Messukylän tiistait

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran lasketin mikrofonin päähän Swingteamin riveissä. Ryhmä oli Hurmion kanssa yhteinen. Näin kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi sattumoisin elämä vei ihka omien tuntien hallinnoimiseen.

Messukylän työväentalolla on nyt tiistaisin west coast swingiä klo viidestä eteenpäin opetettu. Monen monta ryhmä kokoa ja kokoonpanoa kokeneena huomaan, että monet alitajuiset unelmat ovat erilailla täyttyneet. Jos ei lasketa ensimmäisen ilmaisviikon miltei sata tuntikävijää (huom: ei tarkoita eri ihmistä. Nyt minäkin oon bongannut, millä sanoilla saa suurenneltua asioita), niin tunneilla on ollut porukkaa vähän. Todella vähän. Erittäin vähän. Super vähän.

Siinä on käynyt yksi unelma toteen. Koska väkeä on ollut kourallinen jokaisella tunnilla, olen saanut huomioitua jokaista tanssijaa paaaaaaljon tarkemmin. Olen ollut liekeissä, että nyt saan oikeasti oppimista ihan eri intensiteetillä aikaiseksi. Enää tunnit eivät tunnu vain isojen tanssien pitämiseltä.

Osa kävijöistä on ollut hiukan huolissaan porukan vähyydestä. Miten Rake nyt pärjää? Onhan raha elämää helpottava tekijä, en sitä kiellä. Ja aina kaikki tulijat tervetulleeksi sydämestäni toivotan. Pienet ryhmät muotouttaa tunneista ehkä enemmän ryhmäyksärin tuntuisia. Minun sieluni kehrää, kun nyt minulla on ollut mahdollisuus näyttää parhaimpani opettajana. Aito ja syvällinen oppiminen on ollut aina ystäväni. Vailla kompromissien tekemisen pakkoa näin omilla tunneilla on jotenkin vapaata myös hengittää.

Iso kiitos heille, jotka tunneilla ovat käyneet. Syyllisyyttä ei saa kantaa, vaikka nyt saakin erilaista opetusta, kuin suuremmissa ryhmissä. Nauttikaamme kaikki tästä kehityksen keväästä.

Eläköön Tampereen seudun west coast swing!

 

Betoni Swing 4.-6.3

Suomalaiset tapahtuman järjestäjät ovat mukavasti heränneet tuunaamaan tapahtumistaan persoonallisia. Kouvolassa teema vietiin tänä keväänä äärimmilleen. Koristeluun käytetyt betoniharkot oli jotain niiiiiiin Kouvolaa, että muiden kaupunkien on haastavaa päästä samaan personoinnin tasossa. Hienoa, kuinka huumorilla sitä jotkut voivat oman kotikaupunkinsa ottaa.20160306_171653-1

Hiljalleen Kouvolasta on tullut myös vahva tapahtumapaikka, jos mitataan väkimäärää leirillä, ja verrataan sitä muiden kaupunkien tapahtumiin. Maltan tuskin odottaa, mihin tulevaisuudessa Kouvola kehittyy. Hyvällä tiellä siellä ainakin ollaan.

Olen useinkin kehunut tuon seudun porukkaa ja sen kaupunkien pyrkimystä yhteistyöhön. Jack&Jill-palkinnoissakin oli saatu aikaan yhteistyötä toimijoiden kesken. Hienoa, että kokonaiset porukat eri kaupungeista ovat sisäistäneet, että yhdessä hommaa voidaan kehittää paljon tehokkaammin, mukavammin ja kauaskantoisemmin. Niin monesti olen nähnyt, kun yhden kaupungin yhden opettajan yhdet oppilaat vain tanssivat omissa pienissä piireissään. Hetken päästä homma kuivuu ja syyksi laitetaan laji, vaikka todellisuudessa sitä on ollut pyörittämässä todella väärät ihmiset. Samat ihmiset lähtevät kehittelemään uusia lajeja hetken päästä vain huomaakseen, että mikään laji ei pelasta historian toistumista heidän arvoillaan ja asenteillaan varusteltua yhteisöä.

