Seilattu ja swingattu

Järjestyksessään neljäs risteily west coast swingin ja hyvän porukan kesken on nyt risteilty. Turusta lähteneen risteilyn kaltaista mahdollisuutta ei ihan jokaisella west coast swing maalla olekaan. Hienoa olla mukana ainutlaatuisessa tapahtumassa ja kokemassa sen erilaisuus.

www.public-domain-image.com (public domain image)

Neljäs kerta toden sanoo. Tällä kertaa tuntui koko päivä menevän kuin vettä vaan. Suht vauhdikkaasti kuuden tunnin opetusputki menee, kun porukka ja tasot vaihtuu. Vaikka hieman viidakonlakeja noudatteleva tasoajattelu oli matkassa mukana, niin hyvillä mielin saatiin annettua tanssijoille ajateltavaa. Se, oliko tanssijat samaa mieltä, selviää vasta palautteiden annon jälkeen.

Laiva, jos mikä, on loistava paikka treenata west coast swingiä. Kun lattia alapuolella kallistelee suuntaan jos toiseen, on connectionin kehittyminen aivan erilainen kuin maankamaralla. Kun yhdistetään vielä pienessä tilassa tanssiminen, tehostuu kehittyminen moninkertaiseksi.

Harmillista, että Turun risteilyn kanssa samaan aikaan toinen taho järjesti tapahtumansa maissa. Nooh, meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys west coast swingin kehittämisestä ”yhdessä”. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun ihmettelen tapahtumanjärjestäjien ratkaisuja.

Jälleen kerran saatiin vetää Hannan kanssa tunnit Cafeteriassa, jossa olo oli kuin näytteille asetettuna. Myös muilla risteilijöillä oli mahdollisuus seurata tunnin kulkua ja porukan tunnelmaa. Mikä olisikaan parempaa mainosta paritanssille, kuin tällainen tilanne? Risteily on mielestäni yksi tehokkaimmista välineistä näyttää paritanssikurssien maailmaa ennen tanssimattomille ihmisille. Normaalistihan paritanssia treenaillaan ”suljettujen ovien” takana.

sea

Käytävillä jokunen ihminen kyseli opetetun lajin nimeä ja toi esille, kuinka hauskaa ihmisillä näytti olevan. Kukaan ei ollut mutrusuuna tai tosikkona, vaan nauru oli herkässä. Iltabileiden jälkeen muuan daami, joka miltei koko illan oli istunut porukkaa seuraamassa, tuli juttusille. Oli kovin innostunut. Voin kertoa, että haltioituneiden silmien näkeminen on aina kokemus.

Tästä se ajatus oman paidan painatukseen aiemmin sitten lähtikin. Juuri kellään ei ollut päällä paitoja, joissa olisi ollut oman tanssiseuran tai lempitanssilajin nimeä. Sivusta seuraajat saivat kyllä hyvän kuvan paritanssista. Vaikeampi heidän oli varmasti saada selville, mistä voisi saada lisätietoa harrastuksen pariin hakeutumisesta. Seuraavilla kerroilla toivon rohkeammin tanssijoiden pukevan päälleen eri tanssiyhteisöjen paitoja. Ei muuta kuin paitapainokauppaan ja väsäämään vinkeää slogania west coast swingistä.

Tarttiskohan laittaa haaste pystyyn, että kellä on erikoisin/hauskin west coast swing paita?

Musiikinsoittajan valttikortit

DJ on iltabileiden ehkä tärkein tunnelmanluoja omilla musiikkivalinnoillaan. Taiteenlaji sekin, jolla kaikkia ei voi miellyttää, mutta joitain vinkkejä on jäänyt takataskuun jutellessa kansainvälisten musiikin soittajien kanssa west coast swing leireillä tai dj-koulutuksissa jaettavaksi muidenkin mietintämyssyyn.

Iltabileiden alkuvaiheessa kannattaa valita nopeudeltaan musiikkia, jota opettajat ovat soittaneet tunneilla.  Aremmatkin tanssijat uskaltavat lattialle ja tunnelma lähtee nousemaan.  Seassa kannattaa heitellä silloin tällöin vähän rivakampaa settiä, jottei kuitenkaan tule dissattua pitkään tanssineitakaan.

