Erilailla Ruotsissa

2 lokakuun, 201628 syyskuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Heinäkuun lopun SummerFeelings Ruotsissa (tapahtuman nettisivut täällä)tarjosi toista vuotta erilaisella konseptilla west coast swing tapahtumaa. Suurin ero nykyaikana muodissa olevaan tapaan tehdä viikonloppu oli west coast swing-kisojen loistaminen poissaolollaan. Ja nimenomaan loistaminen.

Viime vuonna oli hassua olla tapahtumassa, jossa kilpailut eivät vieneet leijonanosaa sosiaalitanssilta. Aikaa oli tanssia monen ihmisen kanssa ja jopa JUTELLA!!! Siis uskomatonta, että aikaa tuntui olevan oikeasti sosiaaliseen kanssa käymiseen toisten kanssa puhumalla.

Tapahtumaa ei oltu pilattu liian monella opetustunnilla, joten ihmisillä jäi tuntien jälkeen aikaa vielä levätä ja rentoutua kunnolla. Ilta aloitettiin grillibileillä ihan tanssisalin seinän takana. Ilmassa oli yhteisöllistä ryhmähenkeä ja puheensorinan lomassa oli itse helpompi tähdätä varsinkin heidän luokse juttelemaan, jotka tuntuivat olevan hiljaisempia ja hieman etäämmällä porukassa. Näin sain hieman omalla toiminnallani nivoutettua heidätkin mukaan muuhun porukkaan (yhteisön kehittäjän abc).

Kahtia jaetun porukan se toinen puoli.

Tapahtuman järjestäjät olivat käyttäneet tovin, jos toisenkin ruoan näytteille asetteluun. Paikka ei ollut kuin tavallinen työväentalo, mutta välipalat ja ruoka-annokset osallistujille olivat ajoittain niin hyviä ja kauniita, että suussa tunsi välillä sellasen kulinaristisen orgasmin.

Järjestäjien tapa kohdata osallistujat sai itsenikin miettimään tapahtumaa. Tuntui, että heillä oli hurjasti aikaa, vaikka varmasti oli paljon myös tehtävää. Sain käsityksen, että hyvällä organisoinnilla ei viedä järjestäjien aikaa pois osallistujilta. Osallistujille ei kuulemma tee hyvää, että heille jäisi fiilis heitteille jätöstä leirin maksun vastaanottamisen jälkeen. Kehuin useaan otteeseen järjestäjiä, ettei heillä tullut yhtäkkiä jalka tai pää kipeäksi, kun joku alkeislainen pyysi heitä tanssimaan. Eikä missään vaiheessa järjestävän organisaation henkilökunta piiloutunut ”kokoustamaan” minnekään takahuoneisiin. Kaikki oli samassa paikassa. Yhdessä.

Viilentävä tuuli vauhditti yhteiskuvan ottamista 🙂

Mietteliääksi heitti tuon leirin järjestäjien tapa toimia ja ajatella. Viikonloppu sai minut käymään suomalaisia tanssia opettavia/ohjaavia ja tanssitapahtumia järjestäviä henkilöitä mielessäni läpi…

Kotimatka menikin sitten kulmat koholla.

Nordic WCS Championships 2016 ja titteleiden kirous

2 elokuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Siitä on jo kuukausia, kun Ruotsissa järjestettiin Nordic WCS Championships tapahtuma. Naapurimaan tapahtuma on aina ollut tärkeässä roolissa myös Suomen west coast swingin kehityksessä. Kotimaata lähellä on päässyt testaamaan, miltä ulkomainen west coast swing tapahtuma tuntuu ja näyttää. Kun itse aloitin west coast swingin parissa, piti lähteä Keski-Eurooppaan asti, jotta pystyi kisailemaan pistekisoissa tai saamaan omaan west coast swingiin kehitystä. Kyllä nykyajan ”nuorilla” on kaikki niin paljon vaivattomampaa ja helpompaa 3:D

Viime vuonna tuli voitettua kyseisessä tapahtumassa korkein järjestetty luokka (Advance). Tsekkaa se täältä: Nordicin finaaliveto

Tapahtuman nimen suorakäännös olisi kuta kuinkin Pohjoismaiden WCS mestaruuskisat, joten postasin facebookiin voittaneeni pohjoismaisen mestaruuden. Heittomerkeinhän tuon olisi saanut laittaa, sillä arvotun kisaparini Ojanahon Hannan kanssa olimme ainoat pohjoismaalaisista tanssijoista finaaliin yltäneistä. Muut finalistit taisivat olla Ranskasta, Meksikosta, Puolasta, Venäjältä ja Unkarista.

Muutama verisesti loukkaantunut kanssa west coast swingaajahan siitä sitten pulpahtikin. Hämmästykseni oli suuri, vaikka tiesin, että tittelit ja saavutukset ovat suomalaisille jonkin sortin pyhä ja tabuinen asia. Itse olen sitä mieltä, ettei nyt ihan kaiken maailman tanssititteleistä kannata niin kauheasti itseensä ottaa. Paljon on tanssijoita, jotka saavutuksiaan ja mestaruuksiaan juhlii, mutta harvemmin mainitsevat kisoissa olleen vain kolme paria tai joskus jopa kisat on käyty vain yhdellä parilla. Itse joskus harvoin laitellessani sijoituksia mainitsen, kuinka monta kisaajaa oli mukana. Esim. 3./24 kertoo kolmannesta sijasta, kun kisassa on ollut 24 kisaajaa/paria/viejää.

Vaikka kuinka olisi ”saavutuksia” ja ”titteleitä”, niin voi siltikin olla aivan paska. Niin opettajana, kisaajana kuin työssäkin normaalissa arjessa.

