Tarinat käsien kautta.

Viikko ilman tunteja tekikin tosi hyvää Cometsin viikkotuntilaisille. Tauko tanssiharrastuksessa tekee ajoittain todella hyvää tanssijoille myös opettajan näkökulmasta. Paljon tulee yleensä unohdettua tauon aikana maneereita, mutta myös hyvääkin saattaa jäädä unholaan. Pieni tauko putsaa kuitenkin sopivasti pöytää, jotta voi jatkaa vieläkin tehokkaammin seuraaviin aihealueisiin. Vanhat opitut pahat tavat eivät välttämättä ole silloin niin paljon häiritsemässä.

Osa porukasta oli tanssinut entistä enemmän viikonloppuna järjestetyn west coast swing-tapahtuman bileissä ja tunneilla. Hieno juttu, että Tiina Aalto ja Hanna Jokinen jaksavat järjestää niin hienoa tapahtumaa Helsingissä. Yleensä viikonloppu tapahtumissa oman viikkotuntien flow katkeaa. Hyvälläkin tapaa.. Pitkin Suomea tulleet uudet connectionit tulee testattua saaduilla opeilla. Myös ulkomaiset tanssijat tulevat avartamaan näkemystä tästä niin mielettömän hienosta tanssista.

Tunneilla nostettiin esille asia, joka niin kaiken kattavasti west coast swing tanssijoita yhdistää. Ei ollut väliä, oliko paikalla viikonloppuna vai pitikö taukoa. Molemmista vaihtoehdoista tulevat hyvät puolet saadaan kyllä hyötykäyttöön tunneilla. Jokaisen connectionin kautta kulkee tarinat ja vaikutteet tanssijalta tanssijalle. West coast swing on tanssi, jota opitaan näiden tarinoiden kautta. Mitä useamman ihmisen käsien kautta pääsee kokemaan mukana kulkevat tarinat, sitä avarammaksi oma tanssikin tulee ja sitä paremman kokonaiskuvan west coast swingistä saa. Ja kyllähän se paremmaksi tanssijaksikin muovaa.

Kun hieman avaa silmiään tanssin kautta tulevalle tietotulvasta toisesta ihmisestä, löytää täysin uuden maailman. Maailman, jota parhainkaan opettaja ei pysty opettamaan, sillä jokaisen on koettava se itse.

Ei voi kuin lämmöllä miettiä jokaista west coast swing tanssijaa, joka tuo oman persoonansa ja tarinansa yhteisöön. Tämän viikon tiistaina Cometsin viikkotunneilla tuo periaate näytti konkreettisesti toimivan ja kehittävän porukkaa taas pikkasen eteenpäin.

Voihan yläfemma ja sen kautta tuntemamme informaatio sentäs!

Heijaa Helsinki!

Maanantain kokouksessa tuli vedettyä kaakao väärään kurkkuun. Paikalla oli paljon tärkeitä tyyppejä, joita näin ensimmäistä kertaa. Hymyn kare loppujen lopuksi häilyi sisäänpäin, kun huomasin katsoa tarkemmin rannettani. West coast swing Helsinki tapahtuman ranneke oli jäänyt vielä käteen muistuttamaan uutta suuntaa antavasta tapahtumasta. Väliäkös muiden kokouslaisten mietteistä, mutta minut valtasi hyvä fiilis koko maanantaiksi.

Mukavaa, että Helsinkikin on hienosti jo vuosien ajan nauttinut kansainvälisistä vieraista tapahtumissaan. Aimo harppaus on tullut sitten Xavierin vetämän workshopin jälkeen. Ja se oli aikaa ennen kuin minä ja Helinin Mia käytiin vetämässä workshoppia  Cometsilla. Porukka määrä oli silloin paljon pienempi, mutta yhtä innokas kuin nykyisinkin. Vähän sen jälkeen Tiina aloitti viikkotuntien vetämisen Cometsilla ja viikkotuntien aloittamisen jälkeen harrastaja määrät lähtivät hurjasti kasvamaan.

