rake salo

Miten pärjää olemalla erilainen?

/ rakesalo / Jätä kommentti

Silloin tällöin osuu silmiin tapahtumia, joissa on etukäteen paljastettu tuntien aiheet. Joku sanoo tämän olevan old schoolia ja todella pois muodista. Minä taas itse tapahtumissa kävijänä tykkään ajatuksesta ja pidän sitä osoituksena vain paremmasta palvelusta. Ymmärrän kyllä opettajana, että joskus on helpompaa määritellä vain taso, jota opettaa. Hyvätkin tunnin aihepiirit porukalle kuin porukalle saattaa löytyä siinä vaiheessa, kun teemat on julkistettu. Silloin porukalle tarpeelliset ja hyvätkin setit voi jäädä vain vetämättä. Puolensa ja puolensa.

Swingteamin workshopin (9.4) teemat paljastettiin yksi kerrallaan. Näistä saatiin hieman pöhinää markkinointiinkin erotuksena muille tapahtumille. Ilmoittautuneita oli kymmenen. Onpas vähän porukkaa, saattaisi joku ajatella. Minä en. Jokainen yksityistunnin koskaan ottanut tietää, miten henkilökohtaisen palautteen saaminen vie harpaten eteenpäin verrattuna muihin. Jättisuurissa ryhmissä sitä on pitkään oman onnensa nojassa, kun opettajalla ei ole aikaa ja mahdollisuutta välttämättä korjata yksittäistä tanssijaa niin paljon.

Toista se oli lauantaina. Hieroin käsiäni yhteen, sillä kukaan ei päässyt pakoon meikäläisen silmiä. Pystyin alusta lähtien pitämään lankoja käsissäni ja estämään ylitsepursuavien virheiden jäämisen tanssijoiden kavalkadiin.

Aiheet eivät olleet vain tuulesta temmattuja. Vähän uumoilinkin, ettei porukka määrä ole suuri, joten ajattelin ottaa teemoissakin ilon irti.

  1. Roolinvaihto: On sanottu, että jos haluaa hyväksi seuraajaksi, tulee oppia viemään. Ja jos haluaa oppia hyväksi viejäksi, tulee opetella seuraamaan. Taisin viimeksi tuon lauseen nappailla Gary Jobsilta.  Roolin vaihto on parhain keino ymmärtää, mitä toisessa päässä kättä oikeasti tarvitaan ja vaaditaan, jotta tanssi onnistuu. Ja mitä omat heikkoudet toiselle aiheuttaa ja millä voi toista roolissa kuin roolissa auttaa (kompensoida). Ja onhan se myös pirun hauskaa.
  2. Varastelu: Jotta jokaisen oman vartalon hahmottaminen ja tilan ymmärrys kehittyy. Varastelussa kehittyy tietämys ja ennakointikyky west coast swingin peruskuvioissa ja väkisinkin oppii, että virhe on myös mahdollisuus. Kaiken lisäksi se on yksi sosiaalisuuden muoto, jolla saa ujutettua uusia tanssijoita tehokkaammin mukaan west coast swingin pariin (scenen kehitystähän voi tehdä myös muutenkin, kuin olemalla hölösuu opettaja)
  3. Q&A: Kysymyksiä ja vastauksia. Swingteam on siitä loistava pitää workkaria, että sieltä löytyy ne maailman pehmeimmät sohvat rankan aamupäivän jälkeen istua. Niiden seurassa koko porukan kesken ihan vaan oltiin ja puhuttiin west coast swingistä. Yleensä pelkään, ettei porukka saa suutaan auki, mutta tuona lauantaina meillä olikin porukkaa, jossa ei liiemmalti toisiamme jännitetty. Oli hurjan mukavaa päästä avautumaan asioista, joista ei sähköisesti tule puhuttua. Ja ”lipsautinpa” sellaisiakin asioita, joita ei aiemmin ole edes opetusparinikaan tienneet tapahtuneen aikojen saatossa. Yli tunnin keskustelun jälkeen olo oli kuin levitoivan.
  4. Henkilökohtainen palaute: Tätä ei oltu aiemmin kerrottukaan julki. Jos paikalle olisi saapunut hirmuinen määrä porukkaa, olisi homma mennyt reisille. Kerrankin oli aikaa hieman pitemmän aikaa avata omaa palautettaan ihmisille. Ehdittiin vieä toinenkin kierros käydä läpi, jotta sai tuntumaa, oliko homma edennyt.

