleismaallisesti lajia tanssijoille. Se on ollut hurjan tärkeää, jotta west coast swing on laajentunut ja väkimäärä kasvanut. Sitä kautta on löytynyt innokkaita, jotka ovat lähteneet kehittämään omaa tanssiaan. Tätä kautta koko yhteisö on hyötynyt ja rikastunut.

Missä vaiheessa tulee se piste, että meillä on tanssijoita, joille tämä tilanne ei enää riitä? Juurikaan nykyisessä west coast swing tapahtumamarkkinoinnissa ilmoitetaan vain workshopille vaadittava taso, mutta tuntien sisältöjä ei juurikaan avata. Pitkälle edennyt tanssija joutuu eräänlaisen lottotunnelman valtaan, koska ei ole mitään takeita tunneilla käytävistä aiheista. Mitä jos itsellä ei olekaan kykyä ottaa opetuksesta rivien välissä vaaniva tieto, jota edistynyt tanssija tarvitsee kehittyäkseen?

Jotta nämä tanssijat eivät jäisi kotiin tai siirtyisi jonkun muun harrastuksen pariin, tulee tähän mielestäni reagoida. Eräällä kolmen koplalla on lyöty viisaita päitä yhteen, kerätty vaivihkaan palautetta maailman menosta west coast swing tanssijoilta ja lähdetty siltä pohjalta ajattelemaan hieman erilailla. Erilailla ajatteleminen on ollut omalla west coast swing uralla aina kehityksen edellytys. Muiden toimintatapojen toistamisella ei saavuteta huippua.

Tammikuun lopulla vedettiin Sandran kanssa SwingTeamilla jalkatekniikkaan ja variaatioihin keskittyvä workshoppi. Kun erikseen alleviivaa, että kyseessä on jalkatekniikka-kurssi, saa opettajanakin erilaisen rohkeuden opettaa tuntia. Sitä tietää ja tuntee, että paikalle tulevat tanssijat ovat motivoituneita pureutumaan teemaan.

Huojentava oli olo tuon workshopin jälkeen. Pääsi vihdoin kerralla kertomaan myös joitain pikkujuttuja jalkojen käytöstä, joita ei ”tavallisilla” workshopeilla pysty tanssijoiden tanssiin tuomaan.

Teemoitetuilla kursseilla saa tarjottua sitä tietoa, millä tanssijoita kehitetään erilailla eteenpäin. 2016-01-24 16.01.39

Eläköön erilaisuus!

Finnsnes, Pohjois-Norja

4 maaliskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Aina silloin tällöin ihmiset kyselevät tarinoita ajoista, jolloin olen aloittanut west coast swingin tanssimisen ja opettamisen. Millaisia ongelmia ja haasteita oli siihen aikaan, jotta niistä voitaisiin nykypäivänä ottaa oppia? Itse koen, että pari vuotta siinä kutakuinkin meni, että homma sai vauhdin. Eli mun mielestä kaikki 2011 vuoden jälkeen mukaan tulleet ei tiedäkään, millaisia haasteita ja pystysuoria seiniä on edestä murrettu, että homma lähtisi rullaamaan. Kyllä ”nykynuorilla” on niin paljon helpompaa 😀

Kuin ruuneberi olenkin ajoittain saanut kertoa omaa kokemustani tuosta ajasta ja ihmisistä. Moni nykyinenkin toimija näyttäisi tekevän niitä samoja virheitä, jotka joku muu on jo moneen kertaan tehnyt. Minun tehtäväni ei mielestäni ole heitä liiemmin estää, jos tahtovat väen väkisin kantapään kautta asioita oppia. Usein se näyttäisi olevan monille luontainen oppimistahti. Jos ei aiemmin ole oppinut kysymään apua, niin myöhemminkin se käy luonnon päälle.

Suht huippua opettaa, kun nää ylväät vuoret näkyi tanssisalin isoista ikkunoista. Ei meil Mouhijärvel kyl näi isoi…

Mouhijärveltä katsottuna kaukana Pohjoisessa päästiin vähän west coast swingiä opettamaan. Tammikuun lopun reissu toi mieleen monia muistoja ajoista, jolloin aloitin omalta osaltani west coast swingiä. Ihan suoraan verrannollinen se ei ole Suomen sceneen, sillä vivahteet ovat erilaisia. Mielestäni on tärkeää tutkia, itseään kehittäessä westaajana, myös hieman menneitä tapahtumia (historiaakin), jotta voi ymmärtää tulevaa kehitystä.

