Valasrannan reunamilla

Valasrannan tanssileiri tuntui tällä kertaa enemmän lomailulta, kuin varsinaiselta työkeikalta. Omia tunteja oli kolme ja nekin oli jaoteltu kolmelle päivälle. Käsitin, että Amerikan vieraista tahdottiin ottaa enemmän irti, kun tänne kerta heidät saatiin. Omista tunneista tottakai joustaa, sillä harvemmin rapakon takaa porukkaa tänne koto-Suomeen pyörähtääkään.

Mukavasti on Valasrannan tanssileirin (tsekkaa leirin sivut tästä.) west coast swing mennyt eteenpäin. Porukkaa oli paljon ja järjestäjä oli lähtenyt vähän jo erikoistumaan tarjonnassaan. Viejille ja seuraajille oli järjestetty omat tunnit, jossa treenailtiin ihan vain viejien tai seuraajien kesken.

20160727_142656

Iltabileet oli Valasrannan tanssilavan isossa salissa. Aiemmin west coast swing bileet ovat olleet kahviossa, joten hieman jännäsin illan onnistumista. Sali oli kuitenkin mukavan täyteläinen tanssijoista, joten liian iso paikka ei ollut.

Valasrannan tanssileirin osallistujat tuntuvat olevan suuremmilta osin lavakansaa, ja sen huomasi illan bileissä. Yhteen nurkkaan tuntui sulloutuvan seuraajien lauma ja hieman jopa hakurivistöä muodostui. Omasta mielestäni toisesta kulttuurista tulleen olisi hyvä tutustua uuden kulttuurin tapoihin ja hieman edes yrittää mukautua niihin. Nyky-yhteiskunnassakaan ei voi olettaa, että muut sopeutuu kulttuuriin, jonka mukanasi paikkaan kuin paikkaan olet tuonut. Nyt tuntui, että lavatanssikulttuurista tulleet seuraajat kehonkielellään odottivat viejien hakevan heitä, vaikka west coast swingissä on totuttu sekahakuun.

20160727_225551

Minne tahansa hakurivistöjä muodostuukaan, voi olla varma, että minä en sieltä juurikaan hae. Tälläkin kertaa meikäläisen pystyi bongaamaan täysin vastakkaiselta seinältä katselemassa illan kulkua. Olin minäkin haettavissa, mutta en huokunut katkeruutta, jos joku ei hakenut.

Joku ennätti bongaamaan, etten ihan täpöillä ollut fiiliksissä mukana. Edellisellä viikolla mennessäni Roihu-partioleirille opettamaan sain jälleen suruviestin, että rakas isoäitini on siirtynyt taivaanrannan tuolle puolen, iskän seuraan.

Voi taivas, mitä vielä.

Roihuavia partiolaisia

Heinäkuun loppupuolella järjestettiin jäätävän iso partioleiri, jonne tanssiseura Hurmion kautta etsittiin jengiä opettamaan partiolaisille tanssimista. Fuskulla perjantaina ja tuplabuggilla(!!!) lauantaina lähdettiin liikenteeseen. Messissä mukana Reuterin Sirpa (tanssimimmi) ja tuplabugissa Armi Juusela. Nämä ovat ihmisiä, jotka luovat itselleni sisäistä rauhaa ja levollisen olon aina kun näen heidät. Toivon jokaiselle samanlaisia ystäviä.

Roihu-partioleiri oli keskelle metsää noussut telttakaupunki ja vilkas yhteisö. Vähän niin kuin partiolaisten versio fantasia-leffojen erinäisistä taikamaailmoista, joissa hyvikset asuvat. Nähtävää ja kuultavaa olisi ollut useammalle päivälle.

Oli hurjan mukavaa päästä itselle tuntemattoman maailman sisään ja avaamaan heille paritanssin moninaista maailmaa. Isoon telttaan oli tehty yksinkertainen lattia puulevyistä, joka ei liiemmin luistanut. Klassiseen tapaan luiston lisäämiseksi oli tuotu kahvia. Hieman kahvia lattialle ja tunnit saivat kahvilamaisen ominaistuoksun.

