Tällä viikolla Helsingin seudun lomaviikko nappasi arjen rytmistä viikkotunnit Cometsilla pois. Kesätauko west coast swingistä tuntui lyhyemmältä kuin tämän yhden viikon skippaus. Kutkuttavan härnäävää, kun hyvä flow katkaistaan loman ajaksi. Tuokoon tämä into ja piukeus enemmän puhtia jatkaa pitkälle kautta eteenpäin.

Onneksi on viikonloppuna West coast swing Helsinki. Messissä on erilaista jännitystä. Pääsen tsekkaamaan, miten oma vaikutus on purrut.

Oma havainto viikkotunneista on, että kokonaisuutena ne ovat rauhallisempia ulospäin katsoessa. Ensimmäinen kausi tuntui olevan ainaista ilotulitusta ja heureka-elämystä viikko toisensa jälkeen. Nyt alkaneena kautena ollaan paremmin porukkana samalla sivulla, ja voidaan enemmän keskittyä vähän hienojakoisempiin asioihin. Näin koen sen parhaaksi kehittyvänkin.

Tavoitteet on pyydetty alkukaudesta asettamaan itse kullekin. Paljon nähneenä ja kokeneena west coast swing maailmasta tahdonkin jakaa sitä tietämystä, joka matkalla on kertynyt ja jota muualta ei niin helposti saa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan opettaja, että voi opettaa ihmisille kuvion tanssiin kuin tanssiin. Lajinomaisen näköistä ja eritoten tuntuista siitä ei saakaan niin helposti.

Osaltaan sen takia olen kaiken puhtini ja energiani kuluttanut pääosin vain tämän yhden tanssin opettelemiseen. Tanssien opiskelun miellän kuin soitinten soittamisen opiskelun. Kellä mitkäkin tavoitteet, mutta minulla on ollut oman arvostukseni suhteen selkeä linja. Mieluummin osaan soittaa yhtä soitinta erittäin hyvin, kuin kaikilla soittimilla Ukko-Nooan.

Tuota hienojakoista tietoa on mukava päästä jakamaan. Tulevaisuus tuntuu valoisalta. Maltan tuskin odottaa, että jengi kehittyy niin paljon, että kaltaistani keskustelukaveria kehittyy pohtimaan ja miettimään enemmänkin west coast swingin kiemuroita.

Siinä pisteessä odottaa autuus, jonka tyyppistä muut eivät välttämättä hae. Mutta sinne päästessä minä olen löytänyt ystävän jota voin aidosti arvostaa.