Omavastuu

Viimeisen kerran tänä kautena kolahti Lahden treenisalin ovi kiinni Tiinan ja minun osalta. Viikonloppu tapahtumat ovat usein vauhdikkaasti läpi vietyjä kokonaisuuksia, jolloin ei juurikaan ehdi hengähtää. Viikkotunnit kestävät sen verran pitemmän aikaa, että niihin luontaisestikin ehtii suomaan ajatuksen jos toisenkin.

Kotimatkalla mielessä oli vienoinen haikeus. Haikeuteen sekoittuu pala huolta. Mitä tämän jälkeen? Hyvä vauhti saatiin päälle ja kehitystä tapahtui. Saatiinko Lahden kehityksen juna viidessä viikossa työnnettyä sellaiseen vauhtiin, että se jatkaa vielä itsekseenkin matkaa? Sen tietää vain Lahden west coast swing-tanssijat.

theend

Tuli omat alkuajat west coast swingistä mieleen. Hullaantuminen west coast swingiin sai kotopuolessakin kulmat tasaisesti nousemaan. Sen aikaisilla tunneilla sai pahinta nälkää laannutettua, mutta se ei riittänyt. Melanie Stocker Bucher Sveitsistä oli ollut Tampereella vetämässä west coast swing workshoppia ja ulkomaat houkutteli hurjasti.

Melanie oli järjestämässä viikonloppu workshoppia Sveitsissä kansainvälisellä Champion-tason opettajalla. Yksin lähteminen lentokoneella vieraaseen maahan tuntui utopistiselta Mouhijärveläiselle maalaispojalle. Helinin Mia ei päässyt mukaan lähtemään(taisi olla jonkun Lindy-vaikuttajan häät silloin samaan aikaan). Tuohon aikaan ei ollut juurikaan innokkaita west coast swingaajia lähtemään ulkomaille asti, joten lista potentiaalisista lähtijöistä oli lyhyt.

Siinähän minä siis silloin olin. Yksin ajatusteni ja suuren innon kanssa jatkaa harrastustani tietotaitoa syventäen. Jotenkin toivoin, että joku toinen olisi ottanut ohjat käsiin ja laittanut hommat toimimaan. Joku, joka lähtisi työstämään ja viemään reissua eteenpäin. Ketään ei ollut.

Niin kuin aina elämässä, tarpeeksi tahtova keksii keinot ja paljon epäilevä ja pelkäävä keksii tekosyyt olla tekemättä. Kotonani on sanottu, että kyllä sika syitä löytää: kärsä on kipeä tai maa liian kylmä. Otin siis niskasta itseäni kiinni ja ostin liput Sveitsiin. Siitä se kai sitten lähti.

Sveitsiin asti ei enää tarvitse ensiksi matkustaa, jos harrastusta haluaa enemmänkin syventää. Kaikki arvostus aiempien vuosien opettajille, mutta west coast swing opetus on kehittynyt ihan erilaisiin pisteisiin aiemmilta vuosilta. Tarkoitan ääripään pisteitä: on hurjan hyvää ja toisaalta entistäkin hakusessa olevaa settiä.

Tiinan kanssa jo mainittiinkin, että Hämeenlinnassa hellitään tulevana sunnuntaina oikein olan takaa west coast swingaajia. Hot tin roofilla ja Baunssilla pystyy peräti seitsemän tuntia putkeen treenaamaan west coast swingiä, jos koko päivän päättää tanssia. Lahden ryhmäläisille sunnuntai olisi hyvä jatkumo.

Älkäämme siis lopettako rullausta vielä tähän. Ottakaamme rohkeasti niitä tärkeitä askeleita, jotta edistyisimme. Koskaan ei tiedä, minne ne lopulta johtaa.

Yläfemma!

Lahti: loppumme lähestyy.

lahticity

Toiseksi viimeinen kerta Lahdessa. Ensiviikon jälkeen meidän reissut on(toivottavasti vain toistaiseksi) reissattu keskiviikkoiltojen suhteen. Tasaiseen tahtiin on kehitys kulkenut ja porukkaa on saatu hiottua myös hieman ainutlaatuiseksi Suomenmaassa. Millä se on tehty jääköön minun, Tiinan ja ryhmän väliseksi salaisuudeksi. Sen voi kyllä varmasti tuntea tuon keskiviikkoillan porukan connectionista.

