Taas jälleen aivan loistava viime viikonloppu Lappeenrannassa. Nykyään Lappeenrantaan lähtiessä ei tule sanottua, että lähtee vetään workshoppia. Meikäläinen sanoo aina menevänsä pitämään hauskaa Lappeenrantaan.
Niin huisi tapahtuma, kuin HuhtiWest ja HalloWest ovatkin, on mukavasti myös muutosta ollut ilmassa. Ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa vedettiin interaktiivinen luento, jonka aiheet olivat valittu äänestyksellä. Mielettömän hieno keino osallistaa tanssijoita vaikuttamaan tapahtuman kulkuun. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtumanjärjestäjinä pärjää, mitä enemmän kuuntelee leirille osallistujia.
Luennoilla käytiin paljon omaan tanssiin vaikuttavia harjoitteita ja hetkiä arjesta. Ajoittain porukka sai innostumaan asiasta niin, että tärisin innosta paikallani hyvistä kysymyksistä ja mieleen juolahtaneista aatoksista.
Sosiaalitanssi-aiheessa toin huoleni esille, että onko kukaan enää turvassa tanssiin hauilta? Juomalasi kädessä, kännykkä toisessa ja hyvä keskustelu kaverin kanssa eivät näytä missään päin Suomea tanssiin hakijaa estävän keskeyttämästä toisen taukoa. Käykö tanssiinhaku niin ylitse muiden asioiden, ettei toiselle anneta mahdollisuutta vaan olla hetken tauolla ilman, että täytyy karata piiloon tai pihalle? Tappaako sosiaalitanssin ”ylitse muiden” arvostaminen tavallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen west coast swing bileistä? Onko meillä hetken päästä tanssiyhteisö, jossa kukaan ei tunne kenestäkään muuta kuin naaman?
Hieman pelisilmää kuulutin tähän asiaan. Teki sitten mieli hakea opettajaa tai ketä tahansa tanssijaa. Olen kuullut, että kansainvälisistä huipputanssijoista osa jättää tulematta alkuillan aikana tanssimaan, koska eivät saa hetkenkään rauhaa tanssiin hauilta ja hyvien ystävien kanssa käytäviä keskusteluja keskeytetään tahdittomasti tuon tuosta. Ja sitten ollaan loukkaantuneita torjunnoista, kun ei huomioida maailmaa, jossa se tanssiin haettava elää. Hetken päästä porukat ovatkin hotelleissa häipyneet niihin salamyhkäisiin ”huonebileisiin”, jossa he voivat olla sosiaalisia paikalle kutsuttujen ystäviensä kanssa.
Lappeenrannassa homma on aina toiminut hurjan hyvin. Mielessäni harmittelin, että luennon aikana Lappeenrannan leiriltä puuttuivat ne, keille eniten luento hakemisesta olisi ollut tarpeen.
HuhtiWestin iltabileet olivat jälleen vertaansa vailla. Hienoa, että suomalainen musiikinsoittaminen kehittyy huimaa vauhtia. Laitisen Laurin musiikki saa minut nopeasti lattialla (kunhan tuomaroinniltanikin tällä kertaa ennätin).
Pienet yksityiskohdat ja niistä huolehtiminen tekevät Minna Turkiasta hurjan vahvan tapahtumanjärjestäjän. Nyt kun itse olen myös tapahtuman järjestäjänä elokuussa järjestettäviin EloWestareihin, on omassa mielessäni rima korkealla. No, nyt lähtee ainakin ensiavaus omaan kehitykseen tapahtuman järjestäjänä.
Minna jo kovasti uhosi, että Hallowest tulee olemaan loppuunmyyty. Porukkaa oli tällä kertaa miltei yli äyräiden. Jännittävää nähdä, kuinka moni tulee hakemaan lisäoppia Politiikan perusteisiin ja Psykopatian ABC:hen.
Jännää!
Poikkesin nopeasti siinä Mouhijärvelläkin ennen seuraavaa reissua. Takaisin tullessa salaiset ihailijat olivat teipanneet ulko-oveen synttärionnittelu. Vieläkin naama vääntyy hymyyn, kun muistelen sitä pölmästynyttä fiilistä, kun näin tämän ovessa. Ketkä ikinä sitten tämän takana ovatkaan, niin iloinen olen saadusta tervehdyksestä. Puolen tuhatta face-onnittelua on tietysti hieno juttu, mut camoon: tähän on nähty erilailla vaivaa.
Ekarolas 