Röyhkeillä riskeillä tekee tulosta

Kun workshopille tulee porukkaa, jolla on todella monesta tanssilajista taustaa, on opettajana monta mietettä lähtiessä vetämään west coast swingiä. Tai ainakin pitäisi olla. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Hurmiolla vedän west coast swingiä. Sekin täytyi ottaa huomioon. Ennakkoilmoittautumista ei ollut, joten hieman viidakonlakienkin kanssa joutui taiteilemaan (10.4)päivän aikana.

Kun Helinin Mian kanssa lähdettiin kehittämään west coast swingiä Suomessa, oli meillä käytössä muita tapoja aloittaa tunnit kuin ne iankaikkiset askeleet. Tälläkin kertaa lähdettiin liikkeelle mielestäni tärkeimmistä asioista kuin ojaan vievästä perusaskeleesta.

Mielestäni ne oppijat, joille on opetettu askeleet jostain tanssista, ovat pitempään hukassa. Usein ei jää aikaa miettiä, miten se varsinainen vartalo toimii niiden jalkojen päällä, vaikka siellä vartalossa usein piilee niin moni ratkaisu. Ja niin moni ongelma tuottaa oireita jalkoihin. Ja jokainenhan tietää, että ongelmahan se ratkaistava on, eikä siitä johtuvat oireet. Tämän takia tykkään lähteä west coast swing tunneilla liikkeelle tavalla, joka saa jokuset ihmiset ahdistumaan. Sellaiset ihmiset, jotka ovat oppineet, että tanssi opitaan vain askeleiden kautta. Joidenkin asioiden tuleekin muuttua.

Askeleet on helppo opettaa, jos ei osaa opettaa vartalosta lähtöisin olevaa tanssia. Moni puhuu vartaloviennistä ja seuraamisesta, mutta kuinka moni sitä oikeastaan saa ihmisille opetettua?

Päivästä kehkeytyi jälleen yksi niistä workshopeista, jotka saivat minussakin oivaltamisen ja ahaa-elämyksien virran vauhtiin. Uskomatonta, miten paljon pelkän käsiotteen oppiminen kiinnostaa ihmisiä. Itse olen kokeillut varmaan miljoona erilaista käsiotetta, ennenkuin west coast swingissä Amerikan huiput antoivat mallin, jolla kaikki liikkeet (niin vahvat kuin keveät) sujuvat sen suuremmitta räpellyksittä lajista riippumatta. Vastahankaajia löytyy aina (kaikkia ei voikaan pelastaa), mutta kyllä minullekin se kantapään kautta oppiminen on ollut toistaiseksi se parhain.

Workkari tuli vedettyä hurjan vähillä kuvioilla, joka kääntyi täysin koko ryhmän eduksi. Omin silmin todistin, että loppupäivästä tanssijat näyttivät omaan silmään west coast swingaajilta. Oon aina arvostanut Hurmiolaisia palautteen antamisen aktiivisuudesta. Seuraavana iltana luin sähköpostiin tulleet (nimettömänä pääosin annetut) palautteet ennen nukkumaan menoa. Pään painoin hymyssä suin tyynyyn.

Me kaikki hyödyimme.

 

 

 

 

 

Finnsnes, Pohjois-Norja

Aina silloin tällöin ihmiset kyselevät tarinoita ajoista, jolloin olen aloittanut west coast swingin tanssimisen ja opettamisen. Millaisia ongelmia ja haasteita oli siihen aikaan, jotta niistä voitaisiin nykypäivänä ottaa oppia? Itse koen, että pari vuotta siinä kutakuinkin meni, että homma sai vauhdin. Eli mun mielestä kaikki 2011 vuoden jälkeen mukaan tulleet ei tiedäkään, millaisia haasteita ja pystysuoria seiniä on edestä murrettu, että homma lähtisi rullaamaan. Kyllä ”nykynuorilla” on niin paljon helpompaa 😀

Kuin ruuneberi olenkin ajoittain saanut kertoa omaa kokemustani tuosta ajasta ja ihmisistä. Moni nykyinenkin toimija näyttäisi tekevän niitä samoja virheitä, jotka joku muu on jo moneen kertaan tehnyt. Minun tehtäväni ei mielestäni ole heitä liiemmin estää, jos tahtovat väen väkisin kantapään kautta asioita oppia. Usein se näyttäisi olevan monille luontainen oppimistahti. Jos ei aiemmin ole oppinut kysymään apua, niin myöhemminkin se käy luonnon päälle.

 

2016-01-29 11.28.12

 Suht huippua opettaa, kun nää ylväät vuoret näkyi tanssisalin isoista ikkunoista. Ei meil Mouhijärvel kyl näi isoi…

Mouhijärveltä katsottuna kaukana Pohjoisessa päästiin vähän west coast swingiä opettamaan. Tammikuun lopun reissu toi mieleen monia muistoja ajoista, jolloin aloitin omalta osaltani west coast swingiä. Ihan suoraan verrannollinen se ei ole Suomen sceneen, sillä vivahteet ovat erilaisia. Mielestäni on tärkeää tutkia, itseään kehittäessä westaajana, myös hieman menneitä tapahtumia (historiaakin), jotta voi ymmärtää tulevaa kehitystä.

Finnsnesin porukka oli hyvällä tolalla sceneä, jopa hieman paremmalla kuin ammoina aikoina Tampere tuolla väkimäärällä. Into on kova ja porukka puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Kysymykset ja huolet kehittymisestä olivat nuoren ja kovasti kehittyvän yhteisönlaisia ja oli virkistävää päästä vastaamaan niihin, kun on nähnyt omassa maassaan useanlaisia kehityskaaria. Niiden avulla voi jälleen auttaa toisia yhteisöä samoissa jamoissa kehittymään ja varomaan ilkeitä kuoppia.

Suosittelen jokaiselle, joka tahtoo itseään kehittää toimijana west coast swingissä (opettajana, tapahtumanjärjestäjänä, musiikinsoittajana jne) pyörähtämään aika ajoin hieman sivummalla west coast swing tapahtumissa. Sieltä voi nähdä ja kokea niitä vaiheita, jotka ovat tärkeitä kehittäessä viikonlopun tapahtumia suuriksi kansainvälisiksi häppeninniksi. Niistä löytyy myös niitä salamyhkäisen tärkeitä hetkiä omalle kehittymiselle, joita suuret tapahtumat eivät pysty tarjoamaan.

Mielenkiinnolla odotan, miten Pohjois-Norja lähtee kehittymään.