Lahti: loppumme lähestyy.

lahticity

Toiseksi viimeinen kerta Lahdessa. Ensiviikon jälkeen meidän reissut on(toivottavasti vain toistaiseksi) reissattu keskiviikkoiltojen suhteen. Tasaiseen tahtiin on kehitys kulkenut ja porukkaa on saatu hiottua myös hieman ainutlaatuiseksi Suomenmaassa. Millä se on tehty jääköön minun, Tiinan ja ryhmän väliseksi salaisuudeksi. Sen voi kyllä varmasti tuntea tuon keskiviikkoillan porukan connectionista.

Neljäs kerta toden sanoo. Joka kerta ollaan tuotu erilaisia connection treenejä kehiin hiomaan timantteja. Tällä kertaa vietiin harjoitteita luovuuteen asti. Heittäytyminen ei ole se kaikista helpoin asia, mutta perusteet siitäkin täytyy olla kunnossa jos mielii jatkossa saada hykerryttäviä tansseja. Perusteiden pohjalta voidaan lähteä ujuttelemaan tanssiin samaa ajatusta. Mukavan letkeä ryhmähenki on säilynyt alusta asti, joten näinkin pitkälle päästyämme sitä pystyimme hyödyntämään. Ei me turhaan tsempata kavereita ylävitosilla. Hienosti onnistuneen luovuusharjoitteen jälkeen jokainen meistä tietää uusia käyttötapoja pallolle.

Hyvän perustan saa luotua, kun ei harjoittele sitä pelkästään. Jossain välissä tulee harjoitella hieman vaihtelevammin, jotta ymmärtää paremmin sen alkuperäisenkin tekniikan tärkeyden. Rock´n go toi vaihtelua kropan käyttämiseen. Se murtaa vanhaa uraa, mitä kaikkea voikaan viimeisellä triplalle ennen suunnanvaihtoa tehdä.

Viime kerralla heräilin osallistujalistaankin. Tällä kertaa vauhdikkaasti suhailin kynällä paikalla olijat ja yritin kovasti muistella kaikkien nimet ulkoa. Uskallanpa väittää, että ensikerralla osaan paikalla olleiden nimet ulkoa. Ainakin etunimet.

Tiinan kanssa ehdittiin jo rupatella ja suunnitella ensiviikkoa. Meillä on edelleen tarjolla uusia tuulia, jotta ihan ei vauhti viimeiselläkään kerralla hidastuisi.

Hyvin swingaa.

Comets vk 39

Toisen kauden toiset yhteiset tunnit antaa jonkinlaisen rytmityksen sekä opettajille, että oppilaille tunneilla. En tiedä, minkälaisia rytmityksiä tunneilla oppijat ovat vielä huomanneetkaan. Niitä on käytössä kuitenkin monenlaisia tukemaan oppimista tai estämään ei-toivottua oppimista. Näiden avulla opettajapari pystyykin vaikuttamaan tuntidynamiikkaan, jotta oppiminen sujuisi toivotulla tavalla. Pidettäköön siis mielessä Hanna viisaat sanat palautteen antamisesta, jotta voimme tehokkaimmin opetustamme tarjota.

Keskitaso pääsi nauttimaan hieman poikkeavaan suuntaan ohjautuvasta west coast swingistä. Kolmas viikkotunti kerta on jo kirittänyt connectionin hahmottamista niin, että moniulotteiset harjoitukset voidaan ottaa hyötykäyttöön tanssin aikana. Edistyneet-tasolla hienojakoisemmat liikkeet ja yksityiskohdat avautuvat erilailla kuin ennen. Aiemmin tiistain sorttinen tunti ei ehkä olisi uponnut niin hyvin kuin nyt.

Vaikka se salin keskelle näyttääkin hyvältä, niin totuus kulkee kuitenkin parinvaihdossa olevien ihmisten käsissä. Vain he voivat tuntea, meneekö homma ihan varmasti oikein. Tuntuma kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. West coast swing on kuitenkin paritanssi, missä muutkin lajit. Jos toinen ei tee omaa 50% osuuttaan tanssista, joutuu toinen paikkaamaan. Onneksi tunnilla kukaan ei näyttänyt joutuvan tekemään sitä toisen osuutta kokonaan. Toisen puutteiden paikkaaminen auttaa kehittymään entistä paremmaksi, sillä motoriikka joutuu mukautumaan hetkessä toisen fysiikkaan. Connectionin avulla tulee navigoida, mitä liikettä ja siirtymää tarvitaan, jotta tanssi pysyisi edes jotenkin west coast swinginä.

Olisi hurjan mukavaa ehtiä antamaan enemmänkin palautetta, mutta tunnilla kaikkien oppijoiden tulee olla samanarvoisia. Palautteen saaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos mielii eteenpäin. Edelleen muistutan, että yksäreillä jokainen on tuntinsa tähti.

Kohti tavoitteita siis!

I like you Lahti!

Mun sukat ei oo pyörinyt näin paljon jaloissa pitkään aikaan. Lahden viikkotunnit sai selkäpiissä asti connectionin tuntumaan. Jos joskus aikaisemmin on väittänyt, ettei west coast swing ole swingiä, niin eivätpä ole swingaavaa westaria nähneetkään. Nyt niitä on Lahdessa yksi porukallinen.