Finnsnesin porukka oli hyvällä tolalla sceneä, jopa hieman paremmalla kuin ammoina aikoina Tampere tuolla väkimäärällä. Into on kova ja porukka puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Kysymykset ja huolet kehittymisestä olivat nuoren ja kovasti kehittyvän yhteisönlaisia ja oli virkistävää päästä vastaamaan niihin, kun on nähnyt omassa maassaan useanlaisia kehityskaaria. Niiden avulla voi jälleen auttaa toisia yhteisöä samoissa jamoissa kehittymään ja varomaan ilkeitä kuoppia.

Suosittelen jokaiselle, joka tahtoo itseään kehittää toimijana west coast swingissä (opettajana, tapahtumanjärjestäjänä, musiikinsoittajana jne) pyörähtämään aika ajoin hieman sivummalla west coast swing tapahtumissa. Sieltä voi nähdä ja kokea niitä vaiheita, jotka ovat tärkeitä kehittäessä viikonlopun tapahtumia suuriksi kansainvälisiksi häppeninniksi. Niistä löytyy myös niitä salamyhkäisen tärkeitä hetkiä omalle kehittymiselle, joita suuret tapahtumat eivät pysty tarjoamaan.

Mielenkiinnolla odotan, miten Pohjois-Norja lähtee kehittymään.

Mikkeli goes west coast swing

28 helmikuun, 201623 helmikuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Tammikuussa se sitten tapahtui. Ensimmäinen kerta Mikkelissä. Jo pitkän aikaa siellä on tanssittu west coast swingiä ja suomalaisia west coast swing opettajia on jokunen jo siellä pyörähdellyt. Nyt oli kunnia päästä osaksi tätä poppoota.

Tapahtuman järjesti Mikkeli Swing Societyn ahkerat organisaattorit ja voin jälleen kerran todeta, että suomalainen tapahtumanjärjestämistaito asuu myös Mikkelissä. Mukavat järjestelyt tälläkin kertaa on auttavainen boosteri opetukseen.

Jo tovin aikaa olen huomannut, että akselilla Mikkeli-Lappeenranta-Kouvola west coast swing kansa puhaltaa erilailla yhteen hiileen. Porukka käy rohkeasti tukemassa matkojenkin päässä toisten workshoppeja ja yhteenkuuluvaisuuden tunne huokuu iltabileissä myös mouhijärveläisellekin.

Tapahtuman järjestäjinä tuon seudun toimijat ovat ottaneet erikoistumisestakin hyötyjä irti. Nyt Mikkelissä oli erikseen kokonaiset tunnit seuraajien ja viejien stailaamiseen. En muista, koska viimeksi olisin vetänyt pelkästää äijille settiä kokonaisen tunnin. Itsekin vähän hämmästelin, kuinka tärkeää asiaa loppujen lopulta jää yhteistuntien aikaan käytyä vähän keveämmin. Nyt oli mahdollisuus kysellä kysymyksiä, joita seuraajien aikana ei ehkä välttämättä lähtisi kyselemään.

Iltabileet oli kaikilta osin onnistuneet. Musiikinsoittajat oli parhainta A-luokkaa, meikäläinen ei miltei malttanut pitää taukoja ollenkaan, kun musiikki oli niin hyvää. Koko ajan teki mieli olla lattialla.

Kisat vedettiin suuren maailman tyyliin. Kehämuodostelmassa kisaajat kulkivat numerot selässä ja päästiin harjoittelemaan kunnolla myös parin vaihtamista. Palkinnoista jäi erityisesti mieleen suuret kermamunkint. Voittajalle tietysti pisin.

Mutta on siellä innokasta porukkaa. Jatkot olivat näissäkin bileissä. Varmasti keräsi paritanssi arvoistansa huomiota. Kiittäen kaikkia, jotka jaksoivat jatkoille lähteä ja pinnistellä sunnuntain tunneille.

Tässä siis tapahtuma, jota pitäisin silmällä tulevan varalta 😉

Sweden Westie Gala 2015

26 helmikuun, 201623 helmikuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Poikkesin nopeasti siinä Mouhijärvelläkin ennen seuraavaa reissua. Takaisin tullessa salaiset ihailijat olivat teipanneet ulko-oveen synttärionnittelu. Vieläkin naama vääntyy hymyyn, kun muistelen sitä pölmästynyttä fiilistä, kun näin tämän ovessa. Ketkä ikinä sitten tämän takana ovatkaan, niin iloinen olen saadusta tervehdyksestä. Puolen tuhatta face-onnittelua on tietysti hieno juttu, mut camoon: tähän on nähty erilailla vaivaa.