20160722_115307Oppijoina oli hurjan nuorta porukkaa. Kuka ikinä onkaan ideoinut partioleirille paritanssia, on nähnyt mielestäni ”out of the box” ja lähtenyt antamaan loistavaa esimerkkiä jokaiselle paritanssikurssien järjestäjälle, kuinka voidaan miettiä uusia tapoja edistää tanssikulttuuria. Ympäristö oli itsellekin uusi, joten kaiken pyrin antamaan omasta persoonastani oppijoille, jotta heille jäisi hyvä fiilis paritanssista. Partiolaiset olivat iloista ja nauravaista porukkaa, tuntuivat hyväksyvän toiset ihmiset avoimin mielin. Porukasta tuli jotenkin positiivisen sanaton olo. Oi että, kun olisin kyllä viettänyt koko loppukesän metsässä opettaen heille lisää.

Vain paripäiväiseksi jäi tutustuminen partiolaisten maailmaan. Vaikka kaikkeni annoin, niin kyllähän sieltä suusta pääsi yksi sammakkokin. Aistin, että solmujen teosta läpän heittäminen ehkä kannattaa sittenkin jättää jonnekin toisaalle.

 

 

 

Pietarissa silmät tarkkana

Venäläinen taloustilanne yhdistettynä heidän west coast swing yhteisönsä lukuisiin hyviin tanssijoihin, luo painetta ja tilaisuuden olla luova. Heillä on useita hyviä seuraajia, joten he päätyivät ulkomailta hankkimaan vain viejät opepareiksi. Meikäläisen opettaminen oli tsekattu jo helmikuun tapahtumassa, joten sain kunnian lähteäopettamaan nyt pitkäksi viikonlopuksi useammilla tunneilla.

 

Pietari kaupunkina sai meikäläisestä fanin. Helmikuussa loskakeleillä ja pimeänä vuoden aikana ei kauheasti innostanut lähteä tutustumaan miljoonakaupungin tarjoamiin elämyksiin. Toisin oli tällä kertaa. Pietarilainen west coast swing tanssija, Oksana, lähti oppaaksi kesäisen kuumaan Pietariin. Yhden päivän ajan sain kuulla ja oppia miltei enemmän ja tehokkaammin Venäjän historiasta, johtajista, nykyisestä kulttuurista ja rautaesiripun alla elämisestä, kuin koulun historiantunneilla. Oli hämmästyttävää kuulla tarinoita, miten länsimainen elintapa houkutti rautaesiripun aikaan. Kotona huulirasvat sulatettiin ja sekoitettiin yhteen tusseista saadun värin kanssa, mikäli haluttiin saada esim. muodikkaan violettista huulipunaa.

Venäjä, jos mikä, on maa johon suomalaisen west coast swingaajan kannattaa tutustua. Maa on hurjan halpa suhteessa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ja Pietarin läheisyys ei matkustamiseltakaan vaadi liikoja. Allegro-juna on yksi vaivattomimmista paikoista matkustaa west coast swing-tapahtumiin. Jalkatilaa on enemmän kuin lentokoneissa ja liikkumaankin pääsee paremmin. Vessat junissa voittaa mielestäni ainakin ne lentokoneet.

Tapahtuma, jossa olin (St.Peterburg WCS Nights) tähtää ensivuonna pistekisoiksi, joten kuhinaa on varmasti silloin paljon enemmän. Tänä vuonna oli mahdollisuus nähdä tehokkaammin, millainen tapahtuma on hengeltään, kun osallistujista suurin osa on paikallisia tanssijoita. He matkustavat vähän, jos ollenkaan. Kun itse kiertelee ulkomailla, näkee venäläisistä sen terävimmän kärjen. Ne huipputanssijat, joita ihaillen katselee lattialla. Tulee tunne, että kaikki heistä ovat samanlaisia. Viikonloppuna näki sen toisen puolen. Heidät, jotka eivät matkusta. Näillä tanssijoilla on samanlaisia vaikeuksia pyörimisissä ja ankkuroinneissa, kuin alkuvaiheessa tanssissaan olevilla suomalaisilla. Siten emme juurikaan eroa toisistamme. Myös ruotsalaiset ovat täysin samanlaisia, alkuvaiheessa west coast swing urallaan. Monin paikoin on toisen maan scenestä jäänyt kuva, joka ei vastaa koko yhteisön todellisuutta. Matkailu myös niihin pisteettömiin kisoihin avaisi silmiä ja kehittäisi hieman erilailla.

