west coast swing

Valoja ja varjoja

/ rakesalo / Jätä kommentti

Puistokulman kurssien jälkeen kimpsut ja kampsut kerättyinä lähdettiin suuntaamaan Blomqvistin Claran tanssikoululle. Helsingin seutu on hieman verkkaiseen tahtiin heräämässä west coast swingin bileiden merkitykseen hyvän yhteisön luomisessa. Jälleen kerran oli bileet, joista on hyvä jatkaa eteenpäin. Sali oli täynnä ja happikin kulki. Tai ainakin meikäläiselle jäi sellainen fiilis niin lähellä tuuletinta.

Pitkän opetus päivän jälkeen suoraan bileisiin rientäminen ei ole se tavanomaisin viikonlopun rytmi. Parituntinen vauhdikas visiitti tanssilattialle ei ole itsestään selvyys ainakaan itselleni. Päivä omien jalkojen päällä tuntui pohkeissa ja kroppa toivoi meikäläisen vaipuvan hetkeksi venyttelyn ihmeelliseen maailmaan. Mikä sitten auttaa jaksamaan?

Ihmiset.

Paritanssi on toisen ihmisen kohtaamista. Muutaman minuutin ajan voin olla vain kahdestaan toisen ihmisen kanssa. Connectionin avulla haetaan toisen kanssa yhteistä aaltopituutta, jotta voidaan luoda fyysiseen meditaatioon verrattavissa oleva elämys. Tuo tunne koukuttaa oppimaan lisää west coast swingiä, jotta huumaavaan tanssifiilikseen pääsisi nopeammin, helpommin ja useammin. Connectionilla haetaan yleensä aina jotain mukavaa ja hienoa.

Aina ei näin ole. Ajoittain edelleenkin joissain bileissä (Suomessa ja maailmalla) connectionin avulla löydetty yhteys ei olekaan positiivinen. Ajoittain omaan vartaloonsa voi toisesta tuntea connection kautta negatiivisia ajatuksia. Joskus on tuntunut, että toinen tekee kaikkensa saadakseen minut näyttämään huonolta. Joskus tuntuu, että toinen ylenkatsoo minua, ei arvosta ihmisenä tai tanssijana, on tylsistynyt, pettynyt, ehkä jopa vihainen tai jotain aivan muuta.

shadowtree

Alkuvaiheessa ajattelin näiden tuntemuksien olevan vain oman alitajuntani peilautumista toisesta tanssijasta. Näin hieman enemmän maailmaa nähneenä olen ymmärtänyt, että minun tanssistani saattaakin jollekin toiselle peilautua heidän omat alitajuiset ongelmat ja keskeneräisyydet ihmisenä. Silloin tunnen, että liikkeellä on pimeää ”auraa”(mun mielestä toi on hyvä hörhö sana heittää tähän väliin). West coast swing on minulle ollut aina matka omaan minuuteen. Jokaisen on oma tie kuljettava ja itsensä löydettävä. Ehkä negatiiviset tuntemukset connectionin kautta tulee siitä, että toinen on mennyt itseensä, muttei pidä löytämästään. Tärkeää on osata suojatua pahoilta fiboilta. Toinen on hyvä ottaa tanssissa huomioon, mutta pahaa oloa ei tule ottaa omien hartioidensa taakaksi syyttä suotta.

Minä riitän.

Lauantain bilesalissa oli hurjan positiiviset fibat. Tai ainakin hyvät fiilarit oli nihkeämpiä fiilareita voimakkaammat.

Tuollaisiin bileisiin tekee mieli toistekin.

Kun laatu korvaa määrän.

/ rakesalo / Jätä kommentti

Neljäs kerta Puistokulmassa näkyy paikalle saapuneissa tanssijoissa. Usein west coast swingin rantautuessa uuteen paikkaan paikalle tulee hurjan paljon porukkaa. Sali on tupaten täynnä porukkaa ja ilmassa on miltei urheilujuhlan tuntu. Jos seudulle west coast swing tulee ensimmäistä kertaa ja tarjonta on ollut kysyntää pienempi, voi olla melko varma yleisöryntäyksestä. Näin koin ensimmäisellä kerralla, kun Puistokulmassa käytiin. Sen kerran jälkeen ei taida olla ylletty yhtä suuriin lukuihin. Tällaisissa tilanteissa saattaa osalle tulla ajatus, ettei se west coast swing olekaan niin kaiken kansan tanssi.

