Cometsista tauolle

Mitämitämitä? Miltei kaksi viikkoa on kulunut Cometsin viikkotuntien päättymisestä. Kausi meni niin vauhdilla tanssin ja oman koulun puolesta, etten pystynyt repeämään joka viikkoiseen blogi-postaukseen ryhmistä. Varmoja voitte olla, että mielessä kyllä Cometsin west coast swingiläiset pysyivät.

Uudella kaudella oli uusia kujeita ja vanhoja hyväksi havaittuja. Ne kaikki koituivat mielestäni tanssijoiden hyväksi. Jokainen harjoite ja kuvio opettivat asioita, joita jokainen tarvitsee iltabileissä ja kisoissakin. Varsinkin yksin tanssimisen hetki viimeisillä viikoilla vaikutti tanssiin. Uskon, että tanssijoilla avautuivat silmät yhtä isosti auki omaan tanssiin, kuin valmentajilla suu.

Pitkä ja tasainen työ on siis viimeisenä kautena tehnyt taas tulosta. Se, ovatko tanssijat samaa mieltä, riippuu heidän tavoitteidensa asettamisesta. Ne, jotka ovat osallistuneet tunneille puhtaasti hauskanpidollisista motiiveista, ovat varmasti erilaisessa vaiheessa omassa tanssissaan verrattuna konkreettisemman tavoitteen itselleen asettaneisiin. Riippuen elämän- ja tanssiuran vaiheesta kumpikin vaihtoehto saattaa olla ratkaiseva jatkossa jaksamisen kannalta. On tärkeää myös pitää hauskaa, ettei homma käy työstä.

Kohti kesää mennään, mutta itse olen ollut edelleenkin suhteellisen toimelias. Tällä hetkellä Porvarin Markun ja Aallon Tiinan kanssa ollaan lyöty voimamme yhteen ja kehitellään west coast swingiä tiistaisin Puotilasta käsin.

Comets on tehnyt hurjan vahvaa työtä west coast swingin kehittämisen eteen pääkaupunkiseudulla ja on ollut hurjan hienoa olla siinä mukana. Cometsin työ on kantanut hedelmää ja tanssijoita on noussut taitotasossa korkealle hyvää vauhtia.

Aina on kuitenkin pienen muutoksen aika, jotta hyvätkään tulokset eivät lähtisi laskuun, vaan koko ajan kehittyisi jotain uutta ja erilaista, parempaa kuin ennen. Ellei kesällä elämäntilanteet muutu ratkaisevasti, ei meikäläistä nähdä enää Cometsin valkkukavalkadissa syyskaudella.

Vaikka minä olenkin Cometsin valmentaja-joukosta poissa , niin ainahan me näemme west coast swing tapahtumissa siellä täällä. Nyt olen täpinöissäni elokuussa järjestettävissä EloWestareista, jossa itse olen mukana järkkäämässä.

Vaihtelusta voimaa west coast swingiin!

 

Jatkoilla Puotilassa

Taisi olla ensimmäinen kerta (voin olla väärässäkin), kun Puotilassa oli pelkästään jatko-tason workshoppi(20.3). Helsinki on hurjasti kasvanut west coast swingin osalta viimeisen vuodenkin ajalta. Nyt näyttää siltä, että mahdollisuudet tarjota vähän erikoistuneempaa west coast swing kurssia on vihdoin jo väkimäärän kasvun osaltakin. Paikalla oli paljon porukkaa ja mukavasti ihan uusiakin kasvoja.

20160320_192514-1

Jatkotason ihmiset tuppaavat yleensä janoamaan kovasti uutta tietoa ja tehokasta eteenpäin menoa. Tekemisen meininki oli niin kovaa, että ovia ja ikkunoita sai pitää alituiseen auki. Raitis kevätilma piristää pitkän ja tumman talven jälkeen, joten sinänsä oli mukava vetää nuttua niskaan: Kevät oli tullut!

Aiempiin kuuteen tuntiin tottuneena neljän tunnin setti oli pikainen pyrähdys näin opettajan näkökulmasta. Sitäkin tehokkaammin saa annettua oppijoille itsestään virkeämpää versioo. Opettaminen on henkisesti rankempaa työtä, ja menneinä vuosina vedetyt maratonpäivät ovat onneksi takana päin. Puhun siis pitemmistä, kuin kuuden tunnin päivistä.

Koska elefanttiakaan ei sanota kerralla syötävän, on turha yrittää tanssissakaan liikaa. Roomaakaan ei rakennetu päivässä, joten on hurjan hienoa ottaa kehityksen askeleita ihan rauhaksiinsa. Oma ajattelu vaatii makustelua niinkin moninaisen lajin, kuin west coast swingin opettelemiseen.