Olen hurjan hyvilläni lauantain porukasta. Vaikka olikin puhetta, että vatipäiden määrä on aina vakio, niin nyt he puuttuivat täysin. Paikalla olijat olivat kaikki hyviä tyyppejä, joita tämäkin tanssiperhe tarvitsee eteenpäin mennäkseen.

Sohvalla istuessani toivon kehonkieleni välittäneen kaikille, että olen tosissani.

Tosimiehet tuplabuggaa!

/ rakesalo / Jätä kommentti

Edellisenä viikonloppuna Tampere sai täyslaidallisen meikäläistä. Perjantaina Hurmiossa dubbel-buggia, lauantaina Swingteamilla west coast swing alkeisjatko workshoppi ja sunnuntain Hurmiolla west coast swing alkeis workshoppi. Vaikka paikka oli jokaiseen workkariin sama, oli paikalle saapunut joka päivä toisistaan poikkeavat ryhmät.

Perjantaina oli enemmän lavatanssi-henkisempää porukkaa. Intoa löytyi ja jännitys oli vahvana ilmassa tulevan illan varalle. Kolmen ohjaajan voimin tuntien vetäminen on oma taiteenlajinsa ja kyllähän siinä aikamoinen teos saatiinkin aikaiseksi. Näin ensimmäistä kertaa dubbelbuggia vetäneenä ilta oli itselläkin tutustumista aihepiiriin ja jälleen ah niin auvoisaan lavatanssikansaan. Myös Hurmion tyyli tapahtuman järjestäjänä tuli tutuksi.

Hauskaa oli. Siitä ei pääse yli, eikä ympäri. Jos saan kunnian vetää vielä uudestaan dubbelbuggia, niin konsepti tulee kokemaan hieman rakemaista ravistelua. Ajatuksena olisi avata ja mahdollistaa isommalle porukalle mahdollisuus päästä nauttimaan ja kehittymään kolmestaan tanssimisen kautta.

Minkä takia kahden daamin kanssa tanssiminen ei ole yleistynyt, vaikka siinä olisi hurjan hyvä mahdollisuus paikata niin suurta viejien vajetta lavoilla? Minullapa tuli muutama ajatus:

  1. Kurssi tarjontaa ei ole tarpeeksi: Itselläni olisi unelmana ihan viikko tunnit. West coast swingissä ei vielä ole sen aika, mutta buggin osalta homma toimisi. Toisaalta useampi teemakurssi toimii, sillä kolmikkona tanssiminen vaatii suhteellisen paljon asenteellistakin muutosta.
  2. Kurssien tarjonta: Olen itsekin ollut joillain tuplabugg kursseilla ja ihmisiä tuntuu ahdistavan kuviohärveleiden määrä. Kun pitäisi lavoilla saada samat kuviot onnistumaan mahdollisesti kolmikon kanssa, jossa kaikki eivät ole ihan minkäänlaisen tanssitekniikan omaavia, ollaan jo alkutekijöinä mahdottomassa tilanteessa. Lopulta ei mennä enää sinne kurssillekaan itseään haastamaan.
  3. Lavatansseissa tanssitaan aina kaksi kappaletta: Yhden kappaleen aikana tulisi käytettyä jo pieni kuviomäärä niin monta kertaa puhki, että paniikki tulee jo toista kappaletta ajatellessa.
  4. Seuraajat luulee, että heidän pitää vain seurata: Voi herran tsiisus sentäs! Miten saisi jengin ymmärtämään, että paritanssi vaatii parit aivot, joista yhdetkään ei ole naulassa. Liian moni seuraaja ihan perustanssissakin kuvittelee viejien olevan olemassa vain heitä varten. Ja sitten mietitään, mistä joidenkin tanssiperheiden ”aivovientipakolaisuus” muihin tanssiperheisiin johtuu.
  5. Viejät luulee, että kolmikossa tanssiminen on vaikeaa: Jos et koskaan ole uhrannut omaan vientitekniikkaan ajatustakaan, se on varmasti yhtä helvettiä. Jos luulet seuraajien tehtävän olevan vain seurata, olet ottanut itsellesi turhaa taakkaa kantaaksesi. Itse ajattelen, että rapiat 30% olisi enää viejän vastuulla 3:) Tavallisestihan meillä on se 50% perusparitanssissa.

No mutta ensi kerralla aattelin sitten näihin kaikkiin ajatuksiin workkarilla pureutua.

