Taisi olla ensimmäinen kerta (voin olla väärässäkin), kun Puotilassa oli pelkästään jatko-tason workshoppi(20.3). Helsinki on hurjasti kasvanut west coast swingin osalta viimeisen vuodenkin ajalta. Nyt näyttää siltä, että mahdollisuudet tarjota vähän erikoistuneempaa west coast swing kurssia on vihdoin jo väkimäärän kasvun osaltakin. Paikalla oli paljon porukkaa ja mukavasti ihan uusiakin kasvoja.

Jatkotason ihmiset tuppaavat yleensä janoamaan kovasti uutta tietoa ja tehokasta eteenpäin menoa. Tekemisen meininki oli niin kovaa, että ovia ja ikkunoita sai pitää alituiseen auki. Raitis kevätilma piristää pitkän ja tumman talven jälkeen, joten sinänsä oli mukava vetää nuttua niskaan: Kevät oli tullut!

Aiempiin kuuteen tuntiin tottuneena neljän tunnin setti oli pikainen pyrähdys näin opettajan näkökulmasta. Sitäkin tehokkaammin saa annettua oppijoille itsestään virkeämpää versioo. Opettaminen on henkisesti rankempaa työtä, ja menneinä vuosina vedetyt maratonpäivät ovat onneksi takana päin. Puhun siis pitemmistä, kuin kuuden tunnin päivistä.

Koska elefanttiakaan ei sanota kerralla syötävän, on turha yrittää tanssissakaan liikaa. Roomaakaan ei rakennetu päivässä, joten on hurjan hienoa ottaa kehityksen askeleita ihan rauhaksiinsa. Oma ajattelu vaatii makustelua niinkin moninaisen lajin, kuin west coast swingin opettelemiseen.

Raikas muutos oli vetää iltabileet heti suorilta workshoppien perään. Useamman tunnin odottelu olisikin saanut aikaan painetta lähteä kotiin päin. Nyt oli mukavaa päästä kurssilaisten kanssa tanssimaan ja vähän ottamaan tuntumaa helsinkiläisten westareiden connectioniin.

Eiköhän tulevaisuudessa ole mahdollisuus siitä vähän enemmänkin nauttia…