Neljäs kerta toden sanoo. Joka kerta ollaan tuotu erilaisia connection treenejä kehiin hiomaan timantteja. Tällä kertaa vietiin harjoitteita luovuuteen asti. Heittäytyminen ei ole se kaikista helpoin asia, mutta perusteet siitäkin täytyy olla kunnossa jos mielii jatkossa saada hykerryttäviä tansseja. Perusteiden pohjalta voidaan lähteä ujuttelemaan tanssiin samaa ajatusta. Mukavan letkeä ryhmähenki on säilynyt alusta asti, joten näinkin pitkälle päästyämme sitä pystyimme hyödyntämään. Ei me turhaan tsempata kavereita ylävitosilla. Hienosti onnistuneen luovuusharjoitteen jälkeen jokainen meistä tietää uusia käyttötapoja pallolle.

Hyvän perustan saa luotua, kun ei harjoittele sitä pelkästään. Jossain välissä tulee harjoitella hieman vaihtelevammin, jotta ymmärtää paremmin sen alkuperäisenkin tekniikan tärkeyden. Rock´n go toi vaihtelua kropan käyttämiseen. Se murtaa vanhaa uraa, mitä kaikkea voikaan viimeisellä triplalle ennen suunnanvaihtoa tehdä.

Viime kerralla heräilin osallistujalistaankin. Tällä kertaa vauhdikkaasti suhailin kynällä paikalla olijat ja yritin kovasti muistella kaikkien nimet ulkoa. Uskallanpa väittää, että ensikerralla osaan paikalla olleiden nimet ulkoa. Ainakin etunimet.

Tiinan kanssa ehdittiin jo rupatella ja suunnitella ensiviikkoa. Meillä on edelleen tarjolla uusia tuulia, jotta ihan ei vauhti viimeiselläkään kerralla hidastuisi.

Hyvin swingaa.

I like you Lahti!

Mun sukat ei oo pyörinyt näin paljon jaloissa pitkään aikaan. Lahden viikkotunnit sai selkäpiissä asti connectionin tuntumaan. Jos joskus aikaisemmin on väittänyt, ettei west coast swing ole swingiä, niin eivätpä ole swingaavaa westaria nähneetkään. Nyt niitä on Lahdessa yksi porukallinen.

En tiedä onko Lahden vesijohtovedessä lisätty jotain, vai oliko vireystaso muuten otollinen muuttamaan vanhaa. Keskiviikko ilta todisti jälleen, että hyvällä porukalla päästään pitkälle. Postaus, ankkurointi, swing: kaikki näytti tipahtavan tanssiin kuin Manulle illallinen. Totta kai siellä kaikki tekivät paljon töitä sen eteen, ja lopussa kiitos seisoi. keinu

Ajoittain joissain ryhmissä tuntuu, ettei tanssijat ihan usko, että joissain asioissa olen tosissani. Välillä tuntuu, että tärkeä teknillinen asia selvitetään olankohautuksella, jättäen kehonkieli henkimään ”mä opettelen sit kotona”-tyyppistä fiilistä. Niinä hetkinä tuntuu, että ihmiset odottavat minun opettavan jotain muuta. Tiedä sitten, kumpi osapuoli ei näe metsää puilta.

Lahdessa on mukavan välitöntä west coast swing porukkaa. Asioita opetellaan ahkerasti ja toistoja tehdään. Ilmeet kertovat, että päässä raksuttaa, eikä kaikkea välttämättä purematta niellä. Ja hyvä niin: Opettajiaan kyseenalaistamaton ryhmä etenee yleensä hitaasti. Kriittisesti ajattelevat oppilaat ovat mielestäni lajin elinehto. Liiallisesta tyytyväisyydestä ei kehityksen siivet liioin lepata.

