Josko meillä olis joulun syli lämpöinen

/ rakesalo / Jätä kommentti

Hiljaiselo bloggaamisessa alkaa jäämään taakse, kun vuoden kiireet ovat takanapäin. Voi sanoa, että koettelemukset koko vuoden aikana ovat uuvuttaneet ja ehkä jopa hieman vanhentaneet, hyvässä ja pahassa.

Mikäli taivaan tähdet ovat oikeassa suhteessa toisiinsa, eikä mitään maailmaa mullistavaa tapahdu, voi ehkä jo nuolaista, vaikkei vielä ole tipahtanut. Liiketalouden Tradenomin papereita tässä olisi tarkoitus hetken päästä käsissään hypistellä. Enää tarvitsee vain luottaa Postiin.

Innostukseni alkaa kirjoittamaan juuri tällä hetkellä lähti kotiin saapumisesta Mouhijärvelle. Oven avatessani aistin sen: joulu on saapunut kaikkialle taloon. Hiljaisessa yössä ei ollut vastassa ketään, mutta perinteisin tavoin meille luotu sisustus antoi tunteen jopa autuudesta. Huokaisin haikeutta äänessä. Talo tuntui saaneen hetkeksi rauhan ja siunauksen. En tiedä vielä, että miltä.

Jatkoin matkaa talossa. Kantamukseni muuttuivat hieman raskaammiksi nähdessäni joulukuusen, joka kirvoitti muistoja. Kukahan tänä vuonna on laittanut tähden kuusenlatvaan?

Jokunen vuosi sitten lopetin kiertävän työni jouluaattona, jotta voin nauttia enemmän ajasta oman perheen ja suvun kanssa. Vuosia yritin parhaani mukaan tuottaa muille perheille sen elämyksen, josta itse lapsena sain nauttia. Noilla keikoilla sain erilailla tuntea jouluntaian. Varsinkin se yksi päivä vuodesta oli lapsuudessanikin kuin suoraan taianomaisesta Disney -piirretystä.

Meille on tulossa perhejoulu. Porukkaa kokoontuu yhdessä jouluksi ja tiedossa on vilinää ja vilskettä. Siitä pitävät huolen etenkin lapset, joiden ilosta ja energiasta saan itsekin voimaa. Hetkessä elämisen taito elää heissä niin raikkaana ja voimakkaana. Kaiken hulinan keskellä tunnelmaa voi aistia myös aikuisten silmistä, joiden katseista tuntee ja näkee menneet muistot ja tarinat. Tänä jouluna meillä on kaapissa yksinään muki, joka ei pöytään tietä löydä. Pöydässä on parhain paikka, johon kukaan ei kuitenkaan istu. Kaapin ovet eivät enää mene samalla äänellä kiinni, eikä merkitsevät kröhäsyt innosta vitsailemaan entiseen tapaan. Vaikka kuinka toivoisi ja odottaisi, ei odottajaa aiempien vuosien tapaan samanlailla palkita.

Kaikkina aikoina lohtua, iloa ja keinoja kanavoida omia tunteita olen saanut musiikista. Toinen tämän vuoden raskaimmista joululauluista on tässä.

Varsinkin jouluisin olen aina valvonut pitkään. Ennen kuin menen nukkumaan, puhallan vielä kaikki talon kynttilät sammuksiin. Viimeisen kynttilän kohdalla pysähdyn ja mietin hetken kulunutta päivää. Tuon kynttilän puhaltaminen tekee päivän päättymisestä jotenkin niin lopullisen. Näin vanhemmiten kynttilöiden puhaltamisen kaveriksi on hiipinyt toive, että kunhan tämä joulu ei nyt olisi kenellekään meistä se viimeinen. Eipä tässä voi muuta, kuin nauttia siitä mitä on, ja rakastaa vielä kun voi.

Kaksi uutta enkeliä katselee taivaalta. Tämä vuosi ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä.

Olkoon joulu kaikille lukijoille lämpöinen ja kestäköön sen tunnelma vielä pitkälle kynttilöiden puhaltamisen jälkeenkin.

 

 

 

 

Erilailla kuin ennen: Elowestarit

/ rakesalo / Jätä kommentti

Ja perkele nyt riitti!

