Vantaan Puistokulmaan suunnattiin Hanna kanssa lauantaina. Saimme kunnian muistaakseni kolmatta(vai neljättä) kertaa opettaa Vantaalla Markku Porvarin kutsumana. Aiemmilla kerroilla tupa on ollut ääriään myöden täynnä. Suuret ryhmät ovat erilaisia vetää ja opettaa kuin pienet ryhmät. Tällä kertaa tilaa oli enemmän käyttää hyödyksi.
Ekat kaksi tuntia olivat sydäntä helliviä osallistuja joukon suhteen: monta uutta kasvoa, joita aiemmin en ollut nähnyt ollenkaan. Hienoa, että löytyy tapahtuman järjestäjiä, jotka pitävät huolta scenen jatkumisesta tarjoamalla alkeiskurssitusta myös viikonloppuisin. Mikään ei olisikaan pahempaa, kuin maa, jonka tapahtuman järjestäjät yrittävät yksi toisensa jälkeen saada tapahtumiinsa sen pisimmälle edistyneen tanssijaporukan. Alkeissa se tulevaisuus on. Jos siellä homma menee reisille, on turha edes toivoa porukan jatkavan eteenpäin. Ja lisää tanssijoita tarvitsee tanssiperhe kuin tanssiperhe kehittyäkseen. Liikaa eivät vielä suomalaiset tanssi paritansseja.
Kuuden tunnin opetuspäivät ovat meillä hieman harvinaisempia. Kaikkensa antaminen kuuden tunnin aikana vie mehut kovakuntoiseltakin kulkijalta. Puistokulman kurssilaisilla on aina ollut jotenkin määrätynlainen leppoisa tunnelma, joka välittyy opettajalle asti. Porukka puhaltaa yhteen hiileen, jotta kaikille tulee mukava päivä. Kyllähän sillä jaksaa.
I love my job!
Ekarolas 