Musiikin voluumin ei tarvitse puhkoa tärykalvoja, muttei myöskään muistuttaa kirjastontädistä, joka sihisee halutessaan hiljaisuutta.

dj

Kun laitat kappaleen soimaan, katsele ja havainnoi yleisön reaktioita. Jos kappaleesi saa istuvatkin hytkymään tai taputtamaan jalalla lattiaan rytmiä, voit onnitella itseäsi kappalevalinnasta, joka saa ihmiset oikeasti liikkumaan.

Mitä ahtaampi tanssilattia, sitä rauhallisempi tempo kannattaa kappaleissa pitää. Näin törmäysprosentit pysyy mahdollisimman matalalla ja hymyt leveänä.

 Tutkaile, kuka tanssijoista on se kaikista sosiaalisin ”Spirit Builder”, joka luo tunnelmaa hakemalla eritasoisia tanssijoita tanssimaan. Nämä tanssijat ovat scenelle kullan arvoisia. Pidä heidät bileissä ja lattialla jakamassa ilon ja onnen sanomaa soittamalla musiikkia, joista he tuntuvat tykkäävän. Jos oikein haluat pelata varman päälle, niin jossain sopivassa kohtaa ennen bileitä kannattaa ihan rouheesti kysyä heidän lempikappaleitaan.

disco-345118_640

Jos tuntuu, että joku opettajista ei pääse tanssilattialta pois ja näyttää kuolevan janoon, sinulla on keino pelastaa hänet. Soita siinä vaiheessa joku kappale, joka poikkeaa genrestä tai on muuten vähän erikoinen. Tulee pieni tauko (ehkä) tanssilattian ruuhkassa, ja opettaja pääsee lattialta pois ilman, että täytyy torjua ketään. Pelisilmän omaava dj on opettajan yksi parhaista kavereista.

Jos noina hetkinä tanssiparien määrä lattialla laskee, niin älä hätäänny ja hermostu: Olet juuri edesauttanut ihmisten jutustelua toistensa kanssa, kun porukalla on meneillään hetken tauko tansseista. Tällöin he muistavat myös juoda enemmän, ja ovatkin sen jälkeen paljon virkeämpiä lattialla.

Vielä tuohon lattian tyhjenemiseen: jos samaa musiikkigenreä soittaa monta kappaletta peräjälkeen, saattaapi tanssijoiden korva puutua ja lattia tyhjentyä sen takia. Pidä musiikkisi monipuolisena siis laadun, temmon, tyylin ja tunnelman mukaan.

Tutustu hieman jokaiseen paljon tanssivaan opettajaan. Osa tykkää bluesista, osa kantrista, osa tykkää hitaista ja joku haluaa väliin tiukkoja nopeita. Opettajatkin haluavat olla mukana hyvätunnelmaisissa bileissä ja annat heille pienen energia piikin, kun  heidän lempikappaleita soi soittotunnillasi. Näin sinusta voi tulla pikkuhiljaa se musiikinsoittaja, jonka soittoajaksi opettajat tähtäävät bilesaliin. Hetken päästä tanssijatkin saattavat hokata, että sinun soittoaikana tietyt opettajat ovat ihan liekeissä. Tälläiseen tilanteeseen pääsyyn vaaditaan aikaa, vaivaa ja viitseliäisyyttä. –Mutta sinne päästyäsi sinusta saattaa tulla tapahtumanjärjestäjälle workshop-opettajien veroinen tekijä. Muista silloin oma arvosi: talkoohinnoilla saakoon talkoopanostuksen.

Herättikö ajatuksia? Heitä kommenttia kehiin, niin kyllähän tätäkin artikkelia saa päivitettyä.

Kaikki yhteisön hyväksi.

I like you Lahti!

Mun sukat ei oo pyörinyt näin paljon jaloissa pitkään aikaan. Lahden viikkotunnit sai selkäpiissä asti connectionin tuntumaan. Jos joskus aikaisemmin on väittänyt, ettei west coast swing ole swingiä, niin eivätpä ole swingaavaa westaria nähneetkään. Nyt niitä on Lahdessa yksi porukallinen.