20160716_230424

Ehdotan, että suomalaiset nostavat päänsä pystyyn ja jatkavat pitkäjänteistä oman tanssinsa kehittämistä. Ahkera työ menee nuoruuden ja lahjakkuuden ohi, jos nuoruus ja lahjakkuus jättävät treenaamatta ahkerasti. Meidän on ihan turha luimistella ketään.

 

”Yksinäinen” historiallisessa Itävallassa

Ruotsin kisojen jälkeen oli vuorossa itselleni kokonaan uusi maa, johon ennen ei ole reittini vieneetkään: Itävalta. Maan west coast swingin historia on ehkä pitemmältä ajalta, kun moni tietääkään. Vuonna 2011 heillä oli heidän ensimmäiset pistekisansa WSDC:n lipun alla. Kaikki ei ihan mennyt niinkuin Strömsöössä ja siellä tuli useamman vuoden tauko virallisiin pistekisoihin. Aika ei ehkä siinä vaiheessa ollut niin kypsä vielä, mutta nykyään on paljon enemmän porukkaa ja järjestäjätkin hieman erilailla liikkeellä.

Hiljainen ja puurteinen on ollut työ, jotta suomalainen tietotaito opettaa on avautunut myös Keski-Euroopan kentille. Ihan soitellen seudulle ei ole voinut lähteä, vaan aina on oltava tarkkana erilaisiin kulttuurellisiin kysymyksiin, joita ei välttämättä rivien välistäkään huomaa.

Kokonainen päivä oli varattuna pääkaupunki Wienin tutustumiseen. Paikka kuhisee historiaa entisaikojen kuninkaiden ja maailmansotien jättämistä merkeistä. Palatsit ovat suuria ja jotkut maailman sotien aikaiset suojaukseen käytettävät linnoitukset ovat olleet liian työläitä purkamiseen, joten ne on jätetty paikoilleen. Näin ahtaan- ja korkeanpaikankammoisena kaupunkia pääsi katsomaan ahtaan hissin avulla jonnekin viiteenkymmeneen metriin. Parasta shokkiterapiaa kai. Nähtiin myös parveke, jolta Hitler on puhunut Itävallan kansalle.

Stereotypia saksankielisen seudun asukkaiden huumorintajusta jännitti. Miten se oma huumori pureekaan opettaessa täällä päin. Jännitys oli turhaa, sillä nauru raikui koko viikonlopun tasaisin väliajoin. Tanssijoina itävaltalaisten taso tuntuu olevan samansorttinen kuin suomalaisten. He tuntuvat keskittyvän paljon myös siltä, miltä heidän tanssinsa näyttää, eivätkä vain siihen miltä se tuntuu.

Lämmin sydämisiä ihmisiä olivat kaikki. Meille jopa maalattiin näköiskuva muistoksi. Nöyriä oppimaan ja huumorilla suhtautuivat myös kilpailemiseen. Peliverkkareita ei revitty, vaikka kisoissa ei pärjätty ja he omasivat taidon iloita muiden menestyksestä. Iltabileissä olivat hienotunteista kansaa: yksikään tanssija ei ollut röyhkeä ja jahdannut opettajia tanssiakseen illan aikana kahdeksaa kertaa heidän kanssaan. He tuntuivat jotenkin aistivan, milloin on hyvä heittää uudelle kierrokselle. Myös hiljaisemmat tuntuivat löytävän oman vuoronsa halutessaan tanssia opettajan kanssa. Hassua olla tapahtumassa, jossa ei ole ollenkaan ”vaanijoita”.

