Seilattu ja swingattu

Järjestyksessään neljäs risteily west coast swingin ja hyvän porukan kesken on nyt risteilty. Turusta lähteneen risteilyn kaltaista mahdollisuutta ei ihan jokaisella west coast swing maalla olekaan. Hienoa olla mukana ainutlaatuisessa tapahtumassa ja kokemassa sen erilaisuus.

www.public-domain-image.com (public domain image)

Neljäs kerta toden sanoo. Tällä kertaa tuntui koko päivä menevän kuin vettä vaan. Suht vauhdikkaasti kuuden tunnin opetusputki menee, kun porukka ja tasot vaihtuu. Vaikka hieman viidakonlakeja noudatteleva tasoajattelu oli matkassa mukana, niin hyvillä mielin saatiin annettua tanssijoille ajateltavaa. Se, oliko tanssijat samaa mieltä, selviää vasta palautteiden annon jälkeen.

Laiva, jos mikä, on loistava paikka treenata west coast swingiä. Kun lattia alapuolella kallistelee suuntaan jos toiseen, on connectionin kehittyminen aivan erilainen kuin maankamaralla. Kun yhdistetään vielä pienessä tilassa tanssiminen, tehostuu kehittyminen moninkertaiseksi.

Harmillista, että Turun risteilyn kanssa samaan aikaan toinen taho järjesti tapahtumansa maissa. Nooh, meillä jokaisella on omanlaisensa käsitys west coast swingin kehittämisestä ”yhdessä”. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun ihmettelen tapahtumanjärjestäjien ratkaisuja.

Jälleen kerran saatiin vetää Hannan kanssa tunnit Cafeteriassa, jossa olo oli kuin näytteille asetettuna. Myös muilla risteilijöillä oli mahdollisuus seurata tunnin kulkua ja porukan tunnelmaa. Mikä olisikaan parempaa mainosta paritanssille, kuin tällainen tilanne? Risteily on mielestäni yksi tehokkaimmista välineistä näyttää paritanssikurssien maailmaa ennen tanssimattomille ihmisille. Normaalistihan paritanssia treenaillaan ”suljettujen ovien” takana.

sea

Käytävillä jokunen ihminen kyseli opetetun lajin nimeä ja toi esille, kuinka hauskaa ihmisillä näytti olevan. Kukaan ei ollut mutrusuuna tai tosikkona, vaan nauru oli herkässä. Iltabileiden jälkeen muuan daami, joka miltei koko illan oli istunut porukkaa seuraamassa, tuli juttusille. Oli kovin innostunut. Voin kertoa, että haltioituneiden silmien näkeminen on aina kokemus.

Tästä se ajatus oman paidan painatukseen aiemmin sitten lähtikin. Juuri kellään ei ollut päällä paitoja, joissa olisi ollut oman tanssiseuran tai lempitanssilajin nimeä. Sivusta seuraajat saivat kyllä hyvän kuvan paritanssista. Vaikeampi heidän oli varmasti saada selville, mistä voisi saada lisätietoa harrastuksen pariin hakeutumisesta. Seuraavilla kerroilla toivon rohkeammin tanssijoiden pukevan päälleen eri tanssiyhteisöjen paitoja. Ei muuta kuin paitapainokauppaan ja väsäämään vinkeää slogania west coast swingistä.

Tarttiskohan laittaa haaste pystyyn, että kellä on erikoisin/hauskin west coast swing paita?

Lahtikin rullaa.

Hannan kanssa on vedetty hurjan monta kurssia ja kuljettu siellä sun täällä ja koettu sitä ja tätä. Välillä kuitenkin molemmat tykätään opettaa myös muiden kanssa, jotta yhdessäkin sitten paremmin pysytään terässä.

Noh, keskiviikkona Lahti sai kehiin meikäläisen yhdessä Aallon Tiinan kanssa. Jam´n rollin alkeisjatkon westaajat saivat kokea ensimmäistä kertaa tämän kaksikon viikkotunnit. Mietittävää ja pureskeltavaa tarjoiltiin aikalailla ja kummankin kulttuurin puolelta saatiin aikaan herättävä kokonaisuus. Päässä pyöri pitkään erilaista näkökulma tuovan opettajaparin vaikutteet. Vähänkö olisi ollut kiva olla itsekin meidän tunneilla.

Nauru kertoo kehityksestä ja sitä riitti. Suotta sitä kurttuotsaisesti viettääkään keskiviikkoa, kun työviikkoa on alla ja vielä tippa jäljelläkin. Uskon, että näinä viikkoina tämä opettaja kaksikko saa aikaan paljon muutosta. Ja ainoa asia west coast swingissähän se nimenomaan oli: Muutos.

Muutos lähtee itsestä. Tätä ei ole aina kiva itse kuulla.

Puistokulmassa suhisee

Vantaan Puistokulmaan suunnattiin Hanna kanssa lauantaina. Saimme kunnian muistaakseni kolmatta(vai neljättä) kertaa opettaa Vantaalla Markku Porvarin kutsumana. Aiemmilla kerroilla tupa on ollut ääriään myöden täynnä. Suuret ryhmät ovat erilaisia vetää ja opettaa kuin pienet ryhmät. Tällä kertaa tilaa oli enemmän käyttää hyödyksi.

Ekat kaksi tuntia olivat sydäntä helliviä osallistuja joukon suhteen: monta uutta kasvoa, joita aiemmin en ollut nähnyt ollenkaan. Hienoa, että löytyy tapahtuman järjestäjiä, jotka pitävät huolta scenen jatkumisesta tarjoamalla alkeiskurssitusta myös viikonloppuisin. Mikään ei olisikaan pahempaa, kuin maa, jonka tapahtuman järjestäjät yrittävät yksi toisensa jälkeen saada tapahtumiinsa sen pisimmälle edistyneen tanssijaporukan. Alkeissa se tulevaisuus on. Jos siellä homma menee reisille, on turha edes toivoa porukan jatkavan eteenpäin. Ja lisää tanssijoita tarvitsee tanssiperhe kuin tanssiperhe kehittyäkseen. Liikaa eivät vielä suomalaiset tanssi paritansseja.

Kuuden tunnin opetuspäivät ovat meillä hieman harvinaisempia. Kaikkensa antaminen kuuden tunnin aikana vie mehut kovakuntoiseltakin kulkijalta. Puistokulman kurssilaisilla on aina ollut jotenkin määrätynlainen leppoisa tunnelma, joka välittyy opettajalle asti. Porukka puhaltaa yhteen hiileen, jotta kaikille tulee mukava päivä. Kyllähän sillä jaksaa.

I love my job!