Finnsnes, Pohjois-Norja

Aina silloin tällöin ihmiset kyselevät tarinoita ajoista, jolloin olen aloittanut west coast swingin tanssimisen ja opettamisen. Millaisia ongelmia ja haasteita oli siihen aikaan, jotta niistä voitaisiin nykypäivänä ottaa oppia? Itse koen, että pari vuotta siinä kutakuinkin meni, että homma sai vauhdin. Eli mun mielestä kaikki 2011 vuoden jälkeen mukaan tulleet ei tiedäkään, millaisia haasteita ja pystysuoria seiniä on edestä murrettu, että homma lähtisi rullaamaan. Kyllä ”nykynuorilla” on niin paljon helpompaa 😀

Kuin ruuneberi olenkin ajoittain saanut kertoa omaa kokemustani tuosta ajasta ja ihmisistä. Moni nykyinenkin toimija näyttäisi tekevän niitä samoja virheitä, jotka joku muu on jo moneen kertaan tehnyt. Minun tehtäväni ei mielestäni ole heitä liiemmin estää, jos tahtovat väen väkisin kantapään kautta asioita oppia. Usein se näyttäisi olevan monille luontainen oppimistahti. Jos ei aiemmin ole oppinut kysymään apua, niin myöhemminkin se käy luonnon päälle.

 

2016-01-29 11.28.12

 Suht huippua opettaa, kun nää ylväät vuoret näkyi tanssisalin isoista ikkunoista. Ei meil Mouhijärvel kyl näi isoi…

Mouhijärveltä katsottuna kaukana Pohjoisessa päästiin vähän west coast swingiä opettamaan. Tammikuun lopun reissu toi mieleen monia muistoja ajoista, jolloin aloitin omalta osaltani west coast swingiä. Ihan suoraan verrannollinen se ei ole Suomen sceneen, sillä vivahteet ovat erilaisia. Mielestäni on tärkeää tutkia, itseään kehittäessä westaajana, myös hieman menneitä tapahtumia (historiaakin), jotta voi ymmärtää tulevaa kehitystä.

Finnsnesin porukka oli hyvällä tolalla sceneä, jopa hieman paremmalla kuin ammoina aikoina Tampere tuolla väkimäärällä. Into on kova ja porukka puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Kysymykset ja huolet kehittymisestä olivat nuoren ja kovasti kehittyvän yhteisönlaisia ja oli virkistävää päästä vastaamaan niihin, kun on nähnyt omassa maassaan useanlaisia kehityskaaria. Niiden avulla voi jälleen auttaa toisia yhteisöä samoissa jamoissa kehittymään ja varomaan ilkeitä kuoppia.

Suosittelen jokaiselle, joka tahtoo itseään kehittää toimijana west coast swingissä (opettajana, tapahtumanjärjestäjänä, musiikinsoittajana jne) pyörähtämään aika ajoin hieman sivummalla west coast swing tapahtumissa. Sieltä voi nähdä ja kokea niitä vaiheita, jotka ovat tärkeitä kehittäessä viikonlopun tapahtumia suuriksi kansainvälisiksi häppeninniksi. Niistä löytyy myös niitä salamyhkäisen tärkeitä hetkiä omalle kehittymiselle, joita suuret tapahtumat eivät pysty tarjoamaan.

Mielenkiinnolla odotan, miten Pohjois-Norja lähtee kehittymään.

Winter White 2015 Norja

Notta moinaan! Tätäkään tapahtumaa en ole ennättänyt mitenkään kommentoimaan. Norjalaiset on jotenkin jännää kansaa. Ei niin ulospäin suuntautuneita kuin stereotyyppinen ruotsalainen, muttei niin juroja kuin stereotyyppinen suomalainen. Jotain siltä väliltä ja hurjan luonnikkaasti ovat norjalaisia. Kuulosti hauskalta.

Norja on aina itselleni ollut jokseenkin nihkeä paikka matkustaa. Siellä on kuitenkin niin kauhean kallista. Jokusen kerran jo Norjassa käyneenä tuokin ennakkoluulo on horjunut. Tottakai siellä on kallista, en sitä minään Virona kellekään esittelisi. Suunnittelu ja hyvillä henkilökohtaisilla kontakteilla (kuha tuntee westcoastswingiä tanssivan tyypin) saa aikalailla itselleen kohtuullisen reissun myös opiskelijabudjetilla.

Norja tuntuu scenenä hieman hitaammin lämpiävältä kuin Suomen scene. Hekin ovat lähtenee rakentamaan yhteisöään erilailla verrattuna meikäläisiin ja ruotsalaisiin. Mielestäni pohjoismaalaiset west coast swing yhteisöt sopivat hyvin yhteen ja tukevat toinen toisiaan.

Winter Whiten kisoissa tuli kunnon kömmähdys menestykselliseen putkeen omien kisojen osalta. Jäin ensimmäiseksi alternativeksi, eli ihan finaalin kynnykselle. Tällä kertaa ei harmittanut, vaan pystyin hyvillä mielin tanssimaan koko leirin ajan ja iloitsemaan muiden menestymisestä. Aina ei näin ole ollut, mutta tanssijalle henkisten kykyjen treenaaminen on mielestäni tärkeämpää fyysisten sijaan. Näköjään se on tuottanut tulosta. Ja ei… oman pääkopan kehittämiseen ei ole käytetty mitään hömpänpömppiä, jotka tuppaavat olemaan nykyihmisille niin muodikasta. Erikoiset ja hyvät ystävät auttaa tässäkin (Kiitos V, A ja S eritoten).

Open Strictlyyn osallistuin novice-tasoisen daamin kanssa. ”Järjetöntä”, sanoivat monet. ”Et tule ikinä voittamaan”, säestivät seuraavat. Mutta minä pidin pääni. Kertoo paljon ihmisten motiiveista west coast swingissä, jos vain pelkän kisamenestyksen perusteella arvostetaan ihmisiä ja valitaan tanssipareja. Minä valitsin parini sen takia, että hänen kanssaan oli mukava tanssia ja connection sujui. Sijoituksemme oli viimeinen, mutta silmiä avaava kokemus muiden ihmisten suhtautumisesta… Se oli korvaamatonta.

Yleensä kun ihmisillä menee hyvin kisoissa, he laittavat palkinnoistaan kuvan faceen. Minkä takia nämä ihmiset eivät laita kisakuulumisistaan kuvia silloin, kun ei menekään hyvin? Hassu maailma, ihan kuin yrittäisivät antaa itsestään parempaa kuvaa kuin ovatkaan 🙂

 

20151206_182848

Winter White ja Ardena vauhdissa 😀

 

 

Suosittelen ehdottomasti lähtemistä Winter Whiteen. Ardena (tapahtumanjärjestäjä) on mukavasti raikastamassa tapahtumaa järkkäämällä ProAm-kilpailuja Strictlyn ja Jack´n Jill luokissa. Jos siis haluat kokea erilaista pohjoismaalaista meininkiä, niin must go-tapahtuma.

Ja halppismatkaajille naapurissa myös mäkkäri. Yaik.