Nyt taitotaso onkin aivan eri luokkaa, ja tanssijat ympäri Suomea pärjäävät hyvin vertailussa kansainvälisiin sceneihin. Yhdysvalloista vierailulla ollut tanssija kiitteli Suomen tanssijoiden hyvää tasoa. Ei ollut odottanut tälläista pohjoisessa Euroopassa. Itse sanoin homman sen kuin paranevan. Vielä päästään tästäkin pisteestä pitkälle.

Tiina on kovasti panostanut opettajakoulutuksen järjestämiseen. Kauas katsantoista toimintaa, täytyy sanoa. Opettajakoulutuksessa oli niin hienoa scenen hyvinvoinnista kysyville osoittaa vastakkaiseen pöytäryhmään, jossa kosolti istui vähän uudempaa opettaja kaartia. Mitä enemmän saamme hyviä ja koko lajikulttuuria tuntevia opettajia, sitä paremmin koko suomalainen west coast swing perhe voi kehittyä. Joskus joku sanoi, että ei halua alkaa opettajaksi, kun arkailee tulla samoille pelikentille ennestään west coast swingiä opettavien kanssa. Mitä enemmän porukkaa siellä pyörii ja kilpailuakin syntyy, sitä enemmän jokainen joutuu omaa toimintaa ja opetustaan kehittämään. Loppujen lopuksi siitä hyötyvät tanssijat ja sitä kautta koko west coast swing porukka.

Veikkaanpa, että ensivuonna Helsingissä voidaan järjestää kirkkaasti intermediateen asti kisat omalla porukalla 😀 Vielä kun saataisiin advanceja sen verran, että saadaan järjestettyä kisat omalla porukalla, niin silloin ajattelin hieman ravistella hartioitani.

Tänään nostan maljan West coast swing Helsingille.

Puutteessa.

Tällä viikolla Helsingin seudun lomaviikko nappasi arjen rytmistä viikkotunnit Cometsilla pois. Kesätauko west coast swingistä tuntui lyhyemmältä kuin tämän yhden viikon skippaus. Kutkuttavan härnäävää, kun hyvä flow katkaistaan loman ajaksi. Tuokoon tämä into ja piukeus enemmän puhtia jatkaa pitkälle kautta eteenpäin.

Onneksi on viikonloppuna West coast swing Helsinki. Messissä on erilaista jännitystä. Pääsen tsekkaamaan, miten oma vaikutus on purrut.

Oma havainto viikkotunneista on, että kokonaisuutena ne ovat rauhallisempia ulospäin katsoessa. Ensimmäinen kausi tuntui olevan ainaista ilotulitusta ja heureka-elämystä viikko toisensa jälkeen. Nyt alkaneena kautena ollaan paremmin porukkana samalla sivulla, ja voidaan enemmän keskittyä vähän hienojakoisempiin asioihin. Näin koen sen parhaaksi kehittyvänkin.

Tavoitteet on pyydetty alkukaudesta asettamaan itse kullekin. Paljon nähneenä ja kokeneena west coast swing maailmasta tahdonkin jakaa sitä tietämystä, joka matkalla on kertynyt ja jota muualta ei niin helposti saa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan opettaja, että voi opettaa ihmisille kuvion tanssiin kuin tanssiin. Lajinomaisen näköistä ja eritoten tuntuista siitä ei saakaan niin helposti.

Osaltaan sen takia olen kaiken puhtini ja energiani kuluttanut pääosin vain tämän yhden tanssin opettelemiseen. Tanssien opiskelun miellän kuin soitinten soittamisen opiskelun. Kellä mitkäkin tavoitteet, mutta minulla on ollut oman arvostukseni suhteen selkeä linja. Mieluummin osaan soittaa yhtä soitinta erittäin hyvin, kuin kaikilla soittimilla Ukko-Nooan.

Tuota hienojakoista tietoa on mukava päästä jakamaan. Tulevaisuus tuntuu valoisalta. Maltan tuskin odottaa, että jengi kehittyy niin paljon, että kaltaistani keskustelukaveria kehittyy pohtimaan ja miettimään enemmänkin west coast swingin kiemuroita.

Siinä pisteessä odottaa autuus, jonka tyyppistä muut eivät välttämättä hae. Mutta sinne päästessä minä olen löytänyt ystävän jota voin aidosti arvostaa.