Jokseenkin tämmöiseen turhautumisen tunteeseen alkukeväästä heräsin. Useamman vuoden olin tsekkaillut erinäisiä tapahtumia ja niiden läpivientiä ja en ollut täysin tyytyväinen. Hurjan hyvää työtä on jokainen tanssitapahtumia järjestävä tehnyt. Turhautumista herätti persoonattomuus ja heittäytymättömyys (se on nyt sana) hyvällä tapaa asiakkaiden toiveisiin ja tarpeisiin. Nyt oli aika tehdä jotain erilailla.

Aallon Tiinan kanssa lyötiin päämme yhteen ja homma lähti vauhdilla eteenpäin. Tarkoitus oli järjestää tapahtuma, jollaista ei ennen suomalaiset westarit olisi ennen kokeneet. Elowestarit sai alkunsa siis kahden idearikkaan ja vauhdikkaisiin käänteisiin tottuneiden tekijöiden toimesta.

Elowestarit-tapahtuma järjestettiin Petäys Resortissa. Hieman sivummalla Hämeenlinnasta. Ajatuksena oli tarjota westareille kaikki saman katon alla: opetukset, ruokailut, majoitus ja iltamenot saunoineen ja paljuineen. Koko homman ajatuksena oli välttää kaikenlaisiin siirtymisiin kuluva aika, joka monissa muissa tapahtumissa leikkaa aikataulusta ison siivun. Silkan ajan säästäminen vähentää stressiä ehtiä milloin minnekin bussiin tai suurilta suunnitelmilta laskea montako paitaa jne. tarvitsee iltabileisiin. Nyt ei tarvinnut stressata, kun bileistä voi suoraan suikata omaan huoneeseen vaihtamaan tarvittavat kuteet.

Tarjolla oli kahvetta ja hedelmää, ettei erikseen tarvitse lähteä metsästämään aamukahvia mistään lähi-ärrältä, joka kuitenkin sunnuntaina olisi ollut kiinni. Tuonakin aikana Elowestareiden osallistujia pulahti raikkaaseen järveen ja sieltä tanssitunnille.

Jos tänä vuonna jäi haikea olo osallistujille lähtiessään kotiin, niin ensivuosi ei ole sen helpompi! Palautteista on otettu kiinni ja ensivuotta puuhaillaan jo kulisseissa. Meillä on paaaaljon enemmän aikaa miettiä kaikkea lisäkivaa ensivuoden Elowestareille.

…Koska suomalainen west coast swing tanssija ansaitsee vähän parempaa.

 

Erilailla Ruotsissa

/ rakesalo / Jätä kommentti

Heinäkuun lopun SummerFeelings Ruotsissa (tapahtuman nettisivut täällä)tarjosi toista vuotta erilaisella konseptilla west coast swing tapahtumaa. Suurin ero nykyaikana muodissa olevaan tapaan tehdä viikonloppu oli west coast swing-kisojen loistaminen poissaolollaan. Ja nimenomaan loistaminen.

Viime vuonna oli hassua olla tapahtumassa, jossa kilpailut eivät vieneet leijonanosaa sosiaalitanssilta. Aikaa oli tanssia monen ihmisen kanssa ja jopa JUTELLA!!! Siis uskomatonta, että aikaa tuntui olevan oikeasti sosiaaliseen kanssa käymiseen toisten kanssa puhumalla.

Tapahtumaa ei oltu pilattu liian monella opetustunnilla, joten ihmisillä jäi tuntien jälkeen aikaa vielä levätä ja rentoutua kunnolla. Ilta aloitettiin grillibileillä ihan tanssisalin seinän takana. Ilmassa oli yhteisöllistä ryhmähenkeä ja puheensorinan lomassa oli itse helpompi tähdätä varsinkin heidän luokse juttelemaan, jotka tuntuivat olevan hiljaisempia ja hieman etäämmällä porukassa. Näin sain hieman omalla toiminnallani nivoutettua heidätkin mukaan muuhun porukkaan (yhteisön kehittäjän abc).

20160731_161338

Kahtia jaetun porukan se toinen puoli. 

Tapahtuman järjestäjät olivat käyttäneet tovin, jos toisenkin ruoan näytteille asetteluun. Paikka ei ollut kuin tavallinen työväentalo, mutta välipalat ja ruoka-annokset osallistujille olivat ajoittain niin hyviä ja kauniita, että suussa tunsi välillä sellasen kulinaristisen orgasmin.