Tämä on totta.

Ekat kerrat usein kerää paikalle ihmisiä, jotka tulevat saamaan tuntumaa lajiin ja loppujen lopuksi eivät siitä pidä musiikin, lajin luonteen, tekniikan tai muun syyn takia. Osa jättää tulematta, koska opettajien persoona ei miellytä, kahvi ei ollut hyvää(tai sitä ei edes ollut), triplat on liian hankalia tai laji ei sovellukaan lavatansseihin(edelleen ymmälläni siitä, että joku ajattelee sen sinne luontaisesti sopivan). Voi olla, että muut kurssilaiset eivät olleet mieluisia, sali ei miellyttänyt tai jäi sellaiseen luuloon, että parin tunnin west coast swingin alkeistunnin jälkeen hallitsisi lajin. Syitä on enemmänkin, miksi paikan päälle ei tulla uudestaan.

sunflower-744144_640

Jäljelle jäävät ne, jotka ovat löytäneet itsellensä jonkinlaista taikaa tulla takaisin. Viime lauantaina itselle jäi henki, että leijonanosa tanssijoista oli löytänyt west coast swingistä niitä samoja asioita, mitkä minut aikoinaan koukutti lajiin. Tällaiset ryhmät ovat opettajalle voimaannuttavia opettaa. Aika kuluu kuin siivillä, kun mukana on kosolti ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset arvot keskenään. Omalla opetuksellani en yritäkään epätoivoisesti miellyttää kaikkia. Oman polkuni olen valinnut ja löytänyt. Sen reitillä opittuja asioita opetan mouhijärveläis-pohjaisella huumorilla ja tyylillä. Tiedän, että se karsii ihmisiä tunneiltani. Tykkään, että hiljalleen tunneille kuitenkin pesiytyy samansorttisia tyyppejä, jotka ymmärtävät. Heitä, jotka tarkastelevat opettajaakin kriittisesti, pohtivat itse asioita, hyväksyvät toisen tanssijan puutteet tai haasteet, arvostavat seuraajan vapautta ja tasa-arvoa tanssissa. Heitä, jotka ajoittain pystyvät tarkastelemaan kokonaisuutta. Nämä ihmiset ovat west coast swingin tulevaisuus.

Ensikerralla siis ehkä eri paikassa, mutta samalla ”Puistokulman” tunnelmalla.

Omavastuu

/ rakesalo / Jätä kommentti

Viimeisen kerran tänä kautena kolahti Lahden treenisalin ovi kiinni Tiinan ja minun osalta. Viikonloppu tapahtumat ovat usein vauhdikkaasti läpi vietyjä kokonaisuuksia, jolloin ei juurikaan ehdi hengähtää. Viikkotunnit kestävät sen verran pitemmän aikaa, että niihin luontaisestikin ehtii suomaan ajatuksen jos toisenkin.

Kotimatkalla mielessä oli vienoinen haikeus. Haikeuteen sekoittuu pala huolta. Mitä tämän jälkeen? Hyvä vauhti saatiin päälle ja kehitystä tapahtui. Saatiinko Lahden kehityksen juna viidessä viikossa työnnettyä sellaiseen vauhtiin, että se jatkaa vielä itsekseenkin matkaa? Sen tietää vain Lahden west coast swing-tanssijat.

theend

Tuli omat alkuajat west coast swingistä mieleen. Hullaantuminen west coast swingiin sai kotopuolessakin kulmat tasaisesti nousemaan. Sen aikaisilla tunneilla sai pahinta nälkää laannutettua, mutta se ei riittänyt. Melanie Stocker Bucher Sveitsistä oli ollut Tampereella vetämässä west coast swing workshoppia ja ulkomaat houkutteli hurjasti.

Melanie oli järjestämässä viikonloppu workshoppia Sveitsissä kansainvälisellä Champion-tason opettajalla. Yksin lähteminen lentokoneella vieraaseen maahan tuntui utopistiselta Mouhijärveläiselle maalaispojalle. Helinin Mia ei päässyt mukaan lähtemään(taisi olla jonkun Lindy-vaikuttajan häät silloin samaan aikaan). Tuohon aikaan ei ollut juurikaan innokkaita west coast swingaajia lähtemään ulkomaille asti, joten lista potentiaalisista lähtijöistä oli lyhyt.

