Kuten Swing&Snow, myös WIL on niitä tapahtumia, jonne aikasemmin en ole saanut aikaiseksi lähteä. Lyon ei ole lähellä, joten syyt aiempina vuosina lähteä Ranskaan on ollut.. noh.. mm. Ranska. Näin englannin ylivaltaan tottuneena sitä hieman törmää kulttuurishokkiin lähtiessä Ranskassa pidettäviin west coast swing tapahtumiin.

Nettisivut vaatii hieman erilaista logiikkaa kuin muiden maiden tapahtumien nettisivujen ymmärtäminen. Suuremmaksi osaksi ranskaksi olevat matkan teon ohjeistukset vaativat hieman hakuna matata-fiilistä matkaajalle. Reissatessani Lyonin lentokentältä toiselle puolelle kaupunkia, ymmärsin hyvin muiden maiden edustajien vähäisen osanoton leirillä.Ja huomasin, kuinka mukavuuden haluiseksi itse olen tullut tapahtumiin osallistujana: en kauheasti jaksaisi pitkiä välimatkoja.

Open Strictly, en ehtinyt ajoissa ilmoittautumiseen.

Hotelli oli hurjan mukava, vaikkakin puolen tunnin kävelymatkan päässä tapahtumapaikasta ja väliä pendelöivän kuljetusauton aikatauluihin osuminen olisi vaatinut ennustajaeukon apua. Aikataulut oli jokseenkin liukuvia, ja neuvoa kysyttäessä kaikki antoivat erilaisen vastauksen auton kulusta.

Kisa-aikataulutukset saivat useat ulkomaalaiset pudistelemaan päätään. Kysyttäessä esim. advance-tason kisojen aikataulua, vastaus oli aika tyhjentävä. ”Se on joko newcomerin finaalien -, noviisien semien -, sophisticaten- tai intermediaten jälkeen tai jossain siellä välissä”.  Tiesin sinne lähtiessä, että tälläinen vastaus ei toimitsijoilta ole yllätys, joten sinänsä ei epämääräisyys haitannut.

Aina kannattaa valmistautua kaikkeen ja olla muuntautumiskykyinen. Hermojansa ei ole hyvä menettää turhan päiväisistä asioista, tai tulee vahingossa annettua hieman erilaista Suomi-kuvaa maailmalle. Voi kunpa vaan kaikki ymmärtäisivät, että oma urputtaminen saattaa tuoda itselle muutaman euron hyödyn, mutta omat toimet saattaa kuitenkin jättää muille mielikuvan suomalaisen west coast swingaajien luonteesta. Omat työt ulkomaisissa tapahtumissa ovat osittain johtuneet suomalaisista tanssijoista. Myös osa niistä menetetyistä töistä on johtunut osittain joistain suomalaisista.

Persuksille hieman kovaa materiaali, ku penkkejä ei ollut.

Tapahtumapaikka oli unelma. Hurjan iso monitoimihalli, jonne kaikki mahtuivat kerralla kisoja katsomaan. Ilmeisesti tapahtumassa oli 700-800 osallistujaa. Mukavalta yläparvelta näki hurjan hyvin alas tanssilattialle, joten kaikilla oli aitiopaikat kisojen aikana.

Ainoana suomalaisena tuli tunnelma menneistä ajoista, jolloin ujo Mouhijärveläispoika lähti ihan ensimmäisenä Sveitsiin hakemaan lisäoppia west coast swingiin. Ei ketään mukana Suomesta auttamassa tai seuraa pitämässä. Jälleen oli aika olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta oli hurjan opettavaista seurata leiriä rauhassa, kuvitellen se isoksi elokuvaksi,jossa itseltä puuttu vain popparit. Draama, innostus, iloisuus ja surut sekaisin näyttivät osaa koko viikonlopun ajan.

Kieltä osaamattomana ranskalaiset näyttivät kovin yhteneväisiltä. Tiedä sitten mikä on totuus. Hienoa, että Suomen scene on saanut kiitosta siitä, miten hyvin uudet ja jopa ulkomaalaiset otetaan huomioon meidän bileissä.

Niin, ja tulihan siellä leirillä saavutettua jälleen yksi virstanpylväs. Kun on aikaa ajatella, sitä ehtii pohtimaan kummasti asioita.

Puhaltakoon edelleen muutoksen tuulet ja pysyköön perässä ken ehtii ja ymmärtää.