Raikas muutos oli vetää iltabileet heti suorilta workshoppien perään. Useamman tunnin odottelu olisikin saanut aikaan painetta lähteä kotiin päin. Nyt oli mukavaa päästä kurssilaisten kanssa tanssimaan ja vähän ottamaan tuntumaa helsinkiläisten westareiden connectioniin.

Eiköhän tulevaisuudessa ole mahdollisuus siitä vähän enemmänkin nauttia…

Päheenä Puotilassa

Marraskuun lopulla oli viimeinen Porvarin Markun järjestämä west coast swing kurssi tän vuoden osalta. Tai ainakin niin ymmärsin. Näin loppuvuonna voi luoda vielä katsauksen kuluvaan vuoteen yleensäkin. Helsinki on noussut hurjaa vauhtia west coast swingin osalta. Sekä porukka määriltään, että tanssijoiden laadulla mitattuna. Paljon se on työtä vaatinut ja hattua nostan Markun kaltaisille aktiiveille, jotka jaksavat lajia eteenpäin viedä. Pelkästään nimekkäiden opettajien pyörittäminen ei yksinään riitä missään kaupungissa, vaan taustatekijät ovat se tekijä, joka on suuressa osassa west coast swingin kehittymisessä alueeella kuin alueella.

Miten Helsinki on sitten kirinyt niin paljon eteenpäin? Olisi helppoa sanoa, että suuri väkimäärähän siellä on se, mikä vaan saa aikaan tanssin kehittymisen. Voi olla näinkin, mutta näen itse laadun korvaavan määrän. Ja kun missä tahansa kaupungissa on laatutekijät, se lähtee kasvattamaan määrää automaattisesti. Tapahtumanjärjestäjänäkin voi vaikuttaa hurjan paljon jokaisen workshopin tuntien onnistumiseen jo ennakkoon. 20151129_180037

Helsingintanssikurssien mainokset on yleensä hauskoja, ja ne tulee luettua jo pelkästään niiden erilaisen tunnelman vuoksi. Persoona on pistetty peliin ja joskus olen huomannut lukevani hitaan valssin tai bachata-kurssien kurssiesittelyjä ihan vaan, kun ne on ollut niin hauskoja. Kun luo yleiskatsauksen tanssitapahtumien mainontaan Suomessa, niin yleensä porukkakadosta poraa loppujen lopuksi eniten ne, joilla on tylsimmät mainokset.

Ratkiriemukas sunnuntai, josta moni sai varmasti yhtä hyvän fiiliksen kotiin viemiseksi, kuin mä. Sen verta hyvää läppää lensi tanssijoilta mikrofoniin ääreen, että ihan sitä erilailla innostui.

Ensiviikolla viimeiset west coast swingit Cometsilla

Toinen kausi alkaa Cometsissa olemaan lopuillaan ja viimeistään ensiviikon aikana on aika  katsoa jälleen hieman taaksepäin. Facebookista ehdinkin jo bongata yhden kurssilaisen, joka oli omaa matkaansa west coast swingin parissa jo analysoinut. Kukkanenkin oli jopa laitettu kyytipojaksi tekstiä korostamaan.

20151124_201553[1]

Alkukaudella asetetut tavoitteet on osalta tullut tietooni, osalta se on jäänyt vain oman tulkinnan varaan. Monenmoista tavoitetta on seassa ja mainitsemattomia tavoitteita ei ole ollut edes mahdollista edistää. Ainakaan tietoisesti. Osan kurssilaisten kehonkielestä on saattanut tavoitteista päätellä opetuksen aikana yhtä ja toista. Vain murto-osa palautteesta tulee kerättyä yleensäkin tanssijoilta kirjallisena seikkaillessa west coast swingin parissa siellä ja täällä.

Sanansäilä on tehokas keino vaikuttaa ihmisiin. Kun ryhmässä lähtee läppä lentämään, voi sanattomien viestien kautta nähdä kenen mukavuusalueen yli mennään ja kenen fiilis pääsee vasta vauhtiin. Huumori auttaa jaksamaan pitkän työpäivänä jälkeen, mutta liiallinen huulenheitto vie aikaa ehkä joltain muulta, mitä joku toinen tarvitsee tavoitteidensa saavuttamiseksi. Meitä on joka junaan.

Mikä ikinä tavoitteena on ollutkaan, toivon vilpittömästi tuntien auttaneen sen saavuttamisessa. Toivottavasti kaikilla on ollut sentään joku tavoite, tai on jäänyt seilailemaan omalla laivallaan ihan ulapalle. Sanovat, että laivan kannattaa jäädä satamaan, jollei määränpäästä ole tietoa, eikä edes suunnitelmaa suunnasta.

Yksin en ole omaa matkaani reissannut, mutta apua on tarvinnut hakea usein kaukaa ulkomailta. Aloittaessani ei west coast swing opettajat Suomessa olleet samanlaisia kuin tänä päivänä. Nykyisin westarille on enemmän vaihtoehtoja.