En tiedä onko Lahden vesijohtovedessä lisätty jotain, vai oliko vireystaso muuten otollinen muuttamaan vanhaa. Keskiviikko ilta todisti jälleen, että hyvällä porukalla päästään pitkälle. Postaus, ankkurointi, swing: kaikki näytti tipahtavan tanssiin kuin Manulle illallinen. Totta kai siellä kaikki tekivät paljon töitä sen eteen, ja lopussa kiitos seisoi. keinu

Ajoittain joissain ryhmissä tuntuu, ettei tanssijat ihan usko, että joissain asioissa olen tosissani. Välillä tuntuu, että tärkeä teknillinen asia selvitetään olankohautuksella, jättäen kehonkieli henkimään ”mä opettelen sit kotona”-tyyppistä fiilistä. Niinä hetkinä tuntuu, että ihmiset odottavat minun opettavan jotain muuta. Tiedä sitten, kumpi osapuoli ei näe metsää puilta.

Lahdessa on mukavan välitöntä west coast swing porukkaa. Asioita opetellaan ahkerasti ja toistoja tehdään. Ilmeet kertovat, että päässä raksuttaa, eikä kaikkea välttämättä purematta niellä. Ja hyvä niin: Opettajiaan kyseenalaistamaton ryhmä etenee yleensä hitaasti. Kriittisesti ajattelevat oppilaat ovat mielestäni lajin elinehto. Liiallisesta tyytyväisyydestä ei kehityksen siivet liioin lepata.

Mitä suurempi ryhmä opetettavana, sitä vähemmän ehtii yhteen ihmiseen keskittymään. Lahdessa on mukavan kokoinen porukka. Yleensä pienissä ryhmissä meikäläinen on saanut ne suurimmat oivalluksensa. Ihmisiin saa aivan erilaisen tuntuman ja tarinoita tanssijoiden takaa kuulee helpommin.

Lahti rulettaa!

Comets kahtia!

Vähänkö oli hienoa päästä eilen iskemään kiinni west coast swing-viikkotunteihin Cometsilla. Kahteen ryhmään jaettuna porukkaa oli jälleen hurjasti paikalla ja virkeänä kehittymään.

Molemmille ryhmille peräänkuulutettiin tavoitteen asettamista itselle. Iso tai pieni, sillä ei ollut väliä. Tärkeää oli, että se on positiivinen ja mahdollinen kauden aikana suorittaa. Tavoitteen ei tarvitse olla kisamaailmasta napattu. Kehittyä voi tavoitteellisesti myös ihmisenä. Tavoite auttaa itseänsä jaksamaan ja luo kehitykselle suuntaa. Laivallakaan ei kannata satamasta lähteä seilaamaan, jollei tiedä matkansa päämäärää (vähänkö odotan muuten west coast swing-risteilyä viikonloppuna :D).

Niin kuin tunnilla olikin puhetta, myös näillä viikkotunneilla on tarkoitus kehittää monipuolisesti koko ryhmää eteenpäin taitotasossaan. Vuorovaikutusta kaivataan kovasti koko ryhmältä. Onneksi ei ole pelkoa, etteikö porukka uskaltaisi puhua. Olin aistivinani hieman kuittailua sarkasmin merkeissä. Eiköhän me olla jälleen kerran saatu porukka kasaan, jonka kanssa on mukava kiiruhtaa viettämään tiistai iltaa.

Hihassa on odottelemassa jos jonkinmoisia asioita, mitä ei viime kaudella ehtinyt käymään porukan kanssa. Osa on ihan tuorettakin juttua. Eilen jälkimmäisen ryhmän kanssa oli enemmän kurssilaisia osallistavampi tunti. Saatiin ihan jäätävä määrä uutta tavaraa kaikille ja tuli todistettua, että kyllä siellä tanssijoidenkin rivissä on paaaaljon ammennettavaa west coast swingiin.

En ole itse ollut kovinkaan usein tuollaisilla tunneilla. Tykkäsin. On vähän sellanen tunne, että nyt lähtee kehittymään uusi tyyli vetää tanssitunteja.

Ainakin mulle.

Lahdessa jälleen

Kun uuteen kaupunkiin menee ensimmäistä kertaa pitämään viikkotunteja, pyörii mahassa perhosia. Monen vuoden jälkeenkin ajattelen sen olevan hyvä ja virkistävä elementti tehdä työtä, josta tykkää. Viikkotuntien toisella kertaa perhosparvi on isompi, kuin ensimmäisellä kerralla. Mitä jos kukaan ei tulekaan enää takaisin?

Ehkä jonnin verran vielä peilaa pieniä siruja omassa itsetunnossaan suhteessa oppilaiden määrään tanssitunneilla. Hiljalleen olen jalostanut näistäkin asioista hommaa eteenpäin. Oli miten oli, tunnille tulivat kaikki he, jotka viime kerrallakin olivat.