20160804_131823[1].jpg

Illan bileet olivat musiikiltaan, ilmastoinniltaan ja kestoltaan ideaaliset. Ei ollut mitään moitittavaa, vaan sai täysillä keskittyä ilonpitoon. Tai ainakin siinä määrin, kun siihen oli mahdollisuus.

Sain tiedon oman isäni yllättävästä poismenosta Itävaltaan. Edes opettajaparilleni en matkan aikana asiasta kertonut. Kirjoittelen tuntemuksista ehkä myöhemmin, kun saan voimani kasattua paremmin. Isän poismeno ei jäänyt ainoaksi kuoleman tapaukseksi kesän aikana ja surulle ei nyt tunnukaan tulevan loppua. On kulunut melkein kaksi viikkoa, kun mummu lähti katsomaan pilven reunalle maailman menoa.

Viimeisen tunnin videomuistiinpanojen jälkeen Itävallassa heitin lopuksi vinkin, miten kehittää omaa westcoastswing-yhteisöä Itävallassa: ”Hymyile aina tanssiparillesi ja ole ystävällinen, sillä koskaan ei voi tietää, mitä toinen juuri sillä hetkellä elämässään kokee.”

Kommentti sai aikaan iloiset aplodit ja hyväksyvän naurun.

 

 

 

 

Nordic WCS Championships 2016 ja titteleiden kirous

Siitä on jo kuukausia, kun Ruotsissa järjestettiin Nordic WCS Championships tapahtuma. Naapurimaan tapahtuma on aina ollut tärkeässä roolissa myös Suomen west coast swingin kehityksessä. Kotimaata lähellä on päässyt testaamaan, miltä ulkomainen west coast swing tapahtuma tuntuu ja näyttää. Kun itse aloitin west coast swingin parissa, piti lähteä Keski-Eurooppaan asti, jotta pystyi kisailemaan pistekisoissa tai saamaan omaan west coast swingiin kehitystä. Kyllä nykyajan ”nuorilla” on kaikki niin paljon vaivattomampaa ja helpompaa 3:D

Viime vuonna tuli voitettua kyseisessä tapahtumassa korkein järjestetty luokka (Advance). Tsekkaa se täältä: Nordicin finaaliveto

Tapahtuman nimen suorakäännös olisi kuta kuinkin Pohjoismaiden WCS mestaruuskisat, joten postasin facebookiin voittaneeni pohjoismaisen mestaruuden. Heittomerkeinhän tuon olisi saanut laittaa, sillä arvotun kisaparini Ojanahon Hannan kanssa olimme ainoat pohjoismaalaisista tanssijoista finaaliin yltäneistä. Muut finalistit taisivat olla Ranskasta, Meksikosta, Puolasta, Venäjältä ja Unkarista.

Muutama verisesti loukkaantunut kanssa west coast swingaajahan siitä sitten pulpahtikin. Hämmästykseni oli suuri, vaikka tiesin, että tittelit ja saavutukset ovat suomalaisille jonkin sortin pyhä ja tabuinen asia. Itse olen sitä mieltä, ettei nyt ihan kaiken maailman tanssititteleistä kannata niin kauheasti itseensä ottaa. Paljon on tanssijoita, jotka saavutuksiaan ja mestaruuksiaan juhlii, mutta harvemmin mainitsevat kisoissa olleen vain kolme paria tai joskus jopa kisat on käyty vain yhdellä parilla. Itse joskus harvoin laitellessani sijoituksia mainitsen, kuinka monta kisaajaa oli mukana. Esim. 3./24 kertoo kolmannesta sijasta, kun kisassa on ollut 24 kisaajaa/paria/viejää.

Vaikka kuinka olisi ”saavutuksia” ja ”titteleitä”, niin voi siltikin olla aivan paska. Niin opettajana, kisaajana kuin työssäkin normaalissa arjessa.

Tänä vuonna tuossa tapahtumassa järjestettiin yhtä pykälää korkeampi All-Star-luokka.

