Järjestyksessään neljäs risteily west coast swingin ja hyvän porukan kesken on nyt risteilty. Turusta lähteneen risteilyn kaltaista mahdollisuutta ei ihan jokaisella west coast swing maalla olekaan. Hienoa olla mukana ainutlaatuisessa tapahtumassa ja kokemassa sen erilaisuus.

Neljäs kerta toden sanoo. Tällä kertaa tuntui koko päivä menevän kuin vettä vaan. Suht vauhdikkaasti kuuden tunnin opetusputki menee, kun porukka ja tasot vaihtuu. Vaikka hieman viidakonlakeja noudatteleva tasoajattelu oli matkassa mukana, niin hyvillä mielin saatiin annettua tanssijoille ajateltavaa. Se, oliko tanssijat samaa mieltä, selviää vasta palautteiden annon jälkeen.

Laiva, jos mikä, on loistava paikka treenata west coast swingiä. Kun lattia alapuolella kallistelee suuntaan jos toiseen, on connectionin kehittyminen aivan erilainen kuin maankamaralla. Kun yhdistetään vielä pienessä tilassa tanssiminen, tehostuu kehittyminen moninkertaiseksi.

Harmillista, että Turun risteilyn kanssa samaan aikaan toinen taho järjesti tapahtumansa maissa. Nooh, meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys west coast swingin kehittämisestä ”yhdessä”. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun ihmettelen tapahtumanjärjestäjien ratkaisuja.

Jälleen kerran saatiin vetää Hannan kanssa tunnit Cafeteriassa, jossa olo oli kuin näytteille asetettuna. Myös muilla risteilijöillä oli mahdollisuus seurata tunnin kulkua ja porukan tunnelmaa. Mikä olisikaan parempaa mainosta paritanssille, kuin tällainen tilanne? Risteily on mielestäni yksi tehokkaimmista välineistä näyttää paritanssikurssien maailmaa ennen tanssimattomille ihmisille. Normaalistihan paritanssia treenaillaan ”suljettujen ovien” takana.

Käytävillä jokunen ihminen kyseli opetetun lajin nimeä ja toi esille, kuinka hauskaa ihmisillä näytti olevan. Kukaan ei ollut mutrusuuna tai tosikkona, vaan nauru oli herkässä. Iltabileiden jälkeen muuan daami, joka miltei koko illan oli istunut porukkaa seuraamassa, tuli juttusille. Oli kovin innostunut. Voin kertoa, että haltioituneiden silmien näkeminen on aina kokemus.

Tästä se ajatus oman paidan painatukseen aiemmin sitten lähtikin. Juuri kellään ei ollut päällä paitoja, joissa olisi ollut oman tanssiseuran tai lempitanssilajin nimeä. Sivusta seuraajat saivat kyllä hyvän kuvan paritanssista. Vaikeampi heidän oli varmasti saada selville, mistä voisi saada lisätietoa harrastuksen pariin hakeutumisesta. Seuraavilla kerroilla toivon rohkeammin tanssijoiden pukevan päälleen eri tanssiyhteisöjen paitoja. Ei muuta kuin paitapainokauppaan ja väsäämään vinkeää slogania west coast swingistä.

Tarttiskohan laittaa haaste pystyyn, että kellä on erikoisin/hauskin west coast swing paita?