Valoja ja varjoja

Puistokulman kurssien jälkeen kimpsut ja kampsut kerättyinä lähdettiin suuntaamaan Blomqvistin Claran tanssikoululle. Helsingin seutu on hieman verkkaiseen tahtiin heräämässä west coast swingin bileiden merkitykseen hyvän yhteisön luomisessa. Jälleen kerran oli bileet, joista on hyvä jatkaa eteenpäin. Sali oli täynnä ja happikin kulki. Tai ainakin meikäläiselle jäi sellainen fiilis niin lähellä tuuletinta.

Pitkän opetus päivän jälkeen suoraan bileisiin rientäminen ei ole se tavanomaisin viikonlopun rytmi. Parituntinen vauhdikas visiitti tanssilattialle ei ole itsestään selvyys ainakaan itselleni. Päivä omien jalkojen päällä tuntui pohkeissa ja kroppa toivoi meikäläisen vaipuvan hetkeksi venyttelyn ihmeelliseen maailmaan. Mikä sitten auttaa jaksamaan?

Ihmiset.

Paritanssi on toisen ihmisen kohtaamista. Muutaman minuutin ajan voin olla vain kahdestaan toisen ihmisen kanssa. Connectionin avulla haetaan toisen kanssa yhteistä aaltopituutta, jotta voidaan luoda fyysiseen meditaatioon verrattavissa oleva elämys. Tuo tunne koukuttaa oppimaan lisää west coast swingiä, jotta huumaavaan tanssifiilikseen pääsisi nopeammin, helpommin ja useammin. Connectionilla haetaan yleensä aina jotain mukavaa ja hienoa.

Aina ei näin ole. Ajoittain edelleenkin joissain bileissä (Suomessa ja maailmalla) connectionin avulla löydetty yhteys ei olekaan positiivinen. Ajoittain omaan vartaloonsa voi toisesta tuntea connection kautta negatiivisia ajatuksia. Joskus on tuntunut, että toinen tekee kaikkensa saadakseen minut näyttämään huonolta. Joskus tuntuu, että toinen ylenkatsoo minua, ei arvosta ihmisenä tai tanssijana, on tylsistynyt, pettynyt, ehkä jopa vihainen tai jotain aivan muuta.

shadowtree

Alkuvaiheessa ajattelin näiden tuntemuksien olevan vain oman alitajuntani peilautumista toisesta tanssijasta. Näin hieman enemmän maailmaa nähneenä olen ymmärtänyt, että minun tanssistani saattaakin jollekin toiselle peilautua heidän omat alitajuiset ongelmat ja keskeneräisyydet ihmisenä. Silloin tunnen, että liikkeellä on pimeää ”auraa”(mun mielestä toi on hyvä hörhö sana heittää tähän väliin). West coast swing on minulle ollut aina matka omaan minuuteen. Jokaisen on oma tie kuljettava ja itsensä löydettävä. Ehkä negatiiviset tuntemukset connectionin kautta tulee siitä, että toinen on mennyt itseensä, muttei pidä löytämästään. Tärkeää on osata suojatua pahoilta fiboilta. Toinen on hyvä ottaa tanssissa huomioon, mutta pahaa oloa ei tule ottaa omien hartioidensa taakaksi syyttä suotta.

Minä riitän.

Lauantain bilesalissa oli hurjan positiiviset fibat. Tai ainakin hyvät fiilarit oli nihkeämpiä fiilareita voimakkaammat.

Tuollaisiin bileisiin tekee mieli toistekin.

Kun laatu korvaa määrän.

Neljäs kerta Puistokulmassa näkyy paikalle saapuneissa tanssijoissa. Usein west coast swingin rantautuessa uuteen paikkaan paikalle tulee hurjan paljon porukkaa. Sali on tupaten täynnä porukkaa ja ilmassa on miltei urheilujuhlan tuntu. Jos seudulle west coast swing tulee ensimmäistä kertaa ja tarjonta on ollut kysyntää pienempi, voi olla melko varma yleisöryntäyksestä. Näin koin ensimmäisellä kerralla, kun Puistokulmassa käytiin. Sen kerran jälkeen ei taida olla ylletty yhtä suuriin lukuihin. Tällaisissa tilanteissa saattaa osalle tulla ajatus, ettei se west coast swing olekaan niin kaiken kansan tanssi.