Jälleen oli tapahtumissa tuttua porukkaa kerääntynyt yhteen pitämään hauskaa ja oppimaan. Joku jo ihmetteli, miten yhdestä lajista voikaan keksiä niin paljon opetettavaa. West coast swing on monipuolinen laji, mutta sen kehittämisessä on lähdetty mielestäni erilaisin silmin liikkeelle, kuin muissa lajeissa näyttäisi tapahtuneen. Isokin pihvi nääs syödään pala kerrallaan.

Hienoa, että Kouvolassa on yhtäaikaa järki ja sydän vauhdissa.

 

Winter White 2015 Norja

Notta moinaan! Tätäkään tapahtumaa en ole ennättänyt mitenkään kommentoimaan. Norjalaiset on jotenkin jännää kansaa. Ei niin ulospäin suuntautuneita kuin stereotyyppinen ruotsalainen, muttei niin juroja kuin stereotyyppinen suomalainen. Jotain siltä väliltä ja hurjan luonnikkaasti ovat norjalaisia. Kuulosti hauskalta.

Norja on aina itselleni ollut jokseenkin nihkeä paikka matkustaa. Siellä on kuitenkin niin kauhean kallista. Jokusen kerran jo Norjassa käyneenä tuokin ennakkoluulo on horjunut. Tottakai siellä on kallista, en sitä minään Virona kellekään esittelisi. Suunnittelu ja hyvillä henkilökohtaisilla kontakteilla (kuha tuntee westcoastswingiä tanssivan tyypin) saa aikalailla itselleen kohtuullisen reissun myös opiskelijabudjetilla.

Norja tuntuu scenenä hieman hitaammin lämpiävältä kuin Suomen scene. Hekin ovat lähtenee rakentamaan yhteisöään erilailla verrattuna meikäläisiin ja ruotsalaisiin. Mielestäni pohjoismaalaiset west coast swing yhteisöt sopivat hyvin yhteen ja tukevat toinen toisiaan.

Winter Whiten kisoissa tuli kunnon kömmähdys menestykselliseen putkeen omien kisojen osalta. Jäin ensimmäiseksi alternativeksi, eli ihan finaalin kynnykselle. Tällä kertaa ei harmittanut, vaan pystyin hyvillä mielin tanssimaan koko leirin ajan ja iloitsemaan muiden menestymisestä. Aina ei näin ole ollut, mutta tanssijalle henkisten kykyjen treenaaminen on mielestäni tärkeämpää fyysisten sijaan. Näköjään se on tuottanut tulosta. Ja ei… oman pääkopan kehittämiseen ei ole käytetty mitään hömpänpömppiä, jotka tuppaavat olemaan nykyihmisille niin muodikasta. Erikoiset ja hyvät ystävät auttaa tässäkin (Kiitos V, A ja S eritoten).

Open Strictlyyn osallistuin novice-tasoisen daamin kanssa. ”Järjetöntä”, sanoivat monet. ”Et tule ikinä voittamaan”, säestivät seuraavat. Mutta minä pidin pääni. Kertoo paljon ihmisten motiiveista west coast swingissä, jos vain pelkän kisamenestyksen perusteella arvostetaan ihmisiä ja valitaan tanssipareja. Minä valitsin parini sen takia, että hänen kanssaan oli mukava tanssia ja connection sujui. Sijoituksemme oli viimeinen, mutta silmiä avaava kokemus muiden ihmisten suhtautumisesta… Se oli korvaamatonta.

Yleensä kun ihmisillä menee hyvin kisoissa, he laittavat palkinnoistaan kuvan faceen. Minkä takia nämä ihmiset eivät laita kisakuulumisistaan kuvia silloin, kun ei menekään hyvin? Hassu maailma, ihan kuin yrittäisivät antaa itsestään parempaa kuvaa kuin ovatkaan 🙂

 

20151206_182848

Winter White ja Ardena vauhdissa 😀

 

 

Suosittelen ehdottomasti lähtemistä Winter Whiteen. Ardena (tapahtumanjärjestäjä) on mukavasti raikastamassa tapahtumaa järkkäämällä ProAm-kilpailuja Strictlyn ja Jack´n Jill luokissa. Jos siis haluat kokea erilaista pohjoismaalaista meininkiä, niin must go-tapahtuma.

Ja halppismatkaajille naapurissa myös mäkkäri. Yaik.