Kun laatu korvaa määrän.

Neljäs kerta Puistokulmassa näkyy paikalle saapuneissa tanssijoissa. Usein west coast swingin rantautuessa uuteen paikkaan paikalle tulee hurjan paljon porukkaa. Sali on tupaten täynnä porukkaa ja ilmassa on miltei urheilujuhlan tuntu. Jos seudulle west coast swing tulee ensimmäistä kertaa ja tarjonta on ollut kysyntää pienempi, voi olla melko varma yleisöryntäyksestä. Näin koin ensimmäisellä kerralla, kun Puistokulmassa käytiin. Sen kerran jälkeen ei taida olla ylletty yhtä suuriin lukuihin. Tällaisissa tilanteissa saattaa osalle tulla ajatus, ettei se west coast swing olekaan niin kaiken kansan tanssi.

Tämä on totta.

Ekat kerrat usein kerää paikalle ihmisiä, jotka tulevat saamaan tuntumaa lajiin ja loppujen lopuksi eivät siitä pidä musiikin, lajin luonteen, tekniikan tai muun syyn takia. Osa jättää tulematta, koska opettajien persoona ei miellytä, kahvi ei ollut hyvää(tai sitä ei edes ollut), triplat on liian hankalia tai laji ei sovellukaan lavatansseihin(edelleen ymmälläni siitä, että joku ajattelee sen sinne luontaisesti sopivan). Voi olla, että muut kurssilaiset eivät olleet mieluisia, sali ei miellyttänyt tai jäi sellaiseen luuloon, että parin tunnin west coast swingin alkeistunnin jälkeen hallitsisi lajin. Syitä on enemmänkin, miksi paikan päälle ei tulla uudestaan.

sunflower-744144_640

Jäljelle jäävät ne, jotka ovat löytäneet itsellensä jonkinlaista taikaa tulla takaisin. Viime lauantaina itselle jäi henki, että leijonanosa tanssijoista oli löytänyt west coast swingistä niitä samoja asioita, mitkä minut aikoinaan koukutti lajiin. Tällaiset ryhmät ovat opettajalle voimaannuttavia opettaa. Aika kuluu kuin siivillä, kun mukana on kosolti ihmisiä, jotka jakavat samanlaiset arvot keskenään. Omalla opetuksellani en yritäkään epätoivoisesti miellyttää kaikkia. Oman polkuni olen valinnut ja löytänyt. Sen reitillä opittuja asioita opetan mouhijärveläis-pohjaisella huumorilla ja tyylillä. Tiedän, että se karsii ihmisiä tunneiltani. Tykkään, että hiljalleen tunneille kuitenkin pesiytyy samansorttisia tyyppejä, jotka ymmärtävät. Heitä, jotka tarkastelevat opettajaakin kriittisesti, pohtivat itse asioita, hyväksyvät toisen tanssijan puutteet tai haasteet, arvostavat seuraajan vapautta ja tasa-arvoa tanssissa. Heitä, jotka ajoittain pystyvät tarkastelemaan kokonaisuutta. Nämä ihmiset ovat west coast swingin tulevaisuus.

Ensikerralla siis ehkä eri paikassa, mutta samalla ”Puistokulman” tunnelmalla.

Puistokulmassa suhisee

Vantaan Puistokulmaan suunnattiin Hanna kanssa lauantaina. Saimme kunnian muistaakseni kolmatta(vai neljättä) kertaa opettaa Vantaalla Markku Porvarin kutsumana. Aiemmilla kerroilla tupa on ollut ääriään myöden täynnä. Suuret ryhmät ovat erilaisia vetää ja opettaa kuin pienet ryhmät. Tällä kertaa tilaa oli enemmän käyttää hyödyksi.

Ekat kaksi tuntia olivat sydäntä helliviä osallistuja joukon suhteen: monta uutta kasvoa, joita aiemmin en ollut nähnyt ollenkaan. Hienoa, että löytyy tapahtuman järjestäjiä, jotka pitävät huolta scenen jatkumisesta tarjoamalla alkeiskurssitusta myös viikonloppuisin. Mikään ei olisikaan pahempaa, kuin maa, jonka tapahtuman järjestäjät yrittävät yksi toisensa jälkeen saada tapahtumiinsa sen pisimmälle edistyneen tanssijaporukan. Alkeissa se tulevaisuus on. Jos siellä homma menee reisille, on turha edes toivoa porukan jatkavan eteenpäin. Ja lisää tanssijoita tarvitsee tanssiperhe kuin tanssiperhe kehittyäkseen. Liikaa eivät vielä suomalaiset tanssi paritansseja.

Kuuden tunnin opetuspäivät ovat meillä hieman harvinaisempia. Kaikkensa antaminen kuuden tunnin aikana vie mehut kovakuntoiseltakin kulkijalta. Puistokulman kurssilaisilla on aina ollut jotenkin määrätynlainen leppoisa tunnelma, joka välittyy opettajalle asti. Porukka puhaltaa yhteen hiileen, jotta kaikille tulee mukava päivä. Kyllähän sillä jaksaa.

I love my job!