Mun sukat ei oo pyörinyt näin paljon jaloissa pitkään aikaan. Lahden viikkotunnit sai selkäpiissä asti connectionin tuntumaan. Jos joskus aikaisemmin on väittänyt, ettei west coast swing ole swingiä, niin eivätpä ole swingaavaa westaria nähneetkään. Nyt niitä on Lahdessa yksi porukallinen.

En tiedä onko Lahden vesijohtovedessä lisätty jotain, vai oliko vireystaso muuten otollinen muuttamaan vanhaa. Keskiviikko ilta todisti jälleen, että hyvällä porukalla päästään pitkälle. Postaus, ankkurointi, swing: kaikki näytti tipahtavan tanssiin kuin Manulle illallinen. Totta kai siellä kaikki tekivät paljon töitä sen eteen, ja lopussa kiitos seisoi.

Ajoittain joissain ryhmissä tuntuu, ettei tanssijat ihan usko, että joissain asioissa olen tosissani. Välillä tuntuu, että tärkeä teknillinen asia selvitetään olankohautuksella, jättäen kehonkieli henkimään ”mä opettelen sit kotona”-tyyppistä fiilistä. Niinä hetkinä tuntuu, että ihmiset odottavat minun opettavan jotain muuta. Tiedä sitten, kumpi osapuoli ei näe metsää puilta.

Lahdessa on mukavan välitöntä west coast swing porukkaa. Asioita opetellaan ahkerasti ja toistoja tehdään. Ilmeet kertovat, että päässä raksuttaa, eikä kaikkea välttämättä purematta niellä. Ja hyvä niin: Opettajiaan kyseenalaistamaton ryhmä etenee yleensä hitaasti. Kriittisesti ajattelevat oppilaat ovat mielestäni lajin elinehto. Liiallisesta tyytyväisyydestä ei kehityksen siivet liioin lepata.

Mitä suurempi ryhmä opetettavana, sitä vähemmän ehtii yhteen ihmiseen keskittymään. Lahdessa on mukavan kokoinen porukka. Yleensä pienissä ryhmissä meikäläinen on saanut ne suurimmat oivalluksensa. Ihmisiin saa aivan erilaisen tuntuman ja tarinoita tanssijoiden takaa kuulee helpommin.

Lahti rulettaa!