Edellisenä viikonloppuna Tampere sai täyslaidallisen meikäläistä. Perjantaina Hurmiossa dubbel-buggia, lauantaina Swingteamilla west coast swing alkeisjatko workshoppi ja sunnuntain Hurmiolla west coast swing alkeis workshoppi. Vaikka paikka oli jokaiseen workkariin sama, oli paikalle saapunut joka päivä toisistaan poikkeavat ryhmät.

Perjantaina oli enemmän lavatanssi-henkisempää porukkaa. Intoa löytyi ja jännitys oli vahvana ilmassa tulevan illan varalle. Kolmen ohjaajan voimin tuntien vetäminen on oma taiteenlajinsa ja kyllähän siinä aikamoinen teos saatiinkin aikaiseksi. Näin ensimmäistä kertaa dubbelbuggia vetäneenä ilta oli itselläkin tutustumista aihepiiriin ja jälleen ah niin auvoisaan lavatanssikansaan. Myös Hurmion tyyli tapahtuman järjestäjänä tuli tutuksi.

Hauskaa oli. Siitä ei pääse yli, eikä ympäri. Jos saan kunnian vetää vielä uudestaan dubbelbuggia, niin konsepti tulee kokemaan hieman rakemaista ravistelua. Ajatuksena olisi avata ja mahdollistaa isommalle porukalle mahdollisuus päästä nauttimaan ja kehittymään kolmestaan tanssimisen kautta.

Minkä takia kahden daamin kanssa tanssiminen ei ole yleistynyt, vaikka siinä olisi hurjan hyvä mahdollisuus paikata niin suurta viejien vajetta lavoilla? Minullapa tuli muutama ajatus:

1. Kurssi tarjontaa ei ole tarpeeksi: Itselläni olisi unelmana ihan viikko tunnit. West coast swingissä ei vielä ole sen aika, mutta buggin osalta homma toimisi. Toisaalta useampi teemakurssi toimii, sillä kolmikkona tanssiminen vaatii suhteellisen paljon asenteellistakin muutosta.
2. Kurssien tarjonta: Olen itsekin ollut joillain tuplabugg kursseilla ja ihmisiä tuntuu ahdistavan kuviohärveleiden määrä. Kun pitäisi lavoilla saada samat kuviot onnistumaan mahdollisesti kolmikon kanssa, jossa kaikki eivät ole ihan minkäänlaisen tanssitekniikan omaavia, ollaan jo alkutekijöinä mahdottomassa tilanteessa. Lopulta ei mennä enää sinne kurssillekaan itseään haastamaan.
3. Lavatansseissa tanssitaan aina kaksi kappaletta: Yhden kappaleen aikana tulisi käytettyä jo pieni kuviomäärä niin monta kertaa puhki, että paniikki tulee jo toista kappaletta ajatellessa.
4. Seuraajat luulee, että heidän pitää vain seurata: Voi herran tsiisus sentäs! Miten saisi jengin ymmärtämään, että paritanssi vaatii parit aivot, joista yhdetkään ei ole naulassa. Liian moni seuraaja ihan perustanssissakin kuvittelee viejien olevan olemassa vain heitä varten. Ja sitten mietitään, mistä joidenkin tanssiperheiden ”aivovientipakolaisuus” muihin tanssiperheisiin johtuu.
5. Viejät luulee, että kolmikossa tanssiminen on vaikeaa: Jos et koskaan ole uhrannut omaan vientitekniikkaan ajatustakaan, se on varmasti yhtä helvettiä. Jos luulet seuraajien tehtävän olevan vain seurata, olet ottanut itsellesi turhaa taakkaa kantaaksesi. Itse ajattelen, että rapiat 30% olisi enää viejän vastuulla 3:) Tavallisestihan meillä on se 50% perusparitanssissa.

No mutta ensi kerralla aattelin sitten näihin kaikkiin ajatuksiin workkarilla pureutua.

Olkoon jokaisella oikeus mukavaan tanssiin, joka poistaa stressiä eikä suinkaan sitä lisää!