En tiedä onko Lahden vesijohtovedessä lisätty jotain, vai oliko vireystaso muuten otollinen muuttamaan vanhaa. Keskiviikko ilta todisti jälleen, että hyvällä porukalla päästään pitkälle. Postaus, ankkurointi, swing: kaikki näytti tipahtavan tanssiin kuin Manulle illallinen. Totta kai siellä kaikki tekivät paljon töitä sen eteen, ja lopussa kiitos seisoi. keinu

Ajoittain joissain ryhmissä tuntuu, ettei tanssijat ihan usko, että joissain asioissa olen tosissani. Välillä tuntuu, että tärkeä teknillinen asia selvitetään olankohautuksella, jättäen kehonkieli henkimään ”mä opettelen sit kotona”-tyyppistä fiilistä. Niinä hetkinä tuntuu, että ihmiset odottavat minun opettavan jotain muuta. Tiedä sitten, kumpi osapuoli ei näe metsää puilta.

Lahdessa on mukavan välitöntä west coast swing porukkaa. Asioita opetellaan ahkerasti ja toistoja tehdään. Ilmeet kertovat, että päässä raksuttaa, eikä kaikkea välttämättä purematta niellä. Ja hyvä niin: Opettajiaan kyseenalaistamaton ryhmä etenee yleensä hitaasti. Kriittisesti ajattelevat oppilaat ovat mielestäni lajin elinehto. Liiallisesta tyytyväisyydestä ei kehityksen siivet liioin lepata.

Mitä suurempi ryhmä opetettavana, sitä vähemmän ehtii yhteen ihmiseen keskittymään. Lahdessa on mukavan kokoinen porukka. Yleensä pienissä ryhmissä meikäläinen on saanut ne suurimmat oivalluksensa. Ihmisiin saa aivan erilaisen tuntuman ja tarinoita tanssijoiden takaa kuulee helpommin.

Lahti rulettaa!

Comets kahtia!

Vähänkö oli hienoa päästä eilen iskemään kiinni west coast swing-viikkotunteihin Cometsilla. Kahteen ryhmään jaettuna porukkaa oli jälleen hurjasti paikalla ja virkeänä kehittymään.

Molemmille ryhmille peräänkuulutettiin tavoitteen asettamista itselle. Iso tai pieni, sillä ei ollut väliä. Tärkeää oli, että se on positiivinen ja mahdollinen kauden aikana suorittaa. Tavoitteen ei tarvitse olla kisamaailmasta napattu. Kehittyä voi tavoitteellisesti myös ihmisenä. Tavoite auttaa itseänsä jaksamaan ja luo kehitykselle suuntaa. Laivallakaan ei kannata satamasta lähteä seilaamaan, jollei tiedä matkansa päämäärää (vähänkö odotan muuten west coast swing-risteilyä viikonloppuna :D).

Niin kuin tunnilla olikin puhetta, myös näillä viikkotunneilla on tarkoitus kehittää monipuolisesti koko ryhmää eteenpäin taitotasossaan. Vuorovaikutusta kaivataan kovasti koko ryhmältä. Onneksi ei ole pelkoa, etteikö porukka uskaltaisi puhua. Olin aistivinani hieman kuittailua sarkasmin merkeissä. Eiköhän me olla jälleen kerran saatu porukka kasaan, jonka kanssa on mukava kiiruhtaa viettämään tiistai iltaa.

Hihassa on odottelemassa jos jonkinmoisia asioita, mitä ei viime kaudella ehtinyt käymään porukan kanssa. Osa on ihan tuorettakin juttua. Eilen jälkimmäisen ryhmän kanssa oli enemmän kurssilaisia osallistavampi tunti. Saatiin ihan jäätävä määrä uutta tavaraa kaikille ja tuli todistettua, että kyllä siellä tanssijoidenkin rivissä on paaaaljon ammennettavaa west coast swingiin.

En ole itse ollut kovinkaan usein tuollaisilla tunneilla. Tykkäsin. On vähän sellanen tunne, että nyt lähtee kehittymään uusi tyyli vetää tanssitunteja.

Ainakin mulle.

Oulu hoijaa!

Hanna oli menneenä viikonloppuna opettamassa Oulussa ja meikäläisellä posahti monen mutkan kautta sama viikonloppu vapaaksi. Tuumasta toimeen ja vauhti päälle Oulun kavereille, notta meikä olis tulossa ja vailla sen suurempia tanssisuunnitelmia!