Vapaus tuo vastuuta omasta kehityksestä. Jos haluaa edetä nopeasti, tulee mennä yksin. Jos haluaa edetä huipulle, sinne pääsee kulkemalla yhdessä.

Puutteessa.

Tällä viikolla Helsingin seudun lomaviikko nappasi arjen rytmistä viikkotunnit Cometsilla pois. Kesätauko west coast swingistä tuntui lyhyemmältä kuin tämän yhden viikon skippaus. Kutkuttavan härnäävää, kun hyvä flow katkaistaan loman ajaksi. Tuokoon tämä into ja piukeus enemmän puhtia jatkaa pitkälle kautta eteenpäin.

Onneksi on viikonloppuna West coast swing Helsinki. Messissä on erilaista jännitystä. Pääsen tsekkaamaan, miten oma vaikutus on purrut.

Oma havainto viikkotunneista on, että kokonaisuutena ne ovat rauhallisempia ulospäin katsoessa. Ensimmäinen kausi tuntui olevan ainaista ilotulitusta ja heureka-elämystä viikko toisensa jälkeen. Nyt alkaneena kautena ollaan paremmin porukkana samalla sivulla, ja voidaan enemmän keskittyä vähän hienojakoisempiin asioihin. Näin koen sen parhaaksi kehittyvänkin.

Tavoitteet on pyydetty alkukaudesta asettamaan itse kullekin. Paljon nähneenä ja kokeneena west coast swing maailmasta tahdonkin jakaa sitä tietämystä, joka matkalla on kertynyt ja jota muualta ei niin helposti saa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan opettaja, että voi opettaa ihmisille kuvion tanssiin kuin tanssiin. Lajinomaisen näköistä ja eritoten tuntuista siitä ei saakaan niin helposti.

Osaltaan sen takia olen kaiken puhtini ja energiani kuluttanut pääosin vain tämän yhden tanssin opettelemiseen. Tanssien opiskelun miellän kuin soitinten soittamisen opiskelun. Kellä mitkäkin tavoitteet, mutta minulla on ollut oman arvostukseni suhteen selkeä linja. Mieluummin osaan soittaa yhtä soitinta erittäin hyvin, kuin kaikilla soittimilla Ukko-Nooan.

Tuota hienojakoista tietoa on mukava päästä jakamaan. Tulevaisuus tuntuu valoisalta. Maltan tuskin odottaa, että jengi kehittyy niin paljon, että kaltaistani keskustelukaveria kehittyy pohtimaan ja miettimään enemmänkin west coast swingin kiemuroita.

Siinä pisteessä odottaa autuus, jonka tyyppistä muut eivät välttämättä hae. Mutta sinne päästessä minä olen löytänyt ystävän jota voin aidosti arvostaa.

Valoja ja varjoja

Puistokulman kurssien jälkeen kimpsut ja kampsut kerättyinä lähdettiin suuntaamaan Blomqvistin Claran tanssikoululle. Helsingin seutu on hieman verkkaiseen tahtiin heräämässä west coast swingin bileiden merkitykseen hyvän yhteisön luomisessa. Jälleen kerran oli bileet, joista on hyvä jatkaa eteenpäin. Sali oli täynnä ja happikin kulki. Tai ainakin meikäläiselle jäi sellainen fiilis niin lähellä tuuletinta.

Pitkän opetus päivän jälkeen suoraan bileisiin rientäminen ei ole se tavanomaisin viikonlopun rytmi. Parituntinen vauhdikas visiitti tanssilattialle ei ole itsestään selvyys ainakaan itselleni. Päivä omien jalkojen päällä tuntui pohkeissa ja kroppa toivoi meikäläisen vaipuvan hetkeksi venyttelyn ihmeelliseen maailmaan. Mikä sitten auttaa jaksamaan?

Ihmiset.

Paritanssi on toisen ihmisen kohtaamista. Muutaman minuutin ajan voin olla vain kahdestaan toisen ihmisen kanssa. Connectionin avulla haetaan toisen kanssa yhteistä aaltopituutta, jotta voidaan luoda fyysiseen meditaatioon verrattavissa oleva elämys. Tuo tunne koukuttaa oppimaan lisää west coast swingiä, jotta huumaavaan tanssifiilikseen pääsisi nopeammin, helpommin ja useammin. Connectionilla haetaan yleensä aina jotain mukavaa ja hienoa.