Tsekkaa kisaveto:  All-Star final 1st place

Voitin sitten senkin. Tällä kertaa en laittanut kummoisempaa kommenttia eteenpäin. Omat voittoni aistin kautta aikojen olleen joillekin ihmisille kova pala niellä.

Jos olisin epäilijöiden, vastustajien ja ylenkatsojien mietteitä liikaa murehtinut, ei oma tarinani west coast swingissä olisi nykyisenlainen. Omalta osaltani ei scene olisi kehittynyt samaan tapaan ja varmasti moni loistotyyppi olisi matkan varrelta jäänyt tapaamatta.

Ja niiden loistotyyppien matkassa, mukana ja seurassa on paljon mukavampi mennä eteenpäin.

20160501_000020[1]

Suomi porukalla jälleen onnistunut Ruotsin-reissu. 

 

Pelinavaus Hurmiossa

Vuosien tauko opettamisesta ja maailmalla seikkaileminen ovat antaneet erilaiset eväät opettaa samassa seurassa, kuin aikaisemmin. West coast swing on vuosien ajan vienyt leijonanosan ajasta, joten nyt oli hieman jännittävää lähteä heti kerrasta opettamaan fuskua, buggia ja lavatansseja.

Pitkin kautta en halunnut päästää osaltani tanssijoita liian helpolla. Tunnit olivat tasaisesti boostattu täyteen asiaan, jota moni tanssija tarvitsee selviytyäkseen tanssista kuin tanssista. Niin tekniikkaa, tehtäviä kuin kuvioitakin. Kaikki ei välttämättä tykänneet jokaisesta harjoitteesta, sillä saatettiin joskus mennä hurjastikin yli mukavuusalueen.

 

20160421_191012-2

Sirpan kanssa todettiin loppukaudesta, että porukkaa on vieläkin ku pipoo.

 

Naurun remakkaa oli sen verran tasaisesti koko kauden ajan, että jännitys itseltä väistyi ja pystyin rentoutumaan. Torstain tunneista ja ihmisistä tuli nopeasti se juttu, mitä innokkaasti odotti. Rouhea ja raaka rehellisyys ja sen hyväksyminen tunneilla toi esille jotain, joka loi yhteyden koko porukkaan. Voitiin olti varmoja, että raa´an rehellisyyden hetkien jälkeen Rake myös reilusti rohkaisi tanssijoita taidoissaan. Aina, kun oli aihetta.

Sanovat vaihtelun virkistävän ja sitä se on toden totta tehnytkin. Torstain lajikirjo on opettanut myös west coast swingin oppimisesta ja opettamisesta paljon. Koko west coast swingistä oppimaani tietotaito-arsenaalia en ole vielä päässyt käyttämään( hieroo käsiään yhteen), mutta suhteellisen hyvä paketti keväästä tuli.

IMG-20160422-WA0001-1

Superparini Kikka 🙂

Oli hurjan hienoa päästä tekemään yhteistyötä kahden rautaisen tekijän, Sirpa Reuterin ja Kirsi ”Kikka” Suoniemen kanssa. Heitä olen aina ihaillut ja arvostanut ja nyt sukat pyöri viikoittain jalassa, kun molempien persoonien kanssa pääsi yhdistämään omat voimat ja vahvuudet. Nyt on korkattu ja purkitettu kuitenkin vasta ensimmäinen kausi. Mahdollisen toisen kauden aikanahan sitä sitten pistää vauhdin oikein kunnolla päälle 3:) Onhan tässä vielä aikaa tapahtua vaikka ja mitä.

Syvään kumarran kaikille niille, jotka tunneillani olivat ja kävivät. Niin suuri kävijämäärä ei ole koskaan aikaisemmin säilynyt suht samankokoisena viimeisiin kertoihin asti.

Eikä tässä vielä kaikki. Kesäkausi on kohta käsillä 🙂

HuhtiWest: Pikkuhiljaa paisuvainen

Taas jälleen aivan loistava viime viikonloppu Lappeenrannassa. Nykyään Lappeenrantaan lähtiessä ei tule sanottua, että lähtee vetään workshoppia. Meikäläinen sanoo aina menevänsä pitämään hauskaa Lappeenrantaan.