Järjestäjien tapa kohdata osallistujat sai itsenikin miettimään tapahtumaa. Tuntui, että heillä oli hurjasti aikaa, vaikka varmasti oli paljon myös tehtävää. Sain käsityksen, että hyvällä organisoinnilla ei viedä järjestäjien aikaa pois osallistujilta. Osallistujille ei kuulemma tee hyvää, että heille jäisi fiilis heitteille jätöstä leirin maksun vastaanottamisen jälkeen. Kehuin useaan otteeseen järjestäjiä, ettei heillä tullut yhtäkkiä jalka tai pää kipeäksi, kun joku alkeislainen pyysi heitä tanssimaan. Eikä missään vaiheessa järjestävän organisaation henkilökunta piiloutunut ”kokoustamaan” minnekään takahuoneisiin. Kaikki oli samassa paikassa. Yhdessä.

20160730_211849

Viilentävä tuuli vauhditti yhteiskuvan ottamista 🙂

Mietteliääksi heitti tuon leirin järjestäjien tapa toimia ja ajatella. Viikonloppu sai minut käymään suomalaisia tanssia opettavia/ohjaavia ja tanssitapahtumia järjestäviä henkilöitä mielessäni läpi…

Kotimatka menikin sitten kulmat koholla.

 

Valasrannan reunamilla

/ rakesalo / Jätä kommentti

Valasrannan tanssileiri tuntui tällä kertaa enemmän lomailulta, kuin varsinaiselta työkeikalta. Omia tunteja oli kolme ja nekin oli jaoteltu kolmelle päivälle. Käsitin, että Amerikan vieraista tahdottiin ottaa enemmän irti, kun tänne kerta heidät saatiin. Omista tunneista tottakai joustaa, sillä harvemmin rapakon takaa porukkaa tänne koto-Suomeen pyörähtääkään.

Mukavasti on Valasrannan tanssileirin (tsekkaa leirin sivut tästä.) west coast swing mennyt eteenpäin. Porukkaa oli paljon ja järjestäjä oli lähtenyt vähän jo erikoistumaan tarjonnassaan. Viejille ja seuraajille oli järjestetty omat tunnit, jossa treenailtiin ihan vain viejien tai seuraajien kesken.

20160727_142656

Iltabileet oli Valasrannan tanssilavan isossa salissa. Aiemmin west coast swing bileet ovat olleet kahviossa, joten hieman jännäsin illan onnistumista. Sali oli kuitenkin mukavan täyteläinen tanssijoista, joten liian iso paikka ei ollut.

Valasrannan tanssileirin osallistujat tuntuvat olevan suuremmilta osin lavakansaa, ja sen huomasi illan bileissä. Yhteen nurkkaan tuntui sulloutuvan seuraajien lauma ja hieman jopa hakurivistöä muodostui. Omasta mielestäni toisesta kulttuurista tulleen olisi hyvä tutustua uuden kulttuurin tapoihin ja hieman edes yrittää mukautua niihin. Nyky-yhteiskunnassakaan ei voi olettaa, että muut sopeutuu kulttuuriin, jonka mukanasi paikkaan kuin paikkaan olet tuonut. Nyt tuntui, että lavatanssikulttuurista tulleet seuraajat kehonkielellään odottivat viejien hakevan heitä, vaikka west coast swingissä on totuttu sekahakuun.

20160727_225551

Minne tahansa hakurivistöjä muodostuukaan, voi olla varma, että minä en sieltä juurikaan hae. Tälläkin kertaa meikäläisen pystyi bongaamaan täysin vastakkaiselta seinältä katselemassa illan kulkua. Olin minäkin haettavissa, mutta en huokunut katkeruutta, jos joku ei hakenut.

Joku ennätti bongaamaan, etten ihan täpöillä ollut fiiliksissä mukana. Edellisellä viikolla mennessäni Roihu-partioleirille opettamaan sain jälleen suruviestin, että rakas isoäitini on siirtynyt taivaanrannan tuolle puolen, iskän seuraan.

Voi taivas, mitä vielä.

Roihuavia partiolaisia

/ rakesalo / 2 kommenttia

Heinäkuun loppupuolella järjestettiin jäätävän iso partioleiri, jonne tanssiseura Hurmion kautta etsittiin jengiä opettamaan partiolaisille tanssimista. Fuskulla perjantaina ja tuplabuggilla(!!!) lauantaina lähdettiin liikenteeseen. Messissä mukana Reuterin Sirpa (tanssimimmi) ja tuplabugissa Armi Juusela. Nämä ovat ihmisiä, jotka luovat itselleni sisäistä rauhaa ja levollisen olon aina kun näen heidät. Toivon jokaiselle samanlaisia ystäviä.