…Nooh, ehkä nyt kuitenkin petasin paikkaa päästä lauantaina iltabileisiin tsekkaileen vähän Oulun seudun connectionia. Junassa oli ihan hassua Hannan kanssa, kun toinen meistä oli menossa vetään duunia ja toinen oli menossa vetään Oulun kaverit läpikäyvää rundia.

Bileissä pyöri päässä muutkin kuin kuviot. Verrattuna aiempaan kertaan naamat oli jonkun verran vaihtuneet. Onhan siitä useampi vuosi, kun ensimmäisen kerran Oulussa west coast swingin merkeissä pyörin. On silmät avaavaa toisaalta, kun ei käykään ”koko ajan” yhdessä paikassa. Pitkä väli antaa isomman kontrastin kehityksestä verratessa käyntikertoja toisiinsa. Nyt ymmärtää taas jälleen kerran paremmin etelän hedelmiäkin.

Nyt ei saa käsittää väärin: vaikka kaupungissa oli samaan aikaan useampi tanssitapahtuma, oli west coast swing bileissä kutkuttavan hyvin porukkaa ja Oulun sorttinen tunnelma. Aika aktiivisesti meikä haki porukkaa (ainakin omasta mielestäni) ja ihan yllätyin, kun minuakin uskaltautui hakemaan tanssija, jota en ollut koskaan aikasemmin (kai) nähnyt.

En ehkä osannut sitä odottaa. Samalla minua hymyilytti ne kerrat, kun olen keskustellut henkilön kanssa, joka taas itse on yllättynyt, kun itse pitäisi hakea tanssimaan. Ne ovat niitä ihmisiä, joidenka mielestä muiden pitää hakea juuri häntä tanssimaan, luojan lahjaa tanssimaailmalle.. Onneksi tällaisten asenteiden tapana ei ole jäädä liiaksi west coast swingin pariin jumittumaan.

Tuo minua hakenut ihminen jotenkin väräytti sydäntä. Hän muistutti ajoista, jolloin kaikki oltiin vielä niin täynnä kukkasia, perhosia ja sateenkaaria. Ajasta, jolloin kaikki haki kaikkia tanssimaan välittämättä toisen tanssitasosta (tai siitä huolimatta) ja vaikka ”virheitäkin” välillä tuli, niin puolin ja toisin kumpikin hyväksyi toisen ihmisenä niiden jälkeenkin. Ajasta, jolloin kukaan ei marttyyrina jäänyt poraamaan nurkkaan, vaan itsekin ottivat vastuuta illan tanssimäärästään ja rohkeasti hakivat tanssimaan.

Siinä oli vain me kaksi, tanssimassa ja pitämässä hauskaa.

Lahdessa jälleen

Kun uuteen kaupunkiin menee ensimmäistä kertaa pitämään viikkotunteja, pyörii mahassa perhosia. Monen vuoden jälkeenkin ajattelen sen olevan hyvä ja virkistävä elementti tehdä työtä, josta tykkää. Viikkotuntien toisella kertaa perhosparvi on isompi, kuin ensimmäisellä kerralla. Mitä jos kukaan ei tulekaan enää takaisin?

Ehkä jonnin verran vielä peilaa pieniä siruja omassa itsetunnossaan suhteessa oppilaiden määrään tanssitunneilla. Hiljalleen olen jalostanut näistäkin asioista hommaa eteenpäin. Oli miten oli, tunnille tulivat kaikki he, jotka viime kerrallakin olivat.

Lahden west coast swing porukkaa voi kehua hyvästä connectionista: muutamat vinkeät variaatiot napattiin hyvin tanssiin ja ne jäivät omaan tanssiin myös elämään. Mielestäni opettajan on helppo saada oppilaat tekemään jotain tanssitunnin aikana, mutta parhaimmat opettajat saavat opetettavat kuviot jäämään myös tanssiin tanssituntien jälkeenkin. Jokunen hauska harjoituskin connectionista tehtiin, mutta jos sittenkään kukaan ei pyrkisi omaa west coast swingiänsä viemään niin tehokkaasti kohti riverdancea…

Tiinan kanssa opettaminen on hurjan kivaa. Ajatuksia ja uusia tuulia tulee koko ajan lisää, vaikka opetettavat kuviot olisi itselle tuttuja. Aina olen ollut opettajaparien vaihtamisen puolesta puhuja, sillä silloin ei niin herkästi jumiinnu hyviinkään tapoihinsa. Vaihtelun kautta niistä pääsee jalostamaan jopa loistavia.