Tänä vuonna tuossa tapahtumassa järjestettiin yhtä pykälää korkeampi All-Star-luokka.

Tsekkaa kisaveto: All-Star final 1st place

Voitin sitten senkin. Tällä kertaa en laittanut kummoisempaa kommenttia eteenpäin. Omat voittoni aistin kautta aikojen olleen joillekin ihmisille kova pala niellä.

Jos olisin epäilijöiden, vastustajien ja ylenkatsojien mietteitä liikaa murehtinut, ei oma tarinani west coast swingissä olisi nykyisenlainen. Omalta osaltani ei scene olisi kehittynyt samaan tapaan ja varmasti moni loistotyyppi olisi matkan varrelta jäänyt tapaamatta.

Ja niiden loistotyyppien matkassa, mukana ja seurassa on paljon mukavampi mennä eteenpäin.

Suomi porukalla jälleen onnistunut Ruotsin-reissu.

Sweden Westie Gala 2015

26 helmikuun, 201623 helmikuun, 2016 / rakesalo / Jätä kommentti

Poikkesin nopeasti siinä Mouhijärvelläkin ennen seuraavaa reissua. Takaisin tullessa salaiset ihailijat olivat teipanneet ulko-oveen synttärionnittelu. Vieläkin naama vääntyy hymyyn, kun muistelen sitä pölmästynyttä fiilistä, kun näin tämän ovessa. Ketkä ikinä sitten tämän takana ovatkaan, niin iloinen olen saadusta tervehdyksestä. Puolen tuhatta face-onnittelua on tietysti hieno juttu, mut camoon: tähän on nähty erilailla vaivaa.

Montaakaan hetkeä en saanut huilattua uudenvuoden leirin jälkeen, kun oli jo kova kiirus valmistella matkaa Ruotsiin. Viime vuonna olin samassa tapahtumassa ja kisailin seuraajana intermediatessa. Hienoa saada tunnustusta omista seuraamistaidoistaan. Olin finaalin kuudes kuudestatoista seuraajasta. Tällä kertaa olin jo suunnitellut meneväni advanceen seuraajaksi. Jotain sekaannusta siinä tapahtui, kun ei ollutkaan mahdollista osallistua kuin viejänä. Viejistä oli vain pulaa siinä vaiheessa, kun ilmoittauduin. Facebookissa olivat vielä hätyytelleet jälkeenpäin, että seuraajana kisaaminen olisi mahdollista. En ottanut ressiä aiheesta, joten viejänä oleminen oli varsin mukavaa. Toisella kertaa sitten taas.

Ja olihan minulla kuitenkin kunnia päästä ProShowhun ihan jäätävän taitavan Ben Hootenin kanssa. Voin kertoo, että hän on kyllä meikäläisen uus suosikki. Se connection, joka siitä herrasta välittyy.. Sais itekin samanlaisen. Että sais oman seuraajan rentoutumaan, kun ympärillä on parisen sataa tuijottavaa silmää. Tsekkaa täältä meidän veto.

Ruotsin tapahtumissa on se hieno juttu, että suurin osa järjestetään samassa hotellissa. Ei tarvitse aina ahdistua uusista paikoista, kun tapahtumaan osallistuminen alkaa olla jo perinteen tuntuinen. Lentokentältä taksilla hotelliin on varmaan puolisen tuntia, eikä hinta päätä huimaa (kuhan ei mee kusetustaksiin).

Viikonlopun ehdottomasti parasta antia olivat jälleen intensiivit. Mario Robaun tuomarointi- kisaamis- ja sosiaalitanssijan intensiivit toivat jälleen uuden kasvavan oksan omaan west coast swing puuhun. Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, mutta minulle tieto useimmiten tuo levon. Vaikka uusia kysymyksiä tulee paljon, on vapauttavaa saada vastauksia vanhoihin. Uusilla fiiliksillä taas on mukavampi jatkaa kehitystä eteenpäin. Jos missään vaiheessa on mahdollisuuksia ottaa Robaun yksärit, niin kannatan kaikkia, mutta tuomarikoulutusta ylitse muiden. Ei tarvitse välttämättä tähdätä tuomariksi.Kurssilta saa todella paljon omaan tanssiinsa. Varsinkin, jos meinaa itseään kehittää niin, että pärjää kisoissakin. Ja muutenkin Robau on persoonana kokemisen arvoinen 🙂

Mario vauhdissa

Harmillista, että Suomessa peräänkuulutetaan sosiaalitanssijuutta kisaamisen kustannuksella. Kisat ovat minulle monisyisen lajin kannalta tärkeää. Se eräänlailla säilyttää lajia lajinomaisena, kun tuomaroimassa on päätöksiään perustelemaan pystyviä ihmisiä. Ilman kisoja kaikki tanssisivat kuten tahtovat ja hetken päästä ihmeteltäisiin Suomen west coast swingin tippumista kansainvälisestä perheestä. Tovin aikaa ja varmaan lanseerattaisiin ”suomiwestcoastswing”, joka olisi vaan paskemmalla tekniikalla tanssittua… ”jotain”. Näin on käynyt Suomessa mielestäni bugg-nimiselle tanssille. Edelleenkin peräänkuulutan, ettei tämän tanssiperheen tarvitse ajaa yhtä pahasti karille.

Mutta ei se pelkkä kilpaileminenkaan toisi paratiisia. Tärkeää olisi löytää hyvä kompinaatio näistä kahdesta, jotta molemmat elementit pystyisivät rakentamaan osiltaan hyvää sceneä. Puhun siis osista, en ihmisistä. Kaikissa meissä on kilpailuhenkisyyttä ja sosiaalisuutta.

West coast swingin tulevaisuus tanssii tanssijoidensa varassa.