Siinähän minä siis silloin olin. Yksin ajatusteni ja suuren innon kanssa jatkaa harrastustani tietotaitoa syventäen. Jotenkin toivoin, että joku toinen olisi ottanut ohjat käsiin ja laittanut hommat toimimaan. Joku, joka lähtisi työstämään ja viemään reissua eteenpäin. Ketään ei ollut.

Niin kuin aina elämässä, tarpeeksi tahtova keksii keinot ja paljon epäilevä ja pelkäävä keksii tekosyyt olla tekemättä. Kotonani on sanottu, että kyllä sika syitä löytää: kärsä on kipeä tai maa liian kylmä. Otin siis niskasta itseäni kiinni ja ostin liput Sveitsiin. Siitä se kai sitten lähti.

Sveitsiin asti ei enää tarvitse ensiksi matkustaa, jos harrastusta haluaa enemmänkin syventää. Kaikki arvostus aiempien vuosien opettajille, mutta west coast swing opetus on kehittynyt ihan erilaisiin pisteisiin aiemmilta vuosilta. Tarkoitan ääripään pisteitä: on hurjan hyvää ja toisaalta entistäkin hakusessa olevaa settiä.

Tiinan kanssa jo mainittiinkin, että Hämeenlinnassa hellitään tulevana sunnuntaina oikein olan takaa west coast swingaajia. Hot tin roofilla ja Baunssilla pystyy peräti seitsemän tuntia putkeen treenaamaan west coast swingiä, jos koko päivän päättää tanssia. Lahden ryhmäläisille sunnuntai olisi hyvä jatkumo.

Älkäämme siis lopettako rullausta vielä tähän. Ottakaamme rohkeasti niitä tärkeitä askeleita, jotta edistyisimme. Koskaan ei tiedä, minne ne lopulta johtaa.

Yläfemma!

Lahti: loppumme lähestyy.

/ rakesalo / Jätä kommentti

lahticity

Toiseksi viimeinen kerta Lahdessa. Ensiviikon jälkeen meidän reissut on(toivottavasti vain toistaiseksi) reissattu keskiviikkoiltojen suhteen. Tasaiseen tahtiin on kehitys kulkenut ja porukkaa on saatu hiottua myös hieman ainutlaatuiseksi Suomenmaassa. Millä se on tehty jääköön minun, Tiinan ja ryhmän väliseksi salaisuudeksi. Sen voi kyllä varmasti tuntea tuon keskiviikkoillan porukan connectionista.

Neljäs kerta toden sanoo. Joka kerta ollaan tuotu erilaisia connection treenejä kehiin hiomaan timantteja. Tällä kertaa vietiin harjoitteita luovuuteen asti. Heittäytyminen ei ole se kaikista helpoin asia, mutta perusteet siitäkin täytyy olla kunnossa jos mielii jatkossa saada hykerryttäviä tansseja. Perusteiden pohjalta voidaan lähteä ujuttelemaan tanssiin samaa ajatusta. Mukavan letkeä ryhmähenki on säilynyt alusta asti, joten näinkin pitkälle päästyämme sitä pystyimme hyödyntämään. Ei me turhaan tsempata kavereita ylävitosilla. Hienosti onnistuneen luovuusharjoitteen jälkeen jokainen meistä tietää uusia käyttötapoja pallolle.

Hyvän perustan saa luotua, kun ei harjoittele sitä pelkästään. Jossain välissä tulee harjoitella hieman vaihtelevammin, jotta ymmärtää paremmin sen alkuperäisenkin tekniikan tärkeyden. Rock´n go toi vaihtelua kropan käyttämiseen. Se murtaa vanhaa uraa, mitä kaikkea voikaan viimeisellä triplalle ennen suunnanvaihtoa tehdä.

Viime kerralla heräilin osallistujalistaankin. Tällä kertaa vauhdikkaasti suhailin kynällä paikalla olijat ja yritin kovasti muistella kaikkien nimet ulkoa. Uskallanpa väittää, että ensikerralla osaan paikalla olleiden nimet ulkoa. Ainakin etunimet.