Roihu-partioleiri oli keskelle metsää noussut telttakaupunki ja vilkas yhteisö. Vähän niin kuin partiolaisten versio fantasia-leffojen erinäisistä taikamaailmoista, joissa hyvikset asuvat. Nähtävää ja kuultavaa olisi ollut useammalle päivälle.

Oli hurjan mukavaa päästä itselle tuntemattoman maailman sisään ja avaamaan heille paritanssin moninaista maailmaa. Isoon telttaan oli tehty yksinkertainen lattia puulevyistä, joka ei liiemmin luistanut. Klassiseen tapaan luiston lisäämiseksi oli tuotu kahvia. Hieman kahvia lattialle ja tunnit saivat kahvilamaisen ominaistuoksun.

20160722_115307Oppijoina oli hurjan nuorta porukkaa. Kuka ikinä onkaan ideoinut partioleirille paritanssia, on nähnyt mielestäni ”out of the box” ja lähtenyt antamaan loistavaa esimerkkiä jokaiselle paritanssikurssien järjestäjälle, kuinka voidaan miettiä uusia tapoja edistää tanssikulttuuria. Ympäristö oli itsellekin uusi, joten kaiken pyrin antamaan omasta persoonastani oppijoille, jotta heille jäisi hyvä fiilis paritanssista. Partiolaiset olivat iloista ja nauravaista porukkaa, tuntuivat hyväksyvän toiset ihmiset avoimin mielin. Porukasta tuli jotenkin positiivisen sanaton olo. Oi että, kun olisin kyllä viettänyt koko loppukesän metsässä opettaen heille lisää.

Vain paripäiväiseksi jäi tutustuminen partiolaisten maailmaan. Vaikka kaikkeni annoin, niin kyllähän sieltä suusta pääsi yksi sammakkokin. Aistin, että solmujen teosta läpän heittäminen ehkä kannattaa sittenkin jättää jonnekin toisaalle.

 

 

 

Pietarissa silmät tarkkana

/ rakesalo / 2 kommenttia
Perus maatuskat

Venäläinen taloustilanne yhdistettynä heidän west coast swing yhteisönsä lukuisiin hyviin tanssijoihin, luo painetta ja tilaisuuden olla luova. Heillä on useita hyviä seuraajia, joten he päätyivät ulkomailta hankkimaan vain viejät opepareiksi. Meikäläisen opettaminen oli tsekattu jo helmikuun tapahtumassa, joten sain kunnian lähteäopettamaan nyt pitkäksi viikonlopuksi useammilla tunneilla.

 

Oksana-opas 🙂
Tultiin ihan hyvin juttuun.

Pietari kaupunkina sai meikäläisestä fanin. Helmikuussa loskakeleillä ja pimeänä vuoden aikana ei kauheasti innostanut lähteä tutustumaan miljoonakaupungin tarjoamiin elämyksiin. Toisin oli tällä kertaa. Pietarilainen west coast swing tanssija, Oksana, lähti oppaaksi kesäisen kuumaan Pietariin. Yhden päivän ajan sain kuulla ja oppia miltei enemmän ja tehokkaammin Venäjän historiasta, johtajista, nykyisestä kulttuurista ja rautaesiripun alla elämisestä, kuin koulun historiantunneilla. Oli hämmästyttävää kuulla tarinoita, miten länsimainen elintapa houkutti rautaesiripun aikaan. Kotona huulirasvat sulatettiin ja sekoitettiin yhteen tusseista saadun värin kanssa, mikäli haluttiin saada esim. muodikkaan violettista huulipunaa.

Jokilaivan tunnelmaa. Sopu sijaa antaa ja sillee.
Jännä tunne tanssia näin pienellä laivalla.
Vähänkö kauniit rakennukset. Päivällä ku meni niitä lähemmäs, paljastui vähän ränsistyneempi totuus.