Lahden west coast swing porukkaa voi kehua hyvästä connectionista: muutamat vinkeät variaatiot napattiin hyvin tanssiin ja ne jäivät omaan tanssiin myös elämään. Mielestäni opettajan on helppo saada oppilaat tekemään jotain tanssitunnin aikana, mutta parhaimmat opettajat saavat opetettavat kuviot jäämään myös tanssiin tanssituntien jälkeenkin. Jokunen hauska harjoituskin connectionista tehtiin, mutta jos sittenkään kukaan ei pyrkisi omaa west coast swingiänsä viemään niin tehokkaasti kohti riverdancea…

Tiinan kanssa opettaminen on hurjan kivaa. Ajatuksia ja uusia tuulia tulee koko ajan lisää, vaikka opetettavat kuviot olisi itselle tuttuja. Aina olen ollut opettajaparien vaihtamisen puolesta puhuja, sillä silloin ei niin herkästi jumiinnu hyviinkään tapoihinsa. Vaihtelun kautta niistä pääsee jalostamaan jopa loistavia.

Suomi on hyvällä tolalla west coast swingin suhteen, ja parempaan ollaan koko ajan menossa. Hiljalleen rakennettua yhteisöä voidaan edelleenkin kehittää, mutta hyviä tyyppejä sitä kehittämään ei tule koskaan liikaa. Hatunnosto Lahdelle, että olen päässyt jälleen hieman hiomaan suomalaista west coast swing osaamista heidän kaupungissaan.

Ensiviikolla puoliväli. Herttinen, kun tuo aika menee menojaan.

Tasojaon jylinää

Tiistaina päästiin sitten aloittamaan Helsingissä kauden aherrus. Tasojaon kautta piti ihan porukkaa laitella sopiville kursseille.

Tasojako on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sen kautta voidaan porukkaa jakaa fyysisten ominaisuuksien ja  valmiuksien perusteella ryhmiin. Toisaalta ei pääse mitenkään arvioimaan mentaalisia voimavaroja mennä eteenpäin. Jos joku kehittää systeemin, millä tehdä tasajakoa arvojen ja asenteiden perusteella, niin olen kiinnostunut. Mitä olisikaan vetää porukkaa, joilla kaikilla on oman kehityksensä ohella aito halu kehittää west coast swing yhteisöä? Nykykäytäntein sitä ei voi kuin arvailla.

Toinen kausi lähtee käyntiin Cometsilla, ja viime kaudesta oppineena tiedän, että tästäkin kurssista tulee melko mielenkiintoinen. Porukalta on karissut viimeisetkin vieraskoreuden rippeet ja nyt odotankin haastavampia kyssäreitä ja oivalluksia myös opettajien pureskeltaviksi.

Kun tasojako oli tehty, päästiin vielä koko ryhmälle vetämään tuntia. Kun omaan tahtiin antoi porukan välillä testailla, siihen viejän korvien välissä soivaan musiikkiin, ponjasin kivan ilmiön: porukka pohtii kuvioita ja asioita ääneen ja vieläpä sulassa sovussa. Ainakaan itse en bongannut ketään, joka olisi alkanut saarnaamaan toiselle toisen virheistä. Mielestäni tämä kertoo sydämen sivistyneisyydestä.

Jos ei tee ”virheitä” west coast swingissä, ei treenaa tarpeeksi lujaa oppiakseen asioita. Ajoittain näkee ihmisiä, jotka ajattelee olevansa luojan lahjoja west coast swing maailmalle. Näillä ihmisillä tuntuu omien korviensa välissä olevan oikeus opettaa, ja sitä kautta häiritä varsinaista opetusdynamiikkaa. Onneksi tälläistä en tiistaina bongannut.

Ensiviikolla eriytynein ryhmin. Vähänkö tääl hieron käsiäni yhteen.

Lahtikin rullaa.

Hannan kanssa on vedetty hurjan monta kurssia ja kuljettu siellä sun täällä ja koettu sitä ja tätä. Välillä kuitenkin molemmat tykätään opettaa myös muiden kanssa, jotta yhdessäkin sitten paremmin pysytään terässä.

Noh, keskiviikkona Lahti sai kehiin meikäläisen yhdessä Aallon Tiinan kanssa. Jam´n rollin alkeisjatkon westaajat saivat kokea ensimmäistä kertaa tämän kaksikon viikkotunnit. Mietittävää ja pureskeltavaa tarjoiltiin aikalailla ja kummankin kulttuurin puolelta saatiin aikaan herättävä kokonaisuus. Päässä pyöri pitkään erilaista näkökulma tuovan opettajaparin vaikutteet. Vähänkö olisi ollut kiva olla itsekin meidän tunneilla.

Nauru kertoo kehityksestä ja sitä riitti. Suotta sitä kurttuotsaisesti viettääkään keskiviikkoa, kun työviikkoa on alla ja vielä tippa jäljelläkin. Uskon, että näinä viikkoina tämä opettaja kaksikko saa aikaan paljon muutosta. Ja ainoa asia west coast swingissähän se nimenomaan oli: Muutos.

Muutos lähtee itsestä. Tätä ei ole aina kiva itse kuulla.