Tampere

Messukylän tiistait

/ rakesalo / Jätä kommentti

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran lasketin mikrofonin päähän Swingteamin riveissä. Ryhmä oli Hurmion kanssa yhteinen. Näin kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi sattumoisin elämä vei ihka omien tuntien hallinnoimiseen.

Messukylän työväentalolla on nyt tiistaisin west coast swingiä klo viidestä eteenpäin opetettu. Monen monta ryhmä kokoa ja kokoonpanoa kokeneena huomaan, että monet alitajuiset unelmat ovat erilailla täyttyneet. Jos ei lasketa ensimmäisen ilmaisviikon miltei sata tuntikävijää (huom: ei tarkoita eri ihmistä. Nyt minäkin oon bongannut, millä sanoilla saa suurenneltua asioita), niin tunneilla on ollut porukkaa vähän. Todella vähän. Erittäin vähän. Super vähän.

Siinä on käynyt yksi unelma toteen. Koska väkeä on ollut kourallinen jokaisella tunnilla, olen saanut huomioitua jokaista tanssijaa paaaaaaljon tarkemmin. Olen ollut liekeissä, että nyt saan oikeasti oppimista ihan eri intensiteetillä aikaiseksi. Enää tunnit eivät tunnu vain isojen tanssien pitämiseltä.

Osa kävijöistä on ollut hiukan huolissaan porukan vähyydestä. Miten Rake nyt pärjää? Onhan raha elämää helpottava tekijä, en sitä kiellä. Ja aina kaikki tulijat tervetulleeksi sydämestäni toivotan. Pienet ryhmät muotouttaa tunneista ehkä enemmän ryhmäyksärin tuntuisia. Minun sieluni kehrää, kun nyt minulla on ollut mahdollisuus näyttää parhaimpani opettajana. Aito ja syvällinen oppiminen on ollut aina ystäväni. Vailla kompromissien tekemisen pakkoa näin omilla tunneilla on jotenkin vapaata myös hengittää.

Iso kiitos heille, jotka tunneilla ovat käyneet. Syyllisyyttä ei saa kantaa, vaikka nyt saakin erilaista opetusta, kuin suuremmissa ryhmissä. Nauttikaamme kaikki tästä kehityksen keväästä.

Eläköön Tampereen seudun west coast swing!

 

Jättisuurten ryhmätuntien jälkeen

/ rakesalo / Jätä kommentti

20170201_173631.jpgOlen saanut jo jonkin aikaa vetää viikkotunteja ryhmille, joita palautteen perusteellakin jo nimitetään ”meka-ryhmiksi”. Lähemmäs 170 henkeä on parhaimmillaan( tai pahimmillaan) saapunut tanssisalille viettämään iltaa tanssin merkeissä. Hirveän paljon ei henkilökohtaista palautetta ennätä erikseen oppijoille antamaan. Ehkä joku opettaja-kammoinen saattaa ollakin hyvillään, kun voi huoletta piiloutua massaan. Ja tämä kaikki vailla pelkoa, että kukaan muistuttaisi kehittymisen tarpeesta tai kehittymisen tapahtumisestakaan.

Näin itse mikrofonin takana olevalle tilanne kyllä hivelee itsetuntoa (ihan kuin väkimäärä olisi minusta johtuvaa), mutta kunnianhimoa löytyy myös erilaiseen oppijoiden kehittämiseen. Viikkotuntien lisäksi jonkin aikaa pyörineet teemapäivät ovat olleet oiva lisäapu heille, jotka haluavat enemmän henkilökohtaista palautetta ja syvemmälle porautuvaa tekniikkaa oman tanssielämyksen maksimoimiseksi. Sirpa Reuterin kanssa järjestämäni teemapäivät maksavat erikseen, joten se tiputtaa ainakin vain liikunnan vuoksi meidän tunneille käyvät. Itseltäkin laskee stressiä, kun vain liikkumisen takia ryhmissä käyvät eivät ole hidastamassa heitä, jotka haluavat kehittää omaa tanssiaan eteenpäin tekniikka edellä.

Näin saavutetaan kaikille etua: Mikäli haluaa olla sosiaalinen ja vähän liikkua, pitäen kunnosta hyvää huolta, on hyvä suunnata eri tanssiseuroihin näkemään tuttuja ja pitämään leppoisaa iltaa. Jos haluaa saada nämä elementit, ja vielä vähän vauhdikkaammin kehittää omaa tanssiaan, tulee suunnata erilaisille tanssileireille ja teemapäiville.

Jättisuuret megaryhmät on siis nähty ja hienojahan ne on. Koen, että tanssintason nostamiseksi on oltava myös muita vaihtoehtoja. Teemapäivät ovat itselleni keino jakaa tietoa ja kehittää ihmisiä tehokkaammin. Väkimäärä ei ole iso, mutta sehän niissä se pointti onkin.

Olen innoissani. Edelleen.

Ei kahta ilman kolmatta

/ rakesalo / Jätä kommentti

Mihin tämä aika on alkuvuodesta mennytkään? Kouluun, west coast swing workshoppeihin ja oman tanssin entistä ovelampaan kehittämiseen.

Koen olevani hurjan onnellisessa tilanteessa, koska pääsen ympäriinsä matkustelemaan ja tapaamaan erilaisia ihmisiä Euroopassa ja Suomessa. Näiden reissujen aikaan kerääntyy pikkuhiljaa kokonaiskuvaa Suomen tilanteesta paritanssiyhteisönä osana Eurooppaa. Ja tätä kerättyä tietoa tuon aina oman scenen parhaaksi. Jotta west coast swing-perhe ja minä itse sen kehittämisen kautta kehityttäisiin. On tärkeää oppia omista virheistään, mutta vieläkin tärkeämpää on ottaa opiksi muiden virheistä. Näin kotonakin aina sanottiin. Tämän tanssiperheen kehittäminen on ollut helpompaa, kun oppii muiden tanssiperheiden virheistä.

Jo oman west coast swing innostukseni alkuajoista ymmärsin, että on hienoa olla erilainen ja tehdä asioita erilailla kuin muut. Jossain vaiheessa west coast swingiin tulla tupsahti Juuselan Armi ja Kellokummun Sandra. He ovat yksi merkittävimmistä ihmisistä, joidenka avulla olen jaksanut jatkaa west coast swingin Suomen perheen kehittämistä. Kun itsellä on alkanut tulemaan seinä vastaan asioissa, joita tavallinen tanssija ei tiedä edes minun käyneen läpi, on tältä kaksikolta löytynyt se tärkein tuki ja tsemppi. Heidän avullaan olen entistä enemmän pystynyt jalostamaan omia ajatuksiani. I rase my hat.

 

IMG-20160208-WA0000.jpg

Tiimi vauhdissa 😀

Nyt olenkin niiiiiin täpinöissäni, kun tällä poppoolla lyödään hynttyyt yhteen ja lähdetään kehittämään west coast swing perhettä Suomessa, meidän tyylillä.

Double Trouble, kolmistaan tanssiminen, on aiheena maaliskuun 19.päivä. Kolmistaan tanssiminen on vienyt meikäläistä eteenpäin tavalla, jota en olisi voinut saavuttaa tanssimalla vain yhden seuraajan kanssa kerrallaan. Mukavaa, että meidän kolmen ystävyydestä kumpuaa workshoppi jaettavaksi muidenkin kanssa. Tässä on sitä jotain, tässä on taikaa.

Yhdessä eteenpäin nääs!