Niin huisi tapahtuma, kuin HuhtiWest ja HalloWest ovatkin, on mukavasti myös muutosta ollut ilmassa. Ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa vedettiin interaktiivinen luento, jonka aiheet olivat valittu äänestyksellä. Mielettömän hieno keino osallistaa tanssijoita vaikuttamaan tapahtuman kulkuun. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtumanjärjestäjinä pärjää, mitä enemmän kuuntelee leirille osallistujia.

20160423_150020-1

Luennoilla käytiin paljon omaan tanssiin vaikuttavia harjoitteita ja hetkiä arjesta. Ajoittain porukka sai innostumaan asiasta niin, että tärisin innosta paikallani hyvistä kysymyksistä ja mieleen juolahtaneista aatoksista.

Sosiaalitanssi-aiheessa toin huoleni esille, että onko kukaan enää turvassa tanssiin hauilta? Juomalasi kädessä, kännykkä toisessa ja hyvä keskustelu kaverin kanssa eivät näytä missään päin Suomea tanssiin hakijaa estävän keskeyttämästä toisen taukoa. Käykö tanssiinhaku niin ylitse muiden asioiden, ettei toiselle anneta mahdollisuutta vaan olla hetken tauolla ilman, että täytyy karata piiloon tai pihalle? Tappaako sosiaalitanssin ”ylitse muiden” arvostaminen tavallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen west coast swing bileistä? Onko meillä hetken päästä tanssiyhteisö, jossa kukaan ei tunne kenestäkään muuta kuin naaman?

20160424_143959-1

Hieman pelisilmää kuulutin tähän asiaan. Teki sitten mieli hakea opettajaa tai ketä tahansa tanssijaa. Olen kuullut, että kansainvälisistä huipputanssijoista osa jättää tulematta alkuillan aikana tanssimaan, koska eivät saa hetkenkään rauhaa tanssiin hauilta ja hyvien ystävien kanssa käytäviä keskusteluja keskeytetään tahdittomasti tuon tuosta. Ja sitten ollaan loukkaantuneita torjunnoista, kun ei huomioida maailmaa, jossa se tanssiin haettava elää. Hetken päästä porukat ovatkin hotelleissa häipyneet niihin salamyhkäisiin ”huonebileisiin”, jossa he voivat olla sosiaalisia paikalle kutsuttujen ystäviensä kanssa.

Lappeenrannassa homma on aina toiminut hurjan hyvin. Mielessäni harmittelin, että luennon aikana Lappeenrannan leiriltä puuttuivat ne, keille eniten luento hakemisesta olisi ollut tarpeen.

HuhtiWestin iltabileet olivat jälleen vertaansa vailla. Hienoa, että suomalainen musiikinsoittaminen kehittyy huimaa vauhtia. Laitisen Laurin musiikki saa minut nopeasti lattialla (kunhan tuomaroinniltanikin tällä kertaa ennätin).

20160423_202101-1

Pienet yksityiskohdat ja niistä huolehtiminen tekevät Minna Turkiasta hurjan vahvan tapahtumanjärjestäjän. Nyt kun itse olen myös tapahtuman järjestäjänä elokuussa järjestettäviin EloWestareihin, on omassa mielessäni rima korkealla. No, nyt lähtee ainakin ensiavaus omaan kehitykseen tapahtuman järjestäjänä.

20160424_161748-1

Minna jo kovasti uhosi, että Hallowest tulee olemaan loppuunmyyty. Porukkaa oli tällä kertaa miltei yli äyräiden. Jännittävää nähdä, kuinka moni tulee hakemaan lisäoppia Politiikan perusteisiin ja Psykopatian ABC:hen.

Jännää!