Suomi on hyvällä tolalla west coast swingin suhteen, ja parempaan ollaan koko ajan menossa. Hiljalleen rakennettua yhteisöä voidaan edelleenkin kehittää, mutta hyviä tyyppejä sitä kehittämään ei tule koskaan liikaa. Hatunnosto Lahdelle, että olen päässyt jälleen hieman hiomaan suomalaista west coast swing osaamista heidän kaupungissaan.

Ensiviikolla puoliväli. Herttinen, kun tuo aika menee menojaan.

Tasojaon jylinää

Tiistaina päästiin sitten aloittamaan Helsingissä kauden aherrus. Tasojaon kautta piti ihan porukkaa laitella sopiville kursseille.

Tasojako on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sen kautta voidaan porukkaa jakaa fyysisten ominaisuuksien ja  valmiuksien perusteella ryhmiin. Toisaalta ei pääse mitenkään arvioimaan mentaalisia voimavaroja mennä eteenpäin. Jos joku kehittää systeemin, millä tehdä tasajakoa arvojen ja asenteiden perusteella, niin olen kiinnostunut. Mitä olisikaan vetää porukkaa, joilla kaikilla on oman kehityksensä ohella aito halu kehittää west coast swing yhteisöä? Nykykäytäntein sitä ei voi kuin arvailla.

Toinen kausi lähtee käyntiin Cometsilla, ja viime kaudesta oppineena tiedän, että tästäkin kurssista tulee melko mielenkiintoinen. Porukalta on karissut viimeisetkin vieraskoreuden rippeet ja nyt odotankin haastavampia kyssäreitä ja oivalluksia myös opettajien pureskeltaviksi.

Kun tasojako oli tehty, päästiin vielä koko ryhmälle vetämään tuntia. Kun omaan tahtiin antoi porukan välillä testailla, siihen viejän korvien välissä soivaan musiikkiin, ponjasin kivan ilmiön: porukka pohtii kuvioita ja asioita ääneen ja vieläpä sulassa sovussa. Ainakaan itse en bongannut ketään, joka olisi alkanut saarnaamaan toiselle toisen virheistä. Mielestäni tämä kertoo sydämen sivistyneisyydestä.

Jos ei tee ”virheitä” west coast swingissä, ei treenaa tarpeeksi lujaa oppiakseen asioita. Ajoittain näkee ihmisiä, jotka ajattelee olevansa luojan lahjoja west coast swing maailmalle. Näillä ihmisillä tuntuu omien korviensa välissä olevan oikeus opettaa, ja sitä kautta häiritä varsinaista opetusdynamiikkaa. Onneksi tälläistä en tiistaina bongannut.

Ensiviikolla eriytynein ryhmin. Vähänkö tääl hieron käsiäni yhteen.

International West Coast Swing Flahsmob: Helsinki

Vaikka hurjasti kaikkea osaankin, ainakin omasta mielestäni, niin koreografiat ei vaan oikein vieläkään tunnu omalta. Viime vuoden flashmob-koreografia meni just ja just h-hetken koittaessa väkijoukon seassa (Lappeenranta ja Hallowest: mä niin odotan!!!).

Tällä kertaa Helsingistä otettiin yhteyttä, josko voisimme liittyä seuraan Puistokulman opetuksien jälkeen ja olla aloittavana parina. Ryhdistäydyin pyynnöstä ja lähdin koreografian sitten opettelemaan kunnolla. Myönnettäköön, että opettelun olisi voinut tietenkin aloittaa vähän aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikkee. Lauantaina se sujui miltei hyvin (perkuleen C-osa), mutta itsetunto siltä osin oli kyl kunnossa kompensoimaan muutama askeleen.

Ajatuksena tuo ryhmä koreografia on huikee juttu. Jotenkin se saa meikäläisen tuntemaan olonsa paremmin porukkaan kuuluvaksi, kun tehdään asioita yhdessä. Prime-time meni hurjan hyvin, enkä mokannut (korjaan: varioinut) kuin yhden kerran. Ja silloinkin olin taas aikaani edellä. Ei se haitannut, kun muut veti niin hyvin.

