Comets kahtia!

Vähänkö oli hienoa päästä eilen iskemään kiinni west coast swing-viikkotunteihin Cometsilla. Kahteen ryhmään jaettuna porukkaa oli jälleen hurjasti paikalla ja virkeänä kehittymään.

Molemmille ryhmille peräänkuulutettiin tavoitteen asettamista itselle. Iso tai pieni, sillä ei ollut väliä. Tärkeää oli, että se on positiivinen ja mahdollinen kauden aikana suorittaa. Tavoitteen ei tarvitse olla kisamaailmasta napattu. Kehittyä voi tavoitteellisesti myös ihmisenä. Tavoite auttaa itseänsä jaksamaan ja luo kehitykselle suuntaa. Laivallakaan ei kannata satamasta lähteä seilaamaan, jollei tiedä matkansa päämäärää (vähänkö odotan muuten west coast swing-risteilyä viikonloppuna :D).

Niin kuin tunnilla olikin puhetta, myös näillä viikkotunneilla on tarkoitus kehittää monipuolisesti koko ryhmää eteenpäin taitotasossaan. Vuorovaikutusta kaivataan kovasti koko ryhmältä. Onneksi ei ole pelkoa, etteikö porukka uskaltaisi puhua. Olin aistivinani hieman kuittailua sarkasmin merkeissä. Eiköhän me olla jälleen kerran saatu porukka kasaan, jonka kanssa on mukava kiiruhtaa viettämään tiistai iltaa.

Hihassa on odottelemassa jos jonkinmoisia asioita, mitä ei viime kaudella ehtinyt käymään porukan kanssa. Osa on ihan tuorettakin juttua. Eilen jälkimmäisen ryhmän kanssa oli enemmän kurssilaisia osallistavampi tunti. Saatiin ihan jäätävä määrä uutta tavaraa kaikille ja tuli todistettua, että kyllä siellä tanssijoidenkin rivissä on paaaaljon ammennettavaa west coast swingiin.

En ole itse ollut kovinkaan usein tuollaisilla tunneilla. Tykkäsin. On vähän sellanen tunne, että nyt lähtee kehittymään uusi tyyli vetää tanssitunteja.

Ainakin mulle.

Tasojaon jylinää

Tiistaina päästiin sitten aloittamaan Helsingissä kauden aherrus. Tasojaon kautta piti ihan porukkaa laitella sopiville kursseille.

Tasojako on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sen kautta voidaan porukkaa jakaa fyysisten ominaisuuksien ja  valmiuksien perusteella ryhmiin. Toisaalta ei pääse mitenkään arvioimaan mentaalisia voimavaroja mennä eteenpäin. Jos joku kehittää systeemin, millä tehdä tasajakoa arvojen ja asenteiden perusteella, niin olen kiinnostunut. Mitä olisikaan vetää porukkaa, joilla kaikilla on oman kehityksensä ohella aito halu kehittää west coast swing yhteisöä? Nykykäytäntein sitä ei voi kuin arvailla.

Toinen kausi lähtee käyntiin Cometsilla, ja viime kaudesta oppineena tiedän, että tästäkin kurssista tulee melko mielenkiintoinen. Porukalta on karissut viimeisetkin vieraskoreuden rippeet ja nyt odotankin haastavampia kyssäreitä ja oivalluksia myös opettajien pureskeltaviksi.

Kun tasojako oli tehty, päästiin vielä koko ryhmälle vetämään tuntia. Kun omaan tahtiin antoi porukan välillä testailla, siihen viejän korvien välissä soivaan musiikkiin, ponjasin kivan ilmiön: porukka pohtii kuvioita ja asioita ääneen ja vieläpä sulassa sovussa. Ainakaan itse en bongannut ketään, joka olisi alkanut saarnaamaan toiselle toisen virheistä. Mielestäni tämä kertoo sydämen sivistyneisyydestä.

Jos ei tee ”virheitä” west coast swingissä, ei treenaa tarpeeksi lujaa oppiakseen asioita. Ajoittain näkee ihmisiä, jotka ajattelee olevansa luojan lahjoja west coast swing maailmalle. Näillä ihmisillä tuntuu omien korviensa välissä olevan oikeus opettaa, ja sitä kautta häiritä varsinaista opetusdynamiikkaa. Onneksi tälläistä en tiistaina bongannut.

Ensiviikolla eriytynein ryhmin. Vähänkö tääl hieron käsiäni yhteen.