Montaakaan hetkeä en saanut huilattua uudenvuoden leirin jälkeen, kun oli jo kova kiirus valmistella matkaa Ruotsiin. Viime vuonna olin samassa tapahtumassa ja kisailin seuraajana intermediatessa. Hienoa saada tunnustusta omista seuraamistaidoistaan. Olin finaalin kuudes kuudestatoista seuraajasta. Tällä kertaa olin jo suunnitellut meneväni advanceen seuraajaksi. Jotain sekaannusta siinä tapahtui, kun ei ollutkaan mahdollista osallistua kuin viejänä. Viejistä oli vain pulaa siinä vaiheessa, kun ilmoittauduin. Facebookissa olivat vielä hätyytelleet jälkeenpäin, että seuraajana kisaaminen olisi mahdollista. En ottanut ressiä aiheesta, joten viejänä oleminen oli varsin mukavaa. Toisella kertaa sitten taas.

Ja olihan minulla kuitenkin kunnia päästä ProShowhun ihan jäätävän taitavan Ben Hootenin kanssa. Voin kertoo, että hän on kyllä meikäläisen uus suosikki. Se connection, joka siitä herrasta välittyy.. Sais itekin samanlaisen. Että sais oman seuraajan rentoutumaan, kun ympärillä on parisen sataa tuijottavaa silmää. Tsekkaa täältä meidän veto.

Ruotsin tapahtumissa on se hieno juttu, että suurin osa järjestetään samassa hotellissa. Ei tarvitse aina ahdistua uusista paikoista, kun tapahtumaan osallistuminen alkaa olla jo perinteen tuntuinen. Lentokentältä taksilla hotelliin on varmaan puolisen tuntia, eikä hinta päätä huimaa (kuhan ei mee kusetustaksiin).

Viikonlopun ehdottomasti parasta antia olivat jälleen intensiivit. Mario Robaun tuomarointi- kisaamis- ja sosiaalitanssijan intensiivit toivat jälleen uuden kasvavan oksan omaan west coast swing puuhun. Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, mutta minulle tieto useimmiten tuo levon. Vaikka uusia kysymyksiä tulee paljon, on vapauttavaa saada vastauksia vanhoihin. Uusilla fiiliksillä taas on mukavampi jatkaa kehitystä eteenpäin. Jos missään vaiheessa on mahdollisuuksia ottaa Robaun yksärit, niin kannatan kaikkia, mutta tuomarikoulutusta ylitse muiden. Ei tarvitse välttämättä tähdätä tuomariksi.Kurssilta saa todella paljon omaan tanssiinsa. Varsinkin, jos meinaa itseään kehittää niin, että pärjää kisoissakin. Ja muutenkin Robau on persoonana kokemisen arvoinen 🙂

Mario vauhdissa

Harmillista, että Suomessa peräänkuulutetaan sosiaalitanssijuutta kisaamisen kustannuksella. Kisat ovat minulle monisyisen lajin kannalta tärkeää. Se eräänlailla säilyttää lajia lajinomaisena, kun tuomaroimassa on päätöksiään perustelemaan pystyviä ihmisiä. Ilman kisoja kaikki tanssisivat kuten tahtovat ja hetken päästä ihmeteltäisiin Suomen west coast swingin tippumista kansainvälisestä perheestä. Tovin aikaa ja varmaan lanseerattaisiin ”suomiwestcoastswing”, joka olisi vaan paskemmalla tekniikalla tanssittua… ”jotain”. Näin on käynyt Suomessa mielestäni bugg-nimiselle tanssille. Edelleenkin peräänkuulutan, ettei tämän tanssiperheen tarvitse ajaa yhtä pahasti karille.

Mutta ei se pelkkä kilpaileminenkaan toisi paratiisia. Tärkeää olisi löytää hyvä kompinaatio näistä kahdesta, jotta molemmat elementit pystyisivät rakentamaan osiltaan hyvää sceneä. Puhun siis osista, en ihmisistä. Kaikissa meissä on kilpailuhenkisyyttä ja sosiaalisuutta.

West coast swingin tulevaisuus tanssii tanssijoidensa varassa.

Ekarolas

Tanssinohjausta ja tapahtumajärjestämistä eri paritansseissa Suomessa ja ulkomailla (bugg, fusku ja west coast swing).

Kirjoittaja: rakesalo