Venäjä, jos mikä, on maa johon suomalaisen west coast swingaajan kannattaa tutustua. Maa on hurjan halpa suhteessa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ja Pietarin läheisyys ei matkustamiseltakaan vaadi liikoja. Allegro-juna on yksi vaivattomimmista paikoista matkustaa west coast swing-tapahtumiin. Jalkatilaa on enemmän kuin lentokoneissa ja liikkumaankin pääsee paremmin. Vessat junissa voittaa mielestäni ainakin ne lentokoneet.

Paikallinen autopesula.
Neuvostoliiton laatua.
Ravintolan vessahuumoria?
Vähän erilaisilla vempeleillä kulki neuvostoliiton lapset.
Tää tais olla limpska-automaatti.
Tarjoilija napinpainalluksella.
Ripaus suomalaisuuttakin katukuvassa.

Tapahtuma, jossa olin (St.Peterburg WCS Nights) tähtää ensivuonna pistekisoiksi, joten kuhinaa on varmasti silloin paljon enemmän. Tänä vuonna oli mahdollisuus nähdä tehokkaammin, millainen tapahtuma on hengeltään, kun osallistujista suurin osa on paikallisia tanssijoita. He matkustavat vähän, jos ollenkaan. Kun itse kiertelee ulkomailla, näkee venäläisistä sen terävimmän kärjen. Ne huipputanssijat, joita ihaillen katselee lattialla. Tulee tunne, että kaikki heistä ovat samanlaisia. Viikonloppuna näki sen toisen puolen. Heidät, jotka eivät matkusta. Näillä tanssijoilla on samanlaisia vaikeuksia pyörimisissä ja ankkuroinneissa, kuin alkuvaiheessa tanssissaan olevilla suomalaisilla. Siten emme juurikaan eroa toisistamme. Myös ruotsalaiset ovat täysin samanlaisia, alkuvaiheessa west coast swing urallaan. Monin paikoin on toisen maan scenestä jäänyt kuva, joka ei vastaa koko yhteisön todellisuutta. Matkailu myös niihin pisteettömiin kisoihin avaisi silmiä ja kehittäisi hieman erilailla.

20160716_230424

Ehdotan, että suomalaiset nostavat päänsä pystyyn ja jatkavat pitkäjänteistä oman tanssinsa kehittämistä. Ahkera työ menee nuoruuden ja lahjakkuuden ohi, jos nuoruus ja lahjakkuus jättävät treenaamatta ahkerasti. Meidän on ihan turha luimistella ketään.

 

”Yksinäinen” historiallisessa Itävallassa

/ rakesalo / Jätä kommentti

Ruotsin kisojen jälkeen oli vuorossa itselleni kokonaan uusi maa, johon ennen ei ole reittini vieneetkään: Itävalta. Maan west coast swingin historia on ehkä pitemmältä ajalta, kun moni tietääkään. Vuonna 2011 heillä oli heidän ensimmäiset pistekisansa WSDC:n lipun alla. Kaikki ei ihan mennyt niinkuin Strömsöössä ja siellä tuli useamman vuoden tauko virallisiin pistekisoihin. Aika ei ehkä siinä vaiheessa ollut niin kypsä vielä, mutta nykyään on paljon enemmän porukkaa ja järjestäjätkin hieman erilailla liikkeellä.

Hiljainen ja puurteinen on ollut työ, jotta suomalainen tietotaito opettaa on avautunut myös Keski-Euroopan kentille. Ihan soitellen seudulle ei ole voinut lähteä, vaan aina on oltava tarkkana erilaisiin kulttuurellisiin kysymyksiin, joita ei välttämättä rivien välistäkään huomaa.

Kokonainen päivä oli varattuna pääkaupunki Wienin tutustumiseen. Paikka kuhisee historiaa entisaikojen kuninkaiden ja maailmansotien jättämistä merkeistä. Palatsit ovat suuria ja jotkut maailman sotien aikaiset suojaukseen käytettävät linnoitukset ovat olleet liian työläitä purkamiseen, joten ne on jätetty paikoilleen. Näin ahtaan- ja korkeanpaikankammoisena kaupunkia pääsi katsomaan ahtaan hissin avulla jonnekin viiteenkymmeneen metriin. Parasta shokkiterapiaa kai. Nähtiin myös parveke, jolta Hitler on puhunut Itävallan kansalle.

