Valoja ja varjoja

Puistokulman kurssien jälkeen kimpsut ja kampsut kerättyinä lähdettiin suuntaamaan Blomqvistin Claran tanssikoululle. Helsingin seutu on hieman verkkaiseen tahtiin heräämässä west coast swingin bileiden merkitykseen hyvän yhteisön luomisessa. Jälleen kerran oli bileet, joista on hyvä jatkaa eteenpäin. Sali oli täynnä ja happikin kulki. Tai ainakin meikäläiselle jäi sellainen fiilis niin lähellä tuuletinta.

Pitkän opetus päivän jälkeen suoraan bileisiin rientäminen ei ole se tavanomaisin viikonlopun rytmi. Parituntinen vauhdikas visiitti tanssilattialle ei ole itsestään selvyys ainakaan itselleni. Päivä omien jalkojen päällä tuntui pohkeissa ja kroppa toivoi meikäläisen vaipuvan hetkeksi venyttelyn ihmeelliseen maailmaan. Mikä sitten auttaa jaksamaan?

Ihmiset.

Paritanssi on toisen ihmisen kohtaamista. Muutaman minuutin ajan voin olla vain kahdestaan toisen ihmisen kanssa. Connectionin avulla haetaan toisen kanssa yhteistä aaltopituutta, jotta voidaan luoda fyysiseen meditaatioon verrattavissa oleva elämys. Tuo tunne koukuttaa oppimaan lisää west coast swingiä, jotta huumaavaan tanssifiilikseen pääsisi nopeammin, helpommin ja useammin. Connectionilla haetaan yleensä aina jotain mukavaa ja hienoa.

Aina ei näin ole. Ajoittain edelleenkin joissain bileissä (Suomessa ja maailmalla) connectionin avulla löydetty yhteys ei olekaan positiivinen. Ajoittain omaan vartaloonsa voi toisesta tuntea connection kautta negatiivisia ajatuksia. Joskus on tuntunut, että toinen tekee kaikkensa saadakseen minut näyttämään huonolta. Joskus tuntuu, että toinen ylenkatsoo minua, ei arvosta ihmisenä tai tanssijana, on tylsistynyt, pettynyt, ehkä jopa vihainen tai jotain aivan muuta.

shadowtree

Alkuvaiheessa ajattelin näiden tuntemuksien olevan vain oman alitajuntani peilautumista toisesta tanssijasta. Näin hieman enemmän maailmaa nähneenä olen ymmärtänyt, että minun tanssistani saattaakin jollekin toiselle peilautua heidän omat alitajuiset ongelmat ja keskeneräisyydet ihmisenä. Silloin tunnen, että liikkeellä on pimeää ”auraa”(mun mielestä toi on hyvä hörhö sana heittää tähän väliin). West coast swing on minulle ollut aina matka omaan minuuteen. Jokaisen on oma tie kuljettava ja itsensä löydettävä. Ehkä negatiiviset tuntemukset connectionin kautta tulee siitä, että toinen on mennyt itseensä, muttei pidä löytämästään. Tärkeää on osata suojatua pahoilta fiboilta. Toinen on hyvä ottaa tanssissa huomioon, mutta pahaa oloa ei tule ottaa omien hartioidensa taakaksi syyttä suotta.

Minä riitän.

Lauantain bilesalissa oli hurjan positiiviset fibat. Tai ainakin hyvät fiilarit oli nihkeämpiä fiilareita voimakkaammat.

Tuollaisiin bileisiin tekee mieli toistekin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s