Aina ei näin ole. Ajoittain edelleenkin joissain bileissä (Suomessa ja maailmalla) connectionin avulla löydetty yhteys ei olekaan positiivinen. Ajoittain omaan vartaloonsa voi toisesta tuntea connection kautta negatiivisia ajatuksia. Joskus on tuntunut, että toinen tekee kaikkensa saadakseen minut näyttämään huonolta. Joskus tuntuu, että toinen ylenkatsoo minua, ei arvosta ihmisenä tai tanssijana, on tylsistynyt, pettynyt, ehkä jopa vihainen tai jotain aivan muuta.

shadowtree

Alkuvaiheessa ajattelin näiden tuntemuksien olevan vain oman alitajuntani peilautumista toisesta tanssijasta. Näin hieman enemmän maailmaa nähneenä olen ymmärtänyt, että minun tanssistani saattaakin jollekin toiselle peilautua heidän omat alitajuiset ongelmat ja keskeneräisyydet ihmisenä. Silloin tunnen, että liikkeellä on pimeää ”auraa”(mun mielestä toi on hyvä hörhö sana heittää tähän väliin). West coast swing on minulle ollut aina matka omaan minuuteen. Jokaisen on oma tie kuljettava ja itsensä löydettävä. Ehkä negatiiviset tuntemukset connectionin kautta tulee siitä, että toinen on mennyt itseensä, muttei pidä löytämästään. Tärkeää on osata suojatua pahoilta fiboilta. Toinen on hyvä ottaa tanssissa huomioon, mutta pahaa oloa ei tule ottaa omien hartioidensa taakaksi syyttä suotta.

Minä riitän.

Lauantain bilesalissa oli hurjan positiiviset fibat. Tai ainakin hyvät fiilarit oli nihkeämpiä fiilareita voimakkaammat.

Tuollaisiin bileisiin tekee mieli toistekin.

Yhdessä yksissä tuumin

Monta kertaa on tanssimaailmassa tullut nähtyä tanssijoita, jotka pyrkivät huipulle mahdollisimman nopeasti. Keinoja kaihtamatta jotkut etenee reittä pitkin, jotkut tekevät pikkutarkkaa työtä raivoisasti päästäkseen mahdollisimman korkealle. Osa ottaa ilmaisen avun vastaan ilolla ja riemulla, mutta pitävät saamansa tiedot mustasukkaisesti itsellään. Pitkän ajan jälkeen he heräävät todellisuuteen. Siltoja on poltettu takanapäin, unohdettu alkeiskurssin samaan aikaan aloittaneet kaverit, nakeltu niskoja muille, unohdettu oman kehityskaaren vaiheet tai unohdettu apua tarjonneet ihmiset. Eteenpäin on menty muidenkin kustannuksella, välillä jopa takkia vauhdikkaasti käännellen. Sen edestään myös tanssimaailmassa löytää, minkä taakseen on joskus jättänyt.

Omassa loistavuudessaan ei välttämättä huomaakaan, kun muut eivät enää auta kehittymään. Maailman iskee vastaan vasta, kun huomaa jääneensä kehityksen kelkasta niin jälkeen, että pitäisi löytää uusi nöyrtymisen vaihe.

Oli sitten tavoite millainen tahansa, tulee pitää mielessä myös oman toiminnan vaikutus muihin. Jos haluaa edetä nopeasti, tuleekin mennä yksin. Jos haluaa edetä huipulle, on sinne mentävä yhdessä. Tämän lauseen joku minulle joskus sanoi. En ihan täysin sitä hetkessä ymmärtänyt, mutta tuo lause antoi uudet silmät katsella elämää ja paritanssinkin maailmaa.

käytävä

Aiemmin yritin hurjasti auttaa muita, jotta he eivät suinpäin tekisi samoja virheitä, mitä itse olen tehnyt. Menin siinä hieman yli. Toisen nälkä ei lähde antamalla kalaa, vaan toinen täytyy opettaa kalastamaan. Nyt koen saaneeni sisäisen rauhan, kun voin hyvillä mielin todeta, että suurinta välittämistä joskus on antaa toisen tehdä kunnolla omat virheensä.

Cometsin keskitason tunneilla on paljon treenattu connectionia. Opittu tuottamaan tanssia yhdessä. Edistyneet-tason tunnilla vietiin ajatus paljon pidemmälle. Tällä kertaa pitikin hieman erilaisella intensiteetillä tutkailla ympäristöä, jotta harjoite onnistui. Osaltaan toivoin hieman tämän harjoitteen aukaisevan silmiä sille, että jo pelkästään tanssiessaan voi tehdä havaintoja ympäristöstään. Joskus ne havainnot ovat avainasemassa kun olet etenemässä kohti omia tavoitteita.

Paritanssi on edelleen ensisijaisesti kahden ihmisen tanssi. Jos mielii mennä eteenpäin, on hyvä kuitenkin katsoa omaa tanssia kauemmas: ”Out of the box”. Oman kehityksen eteenpäin vienti auttamalla koko yhteisöä tuo parhaimmat lopputulokset.

Yhdessä olemme enemmän kuin yksin.