Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa opetettua ihan yksinään ryhmää tanssijoita. Siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi Porissa Tanssitaivas ry:ssä vedin tunteja ilman paria.(Porilaiset tanssijat on niiiiin huipputyyppejä). Voisi sanoa, että yksin vetämisen tunteet olivat jo ehtineet unohtua tai ainakin unholan suuntaiseen vaipua.

Yksin vetämisessä on puolensa ja puolensa. Kaikki langat saa pitää käsissään, mutta toisaalta koko homma tulee täysin omille harteille vedettäväksi. Koen saavani täysin toteuttaa itseäni omalla kielellä, pystyen erilailla antamaan tietotaitoani ryhmälle. Hurjan piristävä reissu.

Soolouraa en ole oikein koskaan erityisemmin ollut innostunut luomaan. Olen aina pitänyt ajatuksesta, että mukana on vähintään yksi opettajakaveri tuomassa oman mausteensa tuntiin. Vuorovaikuttaminen ryhmään on erilaista kahdella opettajalla. Olisihan se mukavaa päästä vetämään tunteja niin, että mikrofonin päässä onkin kolmesta neljään persoonaa. Eipä taida olla vielä sellaiseen mahdollisuutta pitkään aikaan.

Pieni porukka Kuopiossa yhdellä opettajalla toi itselleni henkilökohtaisemman kokemuksen viikonlopun aikana. Iltabileiden aikaan ehti tanssimaan useamman ihmisen kanssa enemmän kuin kerran. Mukava tuntea kehityskaari kerta kerran jälkeen konkreettisesti omissa käsissä.

Pitkään aikaan ei iltabileissä ole ollut niin kiire takaisin vesitauolta tanssilattialle kuin nyt viikonloppuna. Hyvää musiikkia ja loistavia kappalevalintoja puski koko ajan kehiin. Suosittelen jatkossa kaikille Laitisen Laurin nimen bongaamista tapahtumien DJ-listalla. Minä ainakin viihdyin lattialla erilailla kuin ennen.

Mutta mitä tapahtuu Kuopiossa viikonlopun jälkeen? Pienellä reissaamisella pääsee taas west coast swing tapahtumien pariin lisäoppia saamaan. Nostan hattua Vellun ja Hannan työlle Kuopiossa. Niin monessa paikassa hyvän west coast swing yhteisön kehitys on muutamien harteilla, ja joskus reppu tulee turhankin painavaksi kantaa.

West coast swingin kanssa on mukava reissata Kuopioon. Siellä tapaa aitoja ihmisiä.