Stereotypia saksankielisen seudun asukkaiden huumorintajusta jännitti. Miten se oma huumori pureekaan opettaessa täällä päin. Jännitys oli turhaa, sillä nauru raikui koko viikonlopun tasaisin väliajoin. Tanssijoina itävaltalaisten taso tuntuu olevan samansorttinen kuin suomalaisten. He tuntuvat keskittyvän paljon myös siltä, miltä heidän tanssinsa näyttää, eivätkä vain siihen miltä se tuntuu.

Lämmin sydämisiä ihmisiä olivat kaikki. Meille jopa maalattiin näköiskuva muistoksi. Nöyriä oppimaan ja huumorilla suhtautuivat myös kilpailemiseen. Peliverkkareita ei revitty, vaikka kisoissa ei pärjätty ja he omasivat taidon iloita muiden menestyksestä. Iltabileissä olivat hienotunteista kansaa: yksikään tanssija ei ollut röyhkeä ja jahdannut opettajia tanssiakseen illan aikana kahdeksaa kertaa heidän kanssaan. He tuntuivat jotenkin aistivan, milloin on hyvä heittää uudelle kierrokselle. Myös hiljaisemmat tuntuivat löytävän oman vuoronsa halutessaan tanssia opettajan kanssa. Hassua olla tapahtumassa, jossa ei ole ollenkaan ”vaanijoita”.

20160804_131823[1].jpg

Illan bileet olivat musiikiltaan, ilmastoinniltaan ja kestoltaan ideaaliset. Ei ollut mitään moitittavaa, vaan sai täysillä keskittyä ilonpitoon. Tai ainakin siinä määrin, kun siihen oli mahdollisuus.

Sain tiedon oman isäni yllättävästä poismenosta Itävaltaan. Edes opettajaparilleni en matkan aikana asiasta kertonut. Kirjoittelen tuntemuksista ehkä myöhemmin, kun saan voimani kasattua paremmin. Isän poismeno ei jäänyt ainoaksi kuoleman tapaukseksi kesän aikana ja surulle ei nyt tunnukaan tulevan loppua. On kulunut melkein kaksi viikkoa, kun mummu lähti katsomaan pilven reunalle maailman menoa.

Viimeisen tunnin videomuistiinpanojen jälkeen Itävallassa heitin lopuksi vinkin, miten kehittää omaa westcoastswing-yhteisöä Itävallassa: ”Hymyile aina tanssiparillesi ja ole ystävällinen, sillä koskaan ei voi tietää, mitä toinen juuri sillä hetkellä elämässään kokee.”

Kommentti sai aikaan iloiset aplodit ja hyväksyvän naurun.

 

 

 

 

Nordic WCS Championships 2016 ja titteleiden kirous

/ rakesalo / Jätä kommentti

Siitä on jo kuukausia, kun Ruotsissa järjestettiin Nordic WCS Championships tapahtuma. Naapurimaan tapahtuma on aina ollut tärkeässä roolissa myös Suomen west coast swingin kehityksessä. Kotimaata lähellä on päässyt testaamaan, miltä ulkomainen west coast swing tapahtuma tuntuu ja näyttää. Kun itse aloitin west coast swingin parissa, piti lähteä Keski-Eurooppaan asti, jotta pystyi kisailemaan pistekisoissa tai saamaan omaan west coast swingiin kehitystä. Kyllä nykyajan ”nuorilla” on kaikki niin paljon vaivattomampaa ja helpompaa 3:D

Viime vuonna tuli voitettua kyseisessä tapahtumassa korkein järjestetty luokka (Advance). Tsekkaa se täältä: Nordicin finaaliveto

Tapahtuman nimen suorakäännös olisi kuta kuinkin Pohjoismaiden WCS mestaruuskisat, joten postasin facebookiin voittaneeni pohjoismaisen mestaruuden. Heittomerkeinhän tuon olisi saanut laittaa, sillä arvotun kisaparini Ojanahon Hannan kanssa olimme ainoat pohjoismaalaisista tanssijoista finaaliin yltäneistä. Muut finalistit taisivat olla Ranskasta, Meksikosta, Puolasta, Venäjältä ja Unkarista.