Olkoon jokaisella oikeus mukavaan tanssiin, joka poistaa stressiä eikä suinkaan sitä lisää!

 

 

UK Champs 2016

/ rakesalo / Jätä kommentti

Siitä on jo viisi vuotta, kun tuli otettua osaa UK Champseihin ensimmäisen kerran. Siihen aikaan oli jokseenkin kummallista, että oudon ja uuden lajin perässä tanssijoita lähti ihan ulkomaille asti sitä tanssimaan. Into ja usko tähän lajiin oli kuitenkin sen verran kova, että jälkeenpäin epäilijätkin joutuivat myöntämään, että kyllähän siitä arvostettu laji tuli Suomeenkin.

20160403_171134

Ensimmäisenä vierailu vuonnani tapahtuma järjestettiin kauniin meren rannalla, jossa rantakaupungin elämä ja kulttuuri olivat vierailemisen arvoisia. Käveleminen rannalla, ravintoloiden moninaisuus ja läheisyys sai tapahtumaan enemmän loman tuntua, kuin nykyinen meininki. Lentokentän läheisyys on kuuleman mukaan ollut suurempi syy vaihtaa tapahtumapaikkaa. Jotenkin tuntuu, että mitä pidemmälle west coast swingin kehityksessä mennään, sitä valmiimpia tapahtumapaketteja tanssijat haluavat. Siirtymisajat tulee minimoida ja yhdellä maksamiskerralla toivotaan saavan mahdollisimman paljon.

Veikkaanpa, että hetken päästä ihmiset lähtevät vielä enemmän hakemaan tapahtumia, jotka tarjoavat enemmän elämyksiä. Enää ei tapahtuma paikka ja sen helppous riitä. Jatkossa veikkaan, että ympäröivältä alueelta haetaan jotain ekstraa. Rock the Barn Ruotsissa on jo hyvää vauhtia tulemassa tapahtumaksi, joka sellaisen vaihtoehdon tarjoaa. Myös pelkästään suomalaiset kaupunkit ovat loistavia tähän tarkoitukseen. Yksikään niistä ei ole ahdistavan suuri verrattuna Euroopan jättiläisiin.

UK Champsin järkkärit ovat varmasti katsoneet tulevaan ja pyrkineet valitsemaan vaihtoehdon, joka kantaa pitkään. Hotellin taso on niin korkea, että tanssijat viihtyvät varmasti tapahtumassa vuosi toisensa perään. Vaikea löytää mitään nurisemista järjestelyistä. Tai ainakaan minä en löydä.

20160402_152927Itselläni oli hurja kiirus koko tapahtuman ajan. Lyhyellä varoitusajalla osallistuin GPDIA:n tuomarikoulutukseen, joten varjotuomarointia sai oikein urakalla tehdä. Koulutus on pitkäkestoisempi kuin yhden viikonlopun, jotta mahdollisen pätevyyden sieltä saisi. Joitain GPDIA:n koulutuksen käyneitä opettajia jo Suomessakin onkin. Vielä en osaa sanoa, mikä merkitys GPDIA:lla on suomalaiseen ja eurooppalaiseen west coast swingiin. En usko, että ainakaan huono.

Tapahtuman tanssijoiden taso on huiman korkea. Huoletta voi sanoa, että Euroopan huiput kokoontuvat tähänkin tapahtumaan joka vuosi. Champion luokka avautui AllStar-tason tanssijoille, joilla on 12 pistettä. Aiemmin tuo myhkäinen luokka tuli nyt jotenkin ison harppauksen selkeämmäksi. Ja hyvähän se. Euroopassa on monta tanssijaa, jotka ansaitsevat paikkansa tuossa luokassa.

Koska paikalla oli hurjan tasokasta porukkaa, se tuntui myös tunneilla. Ylimmän tason tunneilla taso oli päätä huimaava ja oppiminen erilaista kuin kaikille avoimilla tunneilla.

Itselläni riittää vielä AllStar-luokassa haastetta. Ensimmäiset kisat, ja olin kuin varsa kevät laitumella. Pelkoa tai stressiä ei varsinaisessa kisavedossa ollut, vaan esiin pyrki tahtoa näyttää omalla tanssilla, mihin persoonallani pystyn. Mielissäni olen omista kisavedoistani.

Kyllä se sinivalkoinen vauhtikin siellä pääsee vielä vauhtiinsa, oottakaan vaan.