Toinen kausi alkaa Cometsissa olemaan lopuillaan ja viimeistään ensiviikon aikana on aika  katsoa jälleen hieman taaksepäin. Facebookista ehdinkin jo bongata yhden kurssilaisen, joka oli omaa matkaansa west coast swingin parissa jo analysoinut. Kukkanenkin oli jopa laitettu kyytipojaksi tekstiä korostamaan.

Alkukaudella asetetut tavoitteet on osalta tullut tietooni, osalta se on jäänyt vain oman tulkinnan varaan. Monenmoista tavoitetta on seassa ja mainitsemattomia tavoitteita ei ole ollut edes mahdollista edistää. Ainakaan tietoisesti. Osan kurssilaisten kehonkielestä on saattanut tavoitteista päätellä opetuksen aikana yhtä ja toista. Vain murto-osa palautteesta tulee kerättyä yleensäkin tanssijoilta kirjallisena seikkaillessa west coast swingin parissa siellä ja täällä.

Sanansäilä on tehokas keino vaikuttaa ihmisiin. Kun ryhmässä lähtee läppä lentämään, voi sanattomien viestien kautta nähdä kenen mukavuusalueen yli mennään ja kenen fiilis pääsee vasta vauhtiin. Huumori auttaa jaksamaan pitkän työpäivänä jälkeen, mutta liiallinen huulenheitto vie aikaa ehkä joltain muulta, mitä joku toinen tarvitsee tavoitteidensa saavuttamiseksi. Meitä on joka junaan.

Mikä ikinä tavoitteena on ollutkaan, toivon vilpittömästi tuntien auttaneen sen saavuttamisessa. Toivottavasti kaikilla on ollut sentään joku tavoite, tai on jäänyt seilailemaan omalla laivallaan ihan ulapalle. Sanovat, että laivan kannattaa jäädä satamaan, jollei määränpäästä ole tietoa, eikä edes suunnitelmaa suunnasta.

Yksin en ole omaa matkaani reissannut, mutta apua on tarvinnut hakea usein kaukaa ulkomailta. Aloittaessani ei west coast swing opettajat Suomessa olleet samanlaisia kuin tänä päivänä. Nykyisin westarille on enemmän vaihtoehtoja.

Vapaus tuo vastuuta omasta kehityksestä. Jos haluaa edetä nopeasti, tulee mennä yksin. Jos haluaa edetä huipulle, sinne pääsee kulkemalla yhdessä.