 

 

Cometsista tauolle

Mitämitämitä? Miltei kaksi viikkoa on kulunut Cometsin viikkotuntien päättymisestä. Kausi meni niin vauhdilla tanssin ja oman koulun puolesta, etten pystynyt repeämään joka viikkoiseen blogi-postaukseen ryhmistä. Varmoja voitte olla, että mielessä kyllä Cometsin west coast swingiläiset pysyivät.

Uudella kaudella oli uusia kujeita ja vanhoja hyväksi havaittuja. Ne kaikki koituivat mielestäni tanssijoiden hyväksi. Jokainen harjoite ja kuvio opettivat asioita, joita jokainen tarvitsee iltabileissä ja kisoissakin. Varsinkin yksin tanssimisen hetki viimeisillä viikoilla vaikutti tanssiin. Uskon, että tanssijoilla avautuivat silmät yhtä isosti auki omaan tanssiin, kuin valmentajilla suu.

Pitkä ja tasainen työ on siis viimeisenä kautena tehnyt taas tulosta. Se, ovatko tanssijat samaa mieltä, riippuu heidän tavoitteidensa asettamisesta. Ne, jotka ovat osallistuneet tunneille puhtaasti hauskanpidollisista motiiveista, ovat varmasti erilaisessa vaiheessa omassa tanssissaan verrattuna konkreettisemman tavoitteen itselleen asettaneisiin. Riippuen elämän- ja tanssiuran vaiheesta kumpikin vaihtoehto saattaa olla ratkaiseva jatkossa jaksamisen kannalta. On tärkeää myös pitää hauskaa, ettei homma käy työstä.

Kohti kesää mennään, mutta itse olen ollut edelleenkin suhteellisen toimelias. Tällä hetkellä Porvarin Markun ja Aallon Tiinan kanssa ollaan lyöty voimamme yhteen ja kehitellään west coast swingiä tiistaisin Puotilasta käsin.

Comets on tehnyt hurjan vahvaa työtä west coast swingin kehittämisen eteen pääkaupunkiseudulla ja on ollut hurjan hienoa olla siinä mukana. Cometsin työ on kantanut hedelmää ja tanssijoita on noussut taitotasossa korkealle hyvää vauhtia.

Aina on kuitenkin pienen muutoksen aika, jotta hyvätkään tulokset eivät lähtisi laskuun, vaan koko ajan kehittyisi jotain uutta ja erilaista, parempaa kuin ennen. Ellei kesällä elämäntilanteet muutu ratkaisevasti, ei meikäläistä nähdä enää Cometsin valkkukavalkadissa syyskaudella.

Vaikka minä olenkin Cometsin valmentaja-joukosta poissa , niin ainahan me näemme west coast swing tapahtumissa siellä täällä. Nyt olen täpinöissäni elokuussa järjestettävissä EloWestareista, jossa itse olen mukana järkkäämässä.

Vaihtelusta voimaa west coast swingiin!

 

Vanhemmissa lavatanssien tulevaisuus

Lapsena tykkäsin harrastaa jalkapalloa Mouhijärven Mallissa. Treenejä ja pelimatkoja kertyi, mutta yhdet olivat aina joukosta poissa. Meidän äiskä ja iskä. Muiden vanhemmat kävivät ahkerasti peleissä ja treeneissä, sillä heillä oli siihen erilaiset mahdollisuudet. Jo nuorena oli tultava oman sosiaalisuuden kanssa toimeen, jos mieli asioiden sujuvan pelireissuilla.

Yrittäjäperheessä arki oli useinkin vauhdikasta ja töitä oli tehtävä, jotta koti ja talous pyöri. Kaiken lisäksi hoidettavana oli myös maatila, joten ei ollut ongelmaa mitä tekisi, jos löytyi joutilasta vapaa-aikaa.

Ajoittain meillä käytiin tansseissa. Pienenä natiaisena pääsin äiskän ja iskän, sekä mummun ja taatan mukana Mouhijärven VPK:n lavalle tai Häijään Tanssikrouville. Tanssiminen ei ehkä itselleni ollut sitä helpointa hommaa jauhesammuttimen kokoisena, mutta ihmisten iloