Valoja ja varjoja

Puistokulman kurssien jälkeen kimpsut ja kampsut kerättyinä lähdettiin suuntaamaan Blomqvistin Claran tanssikoululle. Helsingin seutu on hieman verkkaiseen tahtiin heräämässä west coast swingin bileiden merkitykseen hyvän yhteisön luomisessa. Jälleen kerran oli bileet, joista on hyvä jatkaa eteenpäin. Sali oli täynnä ja happikin kulki. Tai ainakin meikäläiselle jäi sellainen fiilis niin lähellä tuuletinta.

Pitkän opetus päivän jälkeen suoraan bileisiin rientäminen ei ole se tavanomaisin viikonlopun rytmi. Parituntinen vauhdikas visiitti tanssilattialle ei ole itsestään selvyys ainakaan itselleni. Päivä omien jalkojen päällä tuntui pohkeissa ja kroppa toivoi meikäläisen vaipuvan hetkeksi venyttelyn ihmeelliseen maailmaan. Mikä sitten auttaa jaksamaan?

Ihmiset.

Paritanssi on toisen ihmisen kohtaamista. Muutaman minuutin ajan voin olla vain kahdestaan toisen ihmisen kanssa. Connectionin avulla haetaan toisen kanssa yhteistä aaltopituutta, jotta voidaan luoda fyysiseen meditaatioon verrattavissa oleva elämys. Tuo tunne koukuttaa oppimaan lisää west coast swingiä, jotta huumaavaan tanssifiilikseen pääsisi nopeammin, helpommin ja useammin. Connectionilla haetaan yleensä aina jotain mukavaa ja hienoa.

Aina ei näin ole. Ajoittain edelleenkin joissain bileissä (Suomessa ja maailmalla) connectionin avulla löydetty yhteys ei olekaan positiivinen. Ajoittain omaan vartaloonsa voi toisesta tuntea connection kautta negatiivisia ajatuksia. Joskus on tuntunut, että toinen tekee kaikkensa saadakseen minut näyttämään huonolta. Joskus tuntuu, että toinen ylenkatsoo minua, ei arvosta ihmisenä tai tanssijana, on tylsistynyt, pettynyt, ehkä jopa vihainen tai jotain aivan muuta.

shadowtree

Alkuvaiheessa ajattelin näiden tuntemuksien olevan vain oman alitajuntani peilautumista toisesta tanssijasta. Näin hieman enemmän maailmaa nähneenä olen ymmärtänyt, että minun tanssistani saattaakin jollekin toiselle peilautua heidän omat alitajuiset ongelmat ja keskeneräisyydet ihmisenä. Silloin tunnen, että liikkeellä on pimeää ”auraa”(mun mielestä toi on hyvä hörhö sana heittää tähän väliin). West coast swing on minulle ollut aina matka omaan minuuteen. Jokaisen on oma tie kuljettava ja itsensä löydettävä. Ehkä negatiiviset tuntemukset connectionin kautta tulee siitä, että toinen on mennyt itseensä, muttei pidä löytämästään. Tärkeää on osata suojatua pahoilta fiboilta. Toinen on hyvä ottaa tanssissa huomioon, mutta pahaa oloa ei tule ottaa omien hartioidensa taakaksi syyttä suotta.

Minä riitän.

Lauantain bilesalissa oli hurjan positiiviset fibat. Tai ainakin hyvät fiilarit oli nihkeämpiä fiilareita voimakkaammat.

Tuollaisiin bileisiin tekee mieli toistekin.

Kun laatu korvaa määrän.

Neljäs kerta Puistokulmassa näkyy paikalle saapuneissa tanssijoissa. Usein west coast swingin rantautuessa uuteen paikkaan paikalle tulee hurjan paljon porukkaa. Sali on tupaten täynnä porukkaa ja ilmassa on miltei urheilujuhlan tuntu. Jos seudulle west coast swing tulee ensimmäistä kertaa ja tarjonta on ollut kysyntää pienempi, voi olla melko varma yleisöryntäyksestä. Näin koin ensimmäisellä kerralla, kun Puistokulmassa käytiin. Sen kerran jälkeen ei taida olla ylletty yhtä suuriin lukuihin. Tällaisissa tilanteissa saattaa osalle tulla ajatus, ettei se west coast swing olekaan niin kaiken kansan tanssi.

Tämä on totta.