Tiinan kanssa ehdittiin jo rupatella ja suunnitella ensiviikkoa. Meillä on edelleen tarjolla uusia tuulia, jotta ihan ei vauhti viimeiselläkään kerralla hidastuisi.

Hyvin swingaa.

Seilattu ja swingattu

/ rakesalo / Jätä kommentti

Järjestyksessään neljäs risteily west coast swingin ja hyvän porukan kesken on nyt risteilty. Turusta lähteneen risteilyn kaltaista mahdollisuutta ei ihan jokaisella west coast swing maalla olekaan. Hienoa olla mukana ainutlaatuisessa tapahtumassa ja kokemassa sen erilaisuus.

www.public-domain-image.com (public domain image)

Neljäs kerta toden sanoo. Tällä kertaa tuntui koko päivä menevän kuin vettä vaan. Suht vauhdikkaasti kuuden tunnin opetusputki menee, kun porukka ja tasot vaihtuu. Vaikka hieman viidakonlakeja noudatteleva tasoajattelu oli matkassa mukana, niin hyvillä mielin saatiin annettua tanssijoille ajateltavaa. Se, oliko tanssijat samaa mieltä, selviää vasta palautteiden annon jälkeen.

Laiva, jos mikä, on loistava paikka treenata west coast swingiä. Kun lattia alapuolella kallistelee suuntaan jos toiseen, on connectionin kehittyminen aivan erilainen kuin maankamaralla. Kun yhdistetään vielä pienessä tilassa tanssiminen, tehostuu kehittyminen moninkertaiseksi.

Harmillista, että Turun risteilyn kanssa samaan aikaan toinen taho järjesti tapahtumansa maissa. Nooh, meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys west coast swingin kehittämisestä ”yhdessä”. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun ihmettelen tapahtumanjärjestäjien ratkaisuja.

Jälleen kerran saatiin vetää Hannan kanssa tunnit Cafeteriassa, jossa olo oli kuin näytteille asetettuna. Myös muilla risteilijöillä oli mahdollisuus seurata tunnin kulkua ja porukan tunnelmaa. Mikä olisikaan parempaa mainosta paritanssille, kuin tällainen tilanne? Risteily on mielestäni yksi tehokkaimmista välineistä näyttää paritanssikurssien maailmaa ennen tanssimattomille ihmisille. Normaalistihan paritanssia treenaillaan ”suljettujen ovien” takana.

sea

Käytävillä jokunen ihminen kyseli opetetun lajin nimeä ja toi esille, kuinka hauskaa ihmisillä näytti olevan. Kukaan ei ollut mutrusuuna tai tosikkona, vaan nauru oli herkässä. Iltabileiden jälkeen muuan daami, joka miltei koko illan oli istunut porukkaa seuraamassa, tuli juttusille. Oli kovin innostunut. Voin kertoa, että haltioituneiden silmien näkeminen on aina kokemus.

Tästä se ajatus oman paidan painatukseen aiemmin sitten lähtikin. Juuri kellään ei ollut päällä paitoja, joissa olisi ollut oman tanssiseuran tai lempitanssilajin nimeä. Sivusta seuraajat saivat kyllä hyvän kuvan paritanssista. Vaikeampi heidän oli varmasti saada selville, mistä voisi saada lisätietoa harrastuksen pariin hakeutumisesta. Seuraavilla kerroilla toivon rohkeammin tanssijoiden pukevan päälleen eri tanssiyhteisöjen paitoja. Ei muuta kuin paitapainokauppaan ja väsäämään vinkeää slogania west coast swingistä.

Tarttiskohan laittaa haaste pystyyn, että kellä on erikoisin/hauskin west coast swing paita?

I like you Lahti!

/ rakesalo / Jätä kommentti

Mun sukat ei oo pyörinyt näin paljon jaloissa pitkään aikaan. Lahden viikkotunnit sai selkäpiissä asti connectionin tuntumaan. Jos joskus aikaisemmin on väittänyt, ettei west coast swing ole swingiä, niin eivätpä ole swingaavaa westaria nähneetkään. Nyt niitä on Lahdessa yksi porukallinen.