Muutama verisesti loukkaantunut kanssa west coast swingaajahan siitä sitten pulpahtikin. Hämmästykseni oli suuri, vaikka tiesin, että tittelit ja saavutukset ovat suomalaisille jonkin sortin pyhä ja tabuinen asia. Itse olen sitä mieltä, ettei nyt ihan kaiken maailman tanssititteleistä kannata niin kauheasti itseensä ottaa. Paljon on tanssijoita, jotka saavutuksiaan ja mestaruuksiaan juhlii, mutta harvemmin mainitsevat kisoissa olleen vain kolme paria tai joskus jopa kisat on käyty vain yhdellä parilla. Itse joskus harvoin laitellessani sijoituksia mainitsen, kuinka monta kisaajaa oli mukana. Esim. 3./24 kertoo kolmannesta sijasta, kun kisassa on ollut 24 kisaajaa/paria/viejää.

Vaikka kuinka olisi ”saavutuksia” ja ”titteleitä”, niin voi siltikin olla aivan paska. Niin opettajana, kisaajana kuin työssäkin normaalissa arjessa.

Tänä vuonna tuossa tapahtumassa järjestettiin yhtä pykälää korkeampi All-Star-luokka.

Tsekkaa kisaveto:  All-Star final 1st place

Voitin sitten senkin. Tällä kertaa en laittanut kummoisempaa kommenttia eteenpäin. Omat voittoni aistin kautta aikojen olleen joillekin ihmisille kova pala niellä.

Jos olisin epäilijöiden, vastustajien ja ylenkatsojien mietteitä liikaa murehtinut, ei oma tarinani west coast swingissä olisi nykyisenlainen. Omalta osaltani ei scene olisi kehittynyt samaan tapaan ja varmasti moni loistotyyppi olisi matkan varrelta jäänyt tapaamatta.

Ja niiden loistotyyppien matkassa, mukana ja seurassa on paljon mukavampi mennä eteenpäin.

20160501_000020[1]

Suomi porukalla jälleen onnistunut Ruotsin-reissu. 

 

Pelinavaus Hurmiossa

/ rakesalo / Jätä kommentti

Vuosien tauko opettamisesta ja maailmalla seikkaileminen ovat antaneet erilaiset eväät opettaa samassa seurassa, kuin aikaisemmin. West coast swing on vuosien ajan vienyt leijonanosan ajasta, joten nyt oli hieman jännittävää lähteä heti kerrasta opettamaan fuskua, buggia ja lavatansseja.

Pitkin kautta en halunnut päästää osaltani tanssijoita liian helpolla. Tunnit olivat tasaisesti boostattu täyteen asiaan, jota moni tanssija tarvitsee selviytyäkseen tanssista kuin tanssista. Niin tekniikkaa, tehtäviä kuin kuvioitakin. Kaikki ei välttämättä tykänneet jokaisesta harjoitteesta, sillä saatettiin joskus mennä hurjastikin yli mukavuusalueen.

 

20160421_191012-2

Sirpan kanssa todettiin loppukaudesta, että porukkaa on vieläkin ku pipoo.

 

Naurun remakkaa oli sen verran tasaisesti koko kauden ajan, että jännitys itseltä väistyi ja pystyin rentoutumaan. Torstain tunneista ja ihmisistä tuli nopeasti se juttu, mitä innokkaasti odotti. Rouhea ja raaka rehellisyys ja sen hyväksyminen tunneilla toi esille jotain, joka loi yhteyden koko porukkaan. Voitiin olti varmoja, että raa´an rehellisyyden hetkien jälkeen Rake myös reilusti rohkaisi tanssijoita taidoissaan. Aina, kun oli aihetta.

Sanovat vaihtelun virkistävän ja sitä se on toden totta tehnytkin. Torstain lajikirjo on opettanut myös west coast swingin oppimisesta ja opettamisesta paljon. Koko west coast swingistä oppimaani tietotaito-arsenaalia en ole vielä päässyt käyttämään( hieroo käsiään yhteen), mutta suhteellisen hyvä paketti keväästä tuli.

IMG-20160422-WA0001-1

Superparini Kikka 🙂

Oli hurjan hienoa päästä tekemään yhteistyötä kahden rautaisen tekijän, Sirpa Reuterin ja Kirsi ”Kikka” Suoniemen kanssa. Heitä olen aina ihaillut ja arvostanut ja nyt sukat pyöri viikoittain jalassa, kun molempien persoonien kanssa pääsi yhdistämään omat voimat ja vahvuudet. Nyt on korkattu ja purkitettu kuitenkin vasta ensimmäinen kausi. Mahdollisen toisen kauden aikanahan sitä sitten pistää vauhdin oikein kunnolla päälle 3:) Onhan tässä vielä aikaa tapahtua vaikka ja mitä.

