Toiseksi viimeinen kerta Lahdessa. Ensiviikon jälkeen meidän reissut on(toivottavasti vain toistaiseksi) reissattu keskiviikkoiltojen suhteen. Tasaiseen tahtiin on kehitys kulkenut ja porukkaa on saatu hiottua myös hieman ainutlaatuiseksi Suomenmaassa. Millä se on tehty jääköön minun, Tiinan ja ryhmän väliseksi salaisuudeksi. Sen voi kyllä varmasti tuntea tuon keskiviikkoillan porukan connectionista.

Neljäs kerta toden sanoo. Joka kerta ollaan tuotu erilaisia connection treenejä kehiin hiomaan timantteja. Tällä kertaa vietiin harjoitteita luovuuteen asti. Heittäytyminen ei ole se kaikista helpoin asia, mutta perusteet siitäkin täytyy olla kunnossa jos mielii jatkossa saada hykerryttäviä tansseja. Perusteiden pohjalta voidaan lähteä ujuttelemaan tanssiin samaa ajatusta. Mukavan letkeä ryhmähenki on säilynyt alusta asti, joten näinkin pitkälle päästyämme sitä pystyimme hyödyntämään. Ei me turhaan tsempata kavereita ylävitosilla. Hienosti onnistuneen luovuusharjoitteen jälkeen jokainen meistä tietää uusia käyttötapoja pallolle.

Hyvän perustan saa luotua, kun ei harjoittele sitä pelkästään. Jossain välissä tulee harjoitella hieman vaihtelevammin, jotta ymmärtää paremmin sen alkuperäisenkin tekniikan tärkeyden. Rock´n go toi vaihtelua kropan käyttämiseen. Se murtaa vanhaa uraa, mitä kaikkea voikaan viimeisellä triplalle ennen suunnanvaihtoa tehdä.

Viime kerralla heräilin osallistujalistaankin. Tällä kertaa vauhdikkaasti suhailin kynällä paikalla olijat ja yritin kovasti muistella kaikkien nimet ulkoa. Uskallanpa väittää, että ensikerralla osaan paikalla olleiden nimet ulkoa. Ainakin etunimet.

Tiinan kanssa ehdittiin jo rupatella ja suunnitella ensiviikkoa. Meillä on edelleen tarjolla uusia tuulia, jotta ihan ei vauhti viimeiselläkään kerralla hidastuisi.

Hyvin swingaa.