”Yksinäinen” historiallisessa Itävallassa

Ruotsin kisojen jälkeen oli vuorossa itselleni kokonaan uusi maa, johon ennen ei ole reittini vieneetkään: Itävalta. Maan west coast swingin historia on ehkä pitemmältä ajalta, kun moni tietääkään. Vuonna 2011 heillä oli heidän ensimmäiset pistekisansa WSDC:n lipun alla. Kaikki ei ihan mennyt niinkuin Strömsöössä ja siellä tuli useamman vuoden tauko virallisiin pistekisoihin. Aika ei ehkä siinä vaiheessa ollut niin kypsä vielä, mutta nykyään on paljon enemmän porukkaa ja järjestäjätkin hieman erilailla liikkeellä.

Hiljainen ja puurteinen on ollut työ, jotta suomalainen tietotaito opettaa on avautunut myös Keski-Euroopan kentille. Ihan soitellen seudulle ei ole voinut lähteä, vaan aina on oltava tarkkana erilaisiin kulttuurellisiin kysymyksiin, joita ei välttämättä rivien välistäkään huomaa.

Kokonainen päivä oli varattuna pääkaupunki Wienin tutustumiseen. Paikka kuhisee historiaa entisaikojen kuninkaiden ja maailmansotien jättämistä merkeistä. Palatsit ovat suuria ja jotkut maailman sotien aikaiset suojaukseen käytettävät linnoitukset ovat olleet liian työläitä purkamiseen, joten ne on jätetty paikoilleen. Näin ahtaan- ja korkeanpaikankammoisena kaupunkia pääsi katsomaan ahtaan hissin avulla jonnekin viiteenkymmeneen metriin. Parasta shokkiterapiaa kai. Nähtiin myös parveke, jolta Hitler on puhunut Itävallan kansalle.

Stereotypia saksankielisen seudun asukkaiden huumorintajusta jännitti. Miten se oma huumori pureekaan opettaessa täällä päin. Jännitys oli turhaa, sillä nauru raikui koko viikonlopun tasaisin väliajoin. Tanssijoina itävaltalaisten taso tuntuu olevan samansorttinen kuin suomalaisten. He tuntuvat keskittyvän paljon myös siltä, miltä heidän tanssinsa näyttää, eivätkä vain siihen miltä se tuntuu.

Lämmin sydämisiä ihmisiä olivat kaikki. Meille jopa maalattiin näköiskuva muistoksi. Nöyriä oppimaan ja huumorilla suhtautuivat myös kilpailemiseen. Peliverkkareita ei revitty, vaikka kisoissa ei pärjätty ja he omasivat taidon iloita muiden menestyksestä. Iltabileissä olivat hienotunteista kansaa: yksikään tanssija ei ollut röyhkeä ja jahdannut opettajia tanssiakseen illan aikana kahdeksaa kertaa heidän kanssaan. He tuntuivat jotenkin aistivan, milloin on hyvä heittää uudelle kierrokselle. Myös hiljaisemmat tuntuivat löytävän oman vuoronsa halutessaan tanssia opettajan kanssa. Hassua olla tapahtumassa, jossa ei ole ollenkaan ”vaanijoita”.

20160804_131823[1].jpg

Illan bileet olivat musiikiltaan, ilmastoinniltaan ja kestoltaan ideaaliset. Ei ollut mitään moitittavaa, vaan sai täysillä keskittyä ilonpitoon. Tai ainakin siinä määrin, kun siihen oli mahdollisuus.

Sain tiedon oman isäni yllättävästä poismenosta Itävaltaan. Edes opettajaparilleni en matkan aikana asiasta kertonut. Kirjoittelen tuntemuksista ehkä myöhemmin, kun saan voimani kasattua paremmin. Isän poismeno ei jäänyt ainoaksi kuoleman tapaukseksi kesän aikana ja surulle ei nyt tunnukaan tulevan loppua. On kulunut melkein kaksi viikkoa, kun mummu lähti katsomaan pilven reunalle maailman menoa.

Viimeisen tunnin videomuistiinpanojen jälkeen Itävallassa heitin lopuksi vinkin, miten kehittää omaa westcoastswing-yhteisöä Itävallassa: ”Hymyile aina tanssiparillesi ja ole ystävällinen, sillä koskaan ei voi tietää, mitä toinen juuri sillä hetkellä elämässään kokee.”