Ekat kerrat usein kerää paikalle ihmisiä, jotka tulevat saamaan tuntumaa lajiin ja loppujen lopuksi eivät siitä pidä musiikin, lajin luonteen, tekniikan tai muun syyn takia. Osa jättää tulematta, koska opettajien persoona ei miellytä, kahvi ei ollut hyvää(tai sitä ei edes ollut), triplat on liian hankalia tai laji ei sovellukaan lavatansseihin(edelleen ymmälläni siitä, että joku ajattelee sen sinne luontaisesti sopivan). Voi olla, että muut kurssilaiset eivät olleet mieluisia, sali ei miellyttänyt tai jäi sellaiseen luuloon, että parin tunnin west coast swingin alkeistunnin jälkeen hallitsisi lajin. Syitä on enemmänkin, miksi paikan päälle ei tulla uudestaan.

sunflower-744144_640

Jäljelle jäävät ne, jotka ovat löytäneet itsellensä jonkinlaista taikaa tulla takaisin. Viime lauantaina itselle jäi henki, että leijonanosa tanssijoista oli löytänyt west coast swingistä niitä samoja asioita, mitkä minut aikoinaan koukutti lajiin. Tällaiset ryhmät ovat opettajalle voimaannuttavia opettaa. Aika kuluu kuin siivillä, kun mukana on kosolti ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset arvot keskenään. Omalla opetuksellani en yritäkään epätoivoisesti miellyttää kaikkia. Oman polkuni olen valinnut ja löytänyt. Sen reitillä opittuja asioita opetan mouhijärveläis-pohjaisella huumorilla ja tyylillä. Tiedän, että se karsii ihmisiä tunneiltani. Tykkään, että hiljalleen tunneille kuitenkin pesiytyy samansorttisia tyyppejä, jotka ymmärtävät. Heitä, jotka tarkastelevat opettajaakin kriittisesti, pohtivat itse asioita, hyväksyvät toisen tanssijan puutteet tai haasteet, arvostavat seuraajan vapautta ja tasa-arvoa tanssissa. Heitä, jotka ajoittain pystyvät tarkastelemaan kokonaisuutta. Nämä ihmiset ovat west coast swingin tulevaisuus.

Ensikerralla siis ehkä eri paikassa, mutta samalla ”Puistokulman” tunnelmalla.

Yhdessä yksissä tuumin

Monta kertaa on tanssimaailmassa tullut nähtyä tanssijoita, jotka pyrkivät huipulle mahdollisimman nopeasti. Keinoja kaihtamatta jotkut etenee reittä pitkin, jotkut tekevät pikkutarkkaa työtä raivoisasti päästäkseen mahdollisimman korkealle. Osa ottaa ilmaisen avun vastaan ilolla ja riemulla, mutta pitävät saamansa tiedot mustasukkaisesti itsellään. Pitkän ajan jälkeen he heräävät todellisuuteen. Siltoja on poltettu takanapäin, unohdettu alkeiskurssin samaan aikaan aloittaneet kaverit, nakeltu niskoja muille, unohdettu oman kehityskaaren vaiheet tai unohdettu apua tarjonneet ihmiset. Eteenpäin on menty muidenkin kustannuksella, välillä jopa takkia vauhdikkaasti käännellen. Sen edestään myös tanssimaailmassa löytää, minkä taakseen on joskus jättänyt.

Omassa loistavuudessaan ei välttämättä huomaakaan, kun muut eivät enää auta kehittymään. Maailman iskee vastaan vasta, kun huomaa jääneensä kehityksen kelkasta niin jälkeen, että pitäisi löytää uusi nöyrtymisen vaihe.

Oli sitten tavoite millainen tahansa, tulee pitää mielessä myös oman toiminnan vaikutus muihin. Jos haluaa edetä nopeasti, tuleekin mennä yksin. Jos haluaa edetä huipulle, on sinne mentävä yhdessä. Tämän lauseen joku minulle joskus sanoi. En ihan täysin sitä hetkessä ymmärtänyt, mutta tuo lause antoi uudet silmät katsella elämää ja paritanssinkin maailmaa.

käytävä

Aiemmin yritin hurjasti auttaa muita, jotta he eivät suinpäin tekisi samoja virheitä, mitä itse olen tehnyt. Menin siinä hieman yli. Toisen nälkä ei lähde antamalla kalaa, vaan toinen täytyy opettaa kalastamaan. Nyt koen saaneeni sisäisen rauhan, kun voin hyvillä mielin todeta, että suurinta välittämistä joskus on antaa toisen tehdä kunnolla omat virheensä.

Cometsin keskitason tunneilla on paljon treenattu connectionia. Opittu tuottamaan tanssia yhdessä. Edistyneet-tason tunnilla vietiin ajatus paljon pidemmälle. Tällä kertaa pitikin hieman erilaisella intensiteetillä tutkailla ympäristöä, jotta harjoite onnistui. Osaltaan toivoin hieman tämän harjoitteen aukaisevan silmiä sille, että jo pelkästään tanssiessaan voi tehdä havaintoja ympäristöstään. Joskus ne havainnot ovat avainasemassa kun olet etenemässä kohti omia tavoitteita.