Syvään kumarran kaikille niille, jotka tunneillani olivat ja kävivät. Niin suuri kävijämäärä ei ole koskaan aikaisemmin säilynyt suht samankokoisena viimeisiin kertoihin asti.

Eikä tässä vielä kaikki. Kesäkausi on kohta käsillä 🙂

HuhtiWest: Pikkuhiljaa paisuvainen

/ rakesalo / Jätä kommentti

Taas jälleen aivan loistava viime viikonloppu Lappeenrannassa. Nykyään Lappeenrantaan lähtiessä ei tule sanottua, että lähtee vetään workshoppia. Meikäläinen sanoo aina menevänsä pitämään hauskaa Lappeenrantaan.

Niin huisi tapahtuma, kuin HuhtiWest ja HalloWest ovatkin, on mukavasti myös muutosta ollut ilmassa. Ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa vedettiin interaktiivinen luento, jonka aiheet olivat valittu äänestyksellä. Mielettömän hieno keino osallistaa tanssijoita vaikuttamaan tapahtuman kulkuun. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtumanjärjestäjinä pärjää, mitä enemmän kuuntelee leirille osallistujia.

20160423_150020-1

Luennoilla käytiin paljon omaan tanssiin vaikuttavia harjoitteita ja hetkiä arjesta. Ajoittain porukka sai innostumaan asiasta niin, että tärisin innosta paikallani hyvistä kysymyksistä ja mieleen juolahtaneista aatoksista.

Sosiaalitanssi-aiheessa toin huoleni esille, että onko kukaan enää turvassa tanssiin hauilta? Juomalasi kädessä, kännykkä toisessa ja hyvä keskustelu kaverin kanssa eivät näytä missään päin Suomea tanssiin hakijaa estävän keskeyttämästä toisen taukoa. Käykö tanssiinhaku niin ylitse muiden asioiden, ettei toiselle anneta mahdollisuutta vaan olla hetken tauolla ilman, että täytyy karata piiloon tai pihalle? Tappaako sosiaalitanssin ”ylitse muiden” arvostaminen tavallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen west coast swing bileistä? Onko meillä hetken päästä tanssiyhteisö, jossa kukaan ei tunne kenestäkään muuta kuin naaman?

20160424_143959-1

Hieman pelisilmää kuulutin tähän asiaan. Teki sitten mieli hakea opettajaa tai ketä tahansa tanssijaa. Olen kuullut, että kansainvälisistä huipputanssijoista osa jättää tulematta alkuillan aikana tanssimaan, koska eivät saa hetkenkään rauhaa tanssiin hauilta ja hyvien ystävien kanssa käytäviä keskusteluja keskeytetään tahdittomasti tuon tuosta. Ja sitten ollaan loukkaantuneita torjunnoista, kun ei huomioida maailmaa, jossa se tanssiin haettava elää. Hetken päästä porukat ovatkin hotelleissa häipyneet niihin salamyhkäisiin ”huonebileisiin”, jossa he voivat olla sosiaalisia paikalle kutsuttujen ystäviensä kanssa.

Lappeenrannassa homma on aina toiminut hurjan hyvin. Mielessäni harmittelin, että luennon aikana Lappeenrannan leiriltä puuttuivat ne, keille eniten luento hakemisesta olisi ollut tarpeen.

HuhtiWestin iltabileet olivat jälleen vertaansa vailla. Hienoa, että suomalainen musiikinsoittaminen kehittyy huimaa vauhtia. Laitisen Laurin musiikki saa minut nopeasti lattialla (kunhan tuomaroinniltanikin tällä kertaa ennätin).

20160423_202101-1

Pienet yksityiskohdat ja niistä huolehtiminen tekevät Minna Turkiasta hurjan vahvan tapahtumanjärjestäjän. Nyt kun itse olen myös tapahtuman järjestäjänä elokuussa järjestettäviin EloWestareihin, on omassa mielessäni rima korkealla. No, nyt lähtee ainakin ensiavaus omaan kehitykseen tapahtuman järjestäjänä.

20160424_161748-1

Minna jo kovasti uhosi, että Hallowest tulee olemaan loppuunmyyty. Porukkaa oli tällä kertaa miltei yli äyräiden. Jännittävää nähdä, kuinka moni tulee hakemaan lisäoppia Politiikan perusteisiin ja Psykopatian ABC:hen.

Jännää!