Tämä on totta.

Ekat kerrat usein kerää paikalle ihmisiä, jotka tulevat saamaan tuntumaa lajiin ja loppujen lopuksi eivät siitä pidä musiikin, lajin luonteen, tekniikan tai muun syyn takia. Osa jättää tulematta, koska opettajien persoona ei miellytä, kahvi ei ollut hyvää(tai sitä ei edes ollut), triplat on liian hankalia tai laji ei sovellukaan lavatansseihin(edelleen ymmälläni siitä, että joku ajattelee sen sinne luontaisesti sopivan). Voi olla, että muut kurssilaiset eivät olleet mieluisia, sali ei miellyttänyt tai jäi sellaiseen luuloon, että parin tunnin west coast swingin alkeistunnin jälkeen hallitsisi lajin. Syitä on enemmänkin, miksi paikan päälle ei tulla uudestaan.

sunflower-744144_640

Jäljelle jäävät ne, jotka ovat löytäneet itsellensä jonkinlaista taikaa tulla takaisin. Viime lauantaina itselle jäi henki, että leijonanosa tanssijoista oli löytänyt west coast swingistä niitä samoja asioita, mitkä minut aikoinaan koukutti lajiin. Tällaiset ryhmät ovat opettajalle voimaannuttavia opettaa. Aika kuluu kuin siivillä, kun mukana on kosolti ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset arvot keskenään. Omalla opetuksellani en yritäkään epätoivoisesti miellyttää kaikkia. Oman polkuni olen valinnut ja löytänyt. Sen reitillä opittuja asioita opetan mouhijärveläis-pohjaisella huumorilla ja tyylillä. Tiedän, että se karsii ihmisiä tunneiltani. Tykkään, että hiljalleen tunneille kuitenkin pesiytyy samansorttisia tyyppejä, jotka ymmärtävät. Heitä, jotka tarkastelevat opettajaakin kriittisesti, pohtivat itse asioita, hyväksyvät toisen tanssijan puutteet tai haasteet, arvostavat seuraajan vapautta ja tasa-arvoa tanssissa. Heitä, jotka ajoittain pystyvät tarkastelemaan kokonaisuutta. Nämä ihmiset ovat west coast swingin tulevaisuus.

Ensikerralla siis ehkä eri paikassa, mutta samalla ”Puistokulman” tunnelmalla.

Yhdessä yksissä tuumin

Monta kertaa on tanssimaailmassa tullut nähtyä tanssijoita, jotka pyrkivät huipulle mahdollisimman nopeasti. Keinoja kaihtamatta jotkut etenee reittä pitkin, jotkut tekevät pikkutarkkaa työtä raivoisasti päästäkseen mahdollisimman korkealle. Osa ottaa ilmaisen avun vastaan ilolla ja riemulla, mutta pitävät saamansa tiedot mustasukkaisesti itsellään. Pitkän ajan jälkeen he heräävät todellisuuteen. Siltoja on poltettu takanapäin, unohdettu alkeiskurssin samaan aikaan aloittaneet kaverit, nakeltu niskoja muille, unohdettu oman kehityskaaren vaiheet tai unohdettu apua tarjonneet ihmiset. Eteenpäin on menty muidenkin kustannuksella, välillä jopa takkia vauhdikkaasti käännellen. Sen edestään myös tanssimaailmassa löytää, minkä taakseen on joskus jättänyt.

Omassa loistavuudessaan ei välttämättä huomaakaan, kun muut eivät enää auta kehittymään. Maailman iskee vastaan vasta, kun huomaa jääneensä kehityksen kelkasta niin jälkeen, että pitäisi löytää uusi nöyrtymisen vaihe.