Ja mitä se muutama hassi siellä seassa. Tärkeää oli päästä tuomaan esille, että paritanssi elää ja voi niin hyvin, että jengi tanssii sitä vaikka ja missä.

Vähänkö odotan viikkotuntien alkua ja pääsee taas näkemään Helsingin west coast swing kansaa.

Comets, here we come!

Kouvolan elokuu ja Swingshot 2015

Kouvola kuuluu yhteen niistä kaupungeista, jotka kovalla työllään yllättävät tasaiseen tahtiin. Tälläkin kertaa Westie5 teki vähän pitkäjänteisemmin ajatellun työn alueensa west coast swing yhteisön kehittämiseksi. He nappasivat meikäläisen ja Hannan vetämään neljäksi viikoksi viikkotunteja. Viikkotunnit huipentuivat kuun lopussa pidettävään Swingshot- viikonlopputapahtumaan. Kun kehittää oman alueensa yhteisöä, kannattaa mielestäni ottaa mallia Kouvolasta.

Viikkotunteina oli alkeet ja sen jälkeen jo pidempään tanssineiden kurssi. Koskaan en ole nähnyt viikkotunneilla (enkä varmaan viikonloppukursseillakaan) niin paljon roolinvaihtajia, kuin Kouvolassa. Voin kertoa, että omatkin ajatukset täytyy laittaa uuteen uskoon ja terään. Muutaman kerran meinasin hoputtaa seuraajia parinvaihdossa, ennen kuin hokasin yhden heistä olevankin tällä kertaa viejä. Roolin vaihtaminen west coast swingissä on kuin toisen saappaisiin hyppääminen. Ajatteleva tanssija saa paljon pohdittavaa omaan tanssiinsa ”vanhaan” rooliinkin, kun pitää silmät ja korvat tarkkana opetuksen ajan. Ja kaiken lisäksi pitäisi samaan aikaan tanssiakin siinä uudessa roolissa. Hattua nostan tämän tehneille.

Jos kaikki vaihtaisivat roolia kuin Kouvolassa, olisi suomalainen paritanssi varmasti toisia enemmän ymmärtävässä tilassa.

Swingshotin aikoihin Kouvolassa järjestettiin myös MillJazzit. Moniin eri kaupunkeihin on west coast swing meikäläistä vienyt, missä ilman tanssia en olisi varmasti käynyt. Westie5 varmisti tällä kertaa reissun pintaa syvemmälle: puistopiknikki hyvässä seurassa toi raikkaan tuulahduksen työhön, joka suht paljon pyörii neljän seinän sisällä. Pääsinpähän sitä Kouvolan Upseerikerhollakin käymään (röyhistää rintaa) testaamassa miten jatkot sikäläisittäin ilakoidaan.

Jos koristelut Westie5:lla on vertaansa vailla, niin on myös nimien keksiminen tapahtumalle. Seuraavaksi maaliskuussa (4.-6.3) rullaillaan opettamaan BetoniSwingiin.

Mulla on niin paljon vielä opittavaa Kouvolasta..

Lahtikin rullaa.

Hannan kanssa on vedetty hurjan monta kurssia ja kuljettu siellä sun täällä ja koettu sitä ja tätä. Välillä kuitenkin molemmat tykätään opettaa myös muiden kanssa, jotta yhdessäkin sitten paremmin pysytään terässä.

Noh, keskiviikkona Lahti sai kehiin meikäläisen yhdessä Aallon Tiinan kanssa. Jam´n rollin alkeisjatkon westaajat saivat kokea ensimmäistä kertaa tämän kaksikon viikkotunnit. Mietittävää ja pureskeltavaa tarjoiltiin aikalailla ja kummankin kulttuurin puolelta saatiin aikaan herättävä kokonaisuus. Päässä pyöri pitkään erilaista näkökulma tuovan opettajaparin vaikutteet. Vähänkö olisi ollut kiva olla itsekin meidän tunneilla.

Nauru kertoo kehityksestä ja sitä riitti. Suotta sitä kurttuotsaisesti viettääkään keskiviikkoa, kun työviikkoa on alla ja vielä tippa jäljelläkin. Uskon, että näinä viikkoina tämä opettaja kaksikko saa aikaan paljon muutosta. Ja ainoa asia west coast swingissähän se nimenomaan oli: Muutos.

Muutos lähtee itsestä. Tätä ei ole aina kiva itse kuulla.