Paritanssi on edelleen ensisijaisesti kahden ihmisen tanssi. Jos mielii mennä eteenpäin, on hyvä kuitenkin katsoa omaa tanssia kauemmas: ”Out of the box”. Oman kehityksen eteenpäin vienti auttamalla koko yhteisöä tuo parhaimmat lopputulokset.

Yhdessä olemme enemmän kuin yksin.

Comets vk 39

Toisen kauden toiset yhteiset tunnit antaa jonkinlaisen rytmityksen sekä opettajille, että oppilaille tunneilla. En tiedä, minkälaisia rytmityksiä tunneilla oppijat ovat vielä huomanneetkaan. Niitä on käytössä kuitenkin monenlaisia tukemaan oppimista tai estämään ei-toivottua oppimista. Näiden avulla opettajapari pystyykin vaikuttamaan tuntidynamiikkaan, jotta oppiminen sujuisi toivotulla tavalla. Pidettäköön siis mielessä Hanna viisaat sanat palautteen antamisesta, jotta voimme tehokkaimmin opetustamme tarjota.

Keskitaso pääsi nauttimaan hieman poikkeavaan suuntaan ohjautuvasta west coast swingistä. Kolmas viikkotunti kerta on jo kirittänyt connectionin hahmottamista niin, että moniulotteiset harjoitukset voidaan ottaa hyötykäyttöön tanssin aikana. Edistyneet-tasolla hienojakoisemmat liikkeet ja yksityiskohdat avautuvat erilailla kuin ennen. Aiemmin tiistain sorttinen tunti ei ehkä olisi uponnut niin hyvin kuin nyt.

Vaikka se salin keskelle näyttääkin hyvältä, niin totuus kulkee kuitenkin parinvaihdossa olevien ihmisten käsissä. Vain he voivat tuntea, meneekö homma ihan varmasti oikein. Tuntuma kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. West coast swing on kuitenkin paritanssi, missä muutkin lajit. Jos toinen ei tee omaa 50% osuuttaan tanssista, joutuu toinen paikkaamaan. Onneksi tunnilla kukaan ei näyttänyt joutuvan tekemään sitä toisen osuutta kokonaan. Toisen puutteiden paikkaaminen auttaa kehittymään entistä paremmaksi, sillä motoriikka joutuu mukautumaan hetkessä toisen fysiikkaan. Connectionin avulla tulee navigoida, mitä liikettä ja siirtymää tarvitaan, jotta tanssi pysyisi edes jotenkin west coast swinginä.

Olisi hurjan mukavaa ehtiä antamaan enemmänkin palautetta, mutta tunnilla kaikkien oppijoiden tulee olla samanarvoisia. Palautteen saaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos mielii eteenpäin. Edelleen muistutan, että yksäreillä jokainen on tuntinsa tähti.

Kohti tavoitteita siis!

Comets kahtia!

Vähänkö oli hienoa päästä eilen iskemään kiinni west coast swing-viikkotunteihin Cometsilla. Kahteen ryhmään jaettuna porukkaa oli jälleen hurjasti paikalla ja virkeänä kehittymään.

Molemmille ryhmille peräänkuulutettiin tavoitteen asettamista itselle. Iso tai pieni, sillä ei ollut väliä. Tärkeää oli, että se on positiivinen ja mahdollinen kauden aikana suorittaa. Tavoitteen ei tarvitse olla kisamaailmasta napattu. Kehittyä voi tavoitteellisesti myös ihmisenä. Tavoite auttaa itseänsä jaksamaan ja luo kehitykselle suuntaa. Laivallakaan ei kannata satamasta lähteä seilaamaan, jollei tiedä matkansa päämäärää (vähänkö odotan muuten west coast swing-risteilyä viikonloppuna :D).

Niin kuin tunnilla olikin puhetta, myös näillä viikkotunneilla on tarkoitus kehittää monipuolisesti koko ryhmää eteenpäin taitotasossaan. Vuorovaikutusta kaivataan kovasti koko ryhmältä. Onneksi ei ole pelkoa, etteikö porukka uskaltaisi puhua. Olin aistivinani hieman kuittailua sarkasmin merkeissä. Eiköhän me olla jälleen kerran saatu porukka kasaan, jonka kanssa on mukava kiiruhtaa viettämään tiistai iltaa.