Oli sitten tavoite millainen tahansa, tulee pitää mielessä myös oman toiminnan vaikutus muihin. Jos haluaa edetä nopeasti, tuleekin mennä yksin. Jos haluaa edetä huipulle, on sinne mentävä yhdessä. Tämän lauseen joku minulle joskus sanoi. En ihan täysin sitä hetkessä ymmärtänyt, mutta tuo lause antoi uudet silmät katsella elämää ja paritanssinkin maailmaa.

käytävä

Aiemmin yritin hurjasti auttaa muita, jotta he eivät suinpäin tekisi samoja virheitä, mitä itse olen tehnyt. Menin siinä hieman yli. Toisen nälkä ei lähde antamalla kalaa, vaan toinen täytyy opettaa kalastamaan. Nyt koen saaneeni sisäisen rauhan, kun voin hyvillä mielin todeta, että suurinta välittämistä joskus on antaa toisen tehdä kunnolla omat virheensä.

Cometsin keskitason tunneilla on paljon treenattu connectionia. Opittu tuottamaan tanssia yhdessä. Edistyneet-tason tunnilla vietiin ajatus paljon pidemmälle. Tällä kertaa pitikin hieman erilaisella intensiteetillä tutkailla ympäristöä, jotta harjoite onnistui. Osaltaan toivoin hieman tämän harjoitteen aukaisevan silmiä sille, että jo pelkästään tanssiessaan voi tehdä havaintoja ympäristöstään. Joskus ne havainnot ovat avainasemassa kun olet etenemässä kohti omia tavoitteita.

Paritanssi on edelleen ensisijaisesti kahden ihmisen tanssi. Jos mielii mennä eteenpäin, on hyvä kuitenkin katsoa omaa tanssia kauemmas: ”Out of the box”. Oman kehityksen eteenpäin vienti auttamalla koko yhteisöä tuo parhaimmat lopputulokset.

Yhdessä olemme enemmän kuin yksin.

Comets vk 39

Toisen kauden toiset yhteiset tunnit antaa jonkinlaisen rytmityksen sekä opettajille, että oppilaille tunneilla. En tiedä, minkälaisia rytmityksiä tunneilla oppijat ovat vielä huomanneetkaan. Niitä on käytössä kuitenkin monenlaisia tukemaan oppimista tai estämään ei-toivottua oppimista. Näiden avulla opettajapari pystyykin vaikuttamaan tuntidynamiikkaan, jotta oppiminen sujuisi toivotulla tavalla. Pidettäköön siis mielessä Hanna viisaat sanat palautteen antamisesta, jotta voimme tehokkaimmin opetustamme tarjota.

Keskitaso pääsi nauttimaan hieman poikkeavaan suuntaan ohjautuvasta west coast swingistä. Kolmas viikkotunti kerta on jo kirittänyt connectionin hahmottamista niin, että moniulotteiset harjoitukset voidaan ottaa hyötykäyttöön tanssin aikana. Edistyneet-tasolla hienojakoisemmat liikkeet ja yksityiskohdat avautuvat erilailla kuin ennen. Aiemmin tiistain sorttinen tunti ei ehkä olisi uponnut niin hyvin kuin nyt.

Vaikka se salin keskelle näyttääkin hyvältä, niin totuus kulkee kuitenkin parinvaihdossa olevien ihmisten käsissä. Vain he voivat tuntea, meneekö homma ihan varmasti oikein. Tuntuma kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. West coast swing on kuitenkin paritanssi, missä muutkin lajit. Jos toinen ei tee omaa 50% osuuttaan tanssista, joutuu toinen paikkaamaan. Onneksi tunnilla kukaan ei näyttänyt joutuvan tekemään sitä toisen osuutta kokonaan. Toisen puutteiden paikkaaminen auttaa kehittymään entistä paremmaksi, sillä motoriikka joutuu mukautumaan hetkessä toisen fysiikkaan. Connectionin avulla tulee navigoida, mitä liikettä ja siirtymää tarvitaan, jotta tanssi pysyisi edes jotenkin west coast swinginä.

Olisi hurjan mukavaa ehtiä antamaan enemmänkin palautetta, mutta tunnilla kaikkien oppijoiden tulee olla samanarvoisia. Palautteen saaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos mielii eteenpäin. Edelleen muistutan, että yksäreillä jokainen on tuntinsa tähti.

Kohti tavoitteita siis!