En tiedä onko Lahden vesijohtovedessä lisätty jotain, vai oliko vireystaso muuten otollinen muuttamaan vanhaa. Keskiviikko ilta todisti jälleen, että hyvällä porukalla päästään pitkälle. Postaus, ankkurointi, swing: kaikki näytti tipahtavan tanssiin kuin Manulle illallinen. Totta kai siellä kaikki tekivät paljon töitä sen eteen, ja lopussa kiitos seisoi. keinu

Ajoittain joissain ryhmissä tuntuu, ettei tanssijat ihan usko, että joissain asioissa olen tosissani. Välillä tuntuu, että tärkeä teknillinen asia selvitetään olankohautuksella, jättäen kehonkieli henkimään ”mä opettelen sit kotona”-tyyppistä fiilistä. Niinä hetkinä tuntuu, että ihmiset odottavat minun opettavan jotain muuta. Tiedä sitten, kumpi osapuoli ei näe metsää puilta.

Lahdessa on mukavan välitöntä west coast swing porukkaa. Asioita opetellaan ahkerasti ja toistoja tehdään. Ilmeet kertovat, että päässä raksuttaa, eikä kaikkea välttämättä purematta niellä. Ja hyvä niin: Opettajiaan kyseenalaistamaton ryhmä etenee yleensä hitaasti. Kriittisesti ajattelevat oppilaat ovat mielestäni lajin elinehto. Liiallisesta tyytyväisyydestä ei kehityksen siivet liioin lepata.

Mitä suurempi ryhmä opetettavana, sitä vähemmän ehtii yhteen ihmiseen keskittymään. Lahdessa on mukavan kokoinen porukka. Yleensä pienissä ryhmissä meikäläinen on saanut ne suurimmat oivalluksensa. Ihmisiin saa aivan erilaisen tuntuman ja tarinoita tanssijoiden takaa kuulee helpommin.

Lahti rulettaa!

Lahdessa jälleen

/ rakesalo / Jätä kommentti

Kun uuteen kaupunkiin menee ensimmäistä kertaa pitämään viikkotunteja, pyörii mahassa perhosia. Monen vuoden jälkeenkin ajattelen sen olevan hyvä ja virkistävä elementti tehdä työtä, josta tykkää. Viikkotuntien toisella kertaa perhosparvi on isompi, kuin ensimmäisellä kerralla. Mitä jos kukaan ei tulekaan enää takaisin?

Ehkä jonnin verran vielä peilaa pieniä siruja omassa itsetunnossaan suhteessa oppilaiden määrään tanssitunneilla. Hiljalleen olen jalostanut näistäkin asioista hommaa eteenpäin. Oli miten oli, tunnille tulivat kaikki he, jotka viime kerrallakin olivat.

Lahden west coast swing porukkaa voi kehua hyvästä connectionista: muutamat vinkeät variaatiot napattiin hyvin tanssiin ja ne jäivät omaan tanssiin myös elämään. Mielestäni opettajan on helppo saada oppilaat tekemään jotain tanssitunnin aikana, mutta parhaimmat opettajat saavat opetettavat kuviot jäämään myös tanssiin tanssituntien jälkeenkin. Jokunen hauska harjoituskin connectionista tehtiin, mutta jos sittenkään kukaan ei pyrkisi omaa west coast swingiänsä viemään niin tehokkaasti kohti riverdancea…

Tiinan kanssa opettaminen on hurjan kivaa. Ajatuksia ja uusia tuulia tulee koko ajan lisää, vaikka opetettavat kuviot olisi itselle tuttuja. Aina olen ollut opettajaparien vaihtamisen puolesta puhuja, sillä silloin ei niin herkästi jumiinnu hyviinkään tapoihinsa. Vaihtelun kautta niistä pääsee jalostamaan jopa loistavia.

Suomi on hyvällä tolalla west coast swingin suhteen, ja parempaan ollaan koko ajan menossa. Hiljalleen rakennettua yhteisöä voidaan edelleenkin kehittää, mutta hyviä tyyppejä sitä kehittämään ei tule koskaan liikaa. Hatunnosto Lahdelle, että olen päässyt jälleen hieman hiomaan suomalaista west coast swing osaamista heidän kaupungissaan.

Ensiviikolla puoliväli. Herttinen, kun tuo aika menee menojaan.