Hihassa on odottelemassa jos jonkinmoisia asioita, mitä ei viime kaudella ehtinyt käymään porukan kanssa. Osa on ihan tuorettakin juttua. Eilen jälkimmäisen ryhmän kanssa oli enemmän kurssilaisia osallistavampi tunti. Saatiin ihan jäätävä määrä uutta tavaraa kaikille ja tuli todistettua, että kyllä siellä tanssijoidenkin rivissä on paaaaljon ammennettavaa west coast swingiin.

En ole itse ollut kovinkaan usein tuollaisilla tunneilla. Tykkäsin. On vähän sellanen tunne, että nyt lähtee kehittymään uusi tyyli vetää tanssitunteja.

Ainakin mulle.

Tasojaon jylinää

Tiistaina päästiin sitten aloittamaan Helsingissä kauden aherrus. Tasojaon kautta piti ihan porukkaa laitella sopiville kursseille.

Tasojako on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sen kautta voidaan porukkaa jakaa fyysisten ominaisuuksien ja  valmiuksien perusteella ryhmiin. Toisaalta ei pääse mitenkään arvioimaan mentaalisia voimavaroja mennä eteenpäin. Jos joku kehittää systeemin, millä tehdä tasajakoa arvojen ja asenteiden perusteella, niin olen kiinnostunut. Mitä olisikaan vetää porukkaa, joilla kaikilla on oman kehityksensä ohella aito halu kehittää west coast swing yhteisöä? Nykykäytäntein sitä ei voi kuin arvailla.

Toinen kausi lähtee käyntiin Cometsilla, ja viime kaudesta oppineena tiedän, että tästäkin kurssista tulee melko mielenkiintoinen. Porukalta on karissut viimeisetkin vieraskoreuden rippeet ja nyt odotankin haastavampia kyssäreitä ja oivalluksia myös opettajien pureskeltaviksi.

Kun tasojako oli tehty, päästiin vielä koko ryhmälle vetämään tuntia. Kun omaan tahtiin antoi porukan välillä testailla, siihen viejän korvien välissä soivaan musiikkiin, ponjasin kivan ilmiön: porukka pohtii kuvioita ja asioita ääneen ja vieläpä sulassa sovussa. Ainakaan itse en bongannut ketään, joka olisi alkanut saarnaamaan toiselle toisen virheistä. Mielestäni tämä kertoo sydämen sivistyneisyydestä.

Jos ei tee ”virheitä” west coast swingissä, ei treenaa tarpeeksi lujaa oppiakseen asioita. Ajoittain näkee ihmisiä, jotka ajattelee olevansa luojan lahjoja west coast swing maailmalle. Näillä ihmisillä tuntuu omien korviensa välissä olevan oikeus opettaa, ja sitä kautta häiritä varsinaista opetusdynamiikkaa. Onneksi tälläistä en tiistaina bongannut.

Ensiviikolla eriytynein ryhmin. Vähänkö tääl hieron käsiäni yhteen.

International West Coast Swing Flahsmob: Helsinki

Vaikka hurjasti kaikkea osaankin, ainakin omasta mielestäni, niin koreografiat ei vaan oikein vieläkään tunnu omalta. Viime vuoden flashmob-koreografia meni just ja just h-hetken koittaessa väkijoukon seassa (Lappeenranta ja Hallowest: mä niin odotan!!!).

Tällä kertaa Helsingistä otettiin yhteyttä, josko voisimme liittyä seuraan Puistokulman opetuksien jälkeen ja olla aloittavana parina. Ryhdistäydyin pyynnöstä ja lähdin koreografian sitten opettelemaan kunnolla. Myönnettäköön, että opettelun olisi voinut tietenkin aloittaa vähän aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikkee. Lauantaina se sujui miltei hyvin (perkuleen C-osa), mutta itsetunto siltä osin oli kyl kunnossa kompensoimaan muutama askeleen.

Ajatuksena tuo ryhmä koreografia on huikee juttu. Jotenkin se saa meikäläisen tuntemaan olonsa paremmin porukkaan kuuluvaksi, kun tehdään asioita yhdessä. Prime-time meni hurjan hyvin, enkä mokannut (korjaan: varioinut) kuin yhden kerran. Ja silloinkin olin taas aikaani edellä. Ei se haitannut, kun muut veti niin hyvin.

Ja mitä se muutama hassi siellä seassa. Tärkeää oli päästä tuomaan esille, että paritanssi elää ja voi niin hyvin, että jengi tanssii sitä vaikka ja missä.

Vähänkö odotan viikkotuntien alkua ja pääsee taas näkemään Helsingin west coast swing kansaa.

Comets, here we come!