Mitä suurempi ryhmä opetettavana, sitä vähemmän ehtii yhteen ihmiseen keskittymään. Lahdessa on mukavan kokoinen porukka. Yleensä pienissä ryhmissä meikäläinen on saanut ne suurimmat oivalluksensa. Ihmisiin saa aivan erilaisen tuntuman ja tarinoita tanssijoiden takaa kuulee helpommin.

Lahti rulettaa!

Lahdessa jälleen

Kun uuteen kaupunkiin menee ensimmäistä kertaa pitämään viikkotunteja, pyörii mahassa perhosia. Monen vuoden jälkeenkin ajattelen sen olevan hyvä ja virkistävä elementti tehdä työtä, josta tykkää. Viikkotuntien toisella kertaa perhosparvi on isompi, kuin ensimmäisellä kerralla. Mitä jos kukaan ei tulekaan enää takaisin?

Ehkä jonnin verran vielä peilaa pieniä siruja omassa itsetunnossaan suhteessa oppilaiden määrään tanssitunneilla. Hiljalleen olen jalostanut näistäkin asioista hommaa eteenpäin. Oli miten oli, tunnille tulivat kaikki he, jotka viime kerrallakin olivat.

Lahden west coast swing porukkaa voi kehua hyvästä connectionista: muutamat vinkeät variaatiot napattiin hyvin tanssiin ja ne jäivät omaan tanssiin myös elämään. Mielestäni opettajan on helppo saada oppilaat tekemään jotain tanssitunnin aikana, mutta parhaimmat opettajat saavat opetettavat kuviot jäämään myös tanssiin tanssituntien jälkeenkin. Jokunen hauska harjoituskin connectionista tehtiin, mutta jos sittenkään kukaan ei pyrkisi omaa west coast swingiänsä viemään niin tehokkaasti kohti riverdancea…

Tiinan kanssa opettaminen on hurjan kivaa. Ajatuksia ja uusia tuulia tulee koko ajan lisää, vaikka opetettavat kuviot olisi itselle tuttuja. Aina olen ollut opettajaparien vaihtamisen puolesta puhuja, sillä silloin ei niin herkästi jumiinnu hyviinkään tapoihinsa. Vaihtelun kautta niistä pääsee jalostamaan jopa loistavia.

Suomi on hyvällä tolalla west coast swingin suhteen, ja parempaan ollaan koko ajan menossa. Hiljalleen rakennettua yhteisöä voidaan edelleenkin kehittää, mutta hyviä tyyppejä sitä kehittämään ei tule koskaan liikaa. Hatunnosto Lahdelle, että olen päässyt jälleen hieman hiomaan suomalaista west coast swing osaamista heidän kaupungissaan.

Ensiviikolla puoliväli. Herttinen, kun tuo aika menee menojaan.

Lahtikin rullaa.

Hannan kanssa on vedetty hurjan monta kurssia ja kuljettu siellä sun täällä ja koettu sitä ja tätä. Välillä kuitenkin molemmat tykätään opettaa myös muiden kanssa, jotta yhdessäkin sitten paremmin pysytään terässä.

Noh, keskiviikkona Lahti sai kehiin meikäläisen yhdessä Aallon Tiinan kanssa. Jam´n rollin alkeisjatkon westaajat saivat kokea ensimmäistä kertaa tämän kaksikon viikkotunnit. Mietittävää ja pureskeltavaa tarjoiltiin aikalailla ja kummankin kulttuurin puolelta saatiin aikaan herättävä kokonaisuus. Päässä pyöri pitkään erilaista näkökulma tuovan opettajaparin vaikutteet. Vähänkö olisi ollut kiva olla itsekin meidän tunneilla.

Nauru kertoo kehityksestä ja sitä riitti. Suotta sitä kurttuotsaisesti viettääkään keskiviikkoa, kun työviikkoa on alla ja vielä tippa jäljelläkin. Uskon, että näinä viikkoina tämä opettaja kaksikko saa aikaan paljon muutosta. Ja ainoa asia west coast swingissähän se nimenomaan oli: Muutos.

Muutos lähtee itsestä. Tätä ei ole aina kiva itse kuulla.