Kommentti sai aikaan iloiset aplodit ja hyväksyvän naurun.

 

 

 

 

UK Champs 2016

Siitä on jo viisi vuotta, kun tuli otettua osaa UK Champseihin ensimmäisen kerran. Siihen aikaan oli jokseenkin kummallista, että oudon ja uuden lajin perässä tanssijoita lähti ihan ulkomaille asti sitä tanssimaan. Into ja usko tähän lajiin oli kuitenkin sen verran kova, että jälkeenpäin epäilijätkin joutuivat myöntämään, että kyllähän siitä arvostettu laji tuli Suomeenkin.

20160403_171134

Ensimmäisenä vierailu vuonnani tapahtuma järjestettiin kauniin meren rannalla, jossa rantakaupungin elämä ja kulttuuri olivat vierailemisen arvoisia. Käveleminen rannalla, ravintoloiden moninaisuus ja läheisyys sai tapahtumaan enemmän loman tuntua, kuin nykyinen meininki. Lentokentän läheisyys on kuuleman mukaan ollut suurempi syy vaihtaa tapahtumapaikkaa. Jotenkin tuntuu, että mitä pidemmälle west coast swingin kehityksessä mennään, sitä valmiimpia tapahtumapaketteja tanssijat haluavat. Siirtymisajat tulee minimoida ja yhdellä maksamiskerralla toivotaan saavan mahdollisimman paljon.

Veikkaanpa, että hetken päästä ihmiset lähtevät vielä enemmän hakemaan tapahtumia, jotka tarjoavat enemmän elämyksiä. Enää ei tapahtuma paikka ja sen helppous riitä. Jatkossa veikkaan, että ympäröivältä alueelta haetaan jotain ekstraa. Rock the Barn Ruotsissa on jo hyvää vauhtia tulemassa tapahtumaksi, joka sellaisen vaihtoehdon tarjoaa. Myös pelkästään suomalaiset kaupunkit ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Yksikään niistä ei ole ahdistavan suuri verrattuna Euroopan jättiläisiin.

UK Champsin järkkärit ovat varmasti katsoneet tulevaan ja pyrkineet valitsemaan vaihtoehdon, joka kantaa pitkään. Hotellin taso on niin korkea, että tanssijat viihtyvät varmasti tapahtumassa vuosi toisensa perään. Vaikea löytää mitään nurisemista järjestelyistä. Tai ainakaan minä en löydä.

20160402_152927Itselläni oli hurja kiirus koko tapahtuman ajan. Lyhyellä varoitusajalla osallistuin GPDIA:n tuomarikoulutukseen, joten varjotuomarointia sai oikein urakalla tehdä. Koulutus on pitkäkestoisempi kuin yhden viikonlopun, jotta mahdollisen pätevyyden sieltä saisi. Joitain GPDIA:n koulutuksen käyneitä opettajia jo Suomessakin onkin. Vielä en osaa sanoa, mikä merkitys GPDIA:lla on suomalaiseen ja eurooppalaiseen west coast swingiin. En usko, että ainakaan huono.

Tapahtuman tanssijoiden taso on huiman korkea. Huoletta voi sanoa, että Euroopan huiput kokoontuvat tähänkin tapahtumaan joka vuosi. Champion luokka avautui AllStar-tason tanssijoille, joilla on 12 pistettä. Aiemmin tuo myhkäinen luokka tuli nyt jotenkin ison harppauksen selkeämmäksi. Ja hyvähän se. Euroopassa on monta tanssijaa, jotka ansaitsevat paikkansa tuossa luokassa.

Koska paikalla oli hurjan tasokasta porukkaa, se tuntui myös tunneilla. Ylimmän tason tunneilla taso oli päätä huimaava ja oppiminen erilaista kuin kaikille avoimilla tunneilla.

Itselläni riittää vielä AllStar-luokassa haastetta. Ensimmäiset kisat, ja olin kuin varsa kevät laitumella. Pelkoa tai stressiä ei varsinaisessa kisavedossa ollut, vaan esiin pyrki tahtoa näyttää omalla tanssilla, mihin persoonallani pystyn. Mielissäni olen omista kisavedoistani.

Kyllä se sinivalkoinen vauhtikin siellä pääsee vielä vauhtiinsa, oottakaan vaan.