Swing&Snow2016 -naapurissa vierahilla

Joskus lähelle on kaikista pisin matka. Jokusen kerran pietarilaiset ovat houkutelleet meikäläistä Swing&Snow-tapahtumaan. Aina on kuitenkin ollut jotain, mikä on estänyt osallistumisen tai sitten liian myöhäinen päätös lähteä on tyssännyt suunnitelmaa hitaampaan viisumin hankintaan. Ei oikein extempore-matkailuun sovi tuonne Venäjälle lähteminen.

Ensimmäistä kertaa siis Allegro-junassa matkasin Pietariin. Viisumin sain ihan viime hetkillä, joten jännityksestä tuli huolehdittua ihan omiks tarpeiks. Jotenkin sitä kuvittelee, että viisumin hakeminen olisi jotenkin haasteellinenkin ruljanssi. Ajoissa (kröhöm) kun aloittaa, niin kyllä sen hurjan hyvin saa ja matkan teko ei ole vanhojen leffojen sorttista. Liian moni suomalainen jättää vierailematta Venäjällä rajamuodollisuuksien pelossa ja aivan turhaa.

2016-02-07 17.14.07Venäjän tapahtumissa on aina hurjan mukavaa käydä. Yhteisö on pystynyt liittämään yhteen ystävällisen tunnelman ja kovan kilpailemisen. Jengi tuntuu tsemppaavan toinen toisiaan hyvässä hengessä, vaikka kisalattialla näkee tosissaan tanssivia kasvoja. Venäjän tanssijat näyttävät hurjan hyviltä tanssiessaan. Omaan käteen connection kirjo on isompi kuin Suomessa. Suomalaiset tuntuvat hurjan mukavalta viedä ja seurata, mutta naapurilta olisi opittavaa siitä, miltä west coast swing ulkoisesti näyttää. Ainakin siinä tapauksessa, jos haluaa edistyä kisamaailmassa, tulee kiinnittää huomiota lajinomaiseen liikeratoihin.

Oli ilo ja suuri kunnia päästä myös opettamaan tapahtumassa. Välimaan Annikan kanssa pyrittiin antamaan mahdollisimman aito kuva suomalaisten tavasta vetää west coast swingiä. Immosen Villekin veti tunnin tapahtumassa Tuire Mastin kanssa. Itselleni oli iso juttu, että virallisiin pistekisoihin itänaapuri kutsui suomalaisväriä opettamaan. Vähänkö hienoo, että suomalainen west coast swing yhteisö kehittyy tälläkin saralla. Pidettäköön peukkuja, että kutsu opettamaan uudelleen Venäjälle tulee. Palaute oli myönteistä, joten toivottavasti tähdet ovat suotuisat. 2016-02-06 12.20.47

Kilpaileminen on itsellä lähellä sydäntä. Pahimmillaan se tuntuu päälle romahtavalta katolta, mutta parhaimmillaan siitä saa fiilikset joissa yhdistyy vuoristorata ja hyvä punaviini.

Mielestäni kisat ovat kuin lajin suojelua. Ilman niitä kaikki tanssisivat sitä niin kuin haluavat ja hetken päästä homma olis leveämmällä kuin Jokisen eväät. Kun tuomarit osaavat asiansa, voi hyvin hakea oman persoonansa yhdistämistä west coast swingiin ja sitä kautta kehittää entisestään omaa tyyliä.

Alla jokunen linkki, miten hauskaa meikäläisellä oli 😀 Oi että mä niin tykkään tanssia west coast swingiä!

Advance Jack&Jill

Advance All Skate

Strictly Open

Ps. Nähdessäni Viipurissa livenä samanlaisia maisemia kuin mummulan tauluissa, tuli itselleni jotenkin tyhjä olo. Kaikkia vastauksia west coast swing ei elämääni ole tuonut.

2016-02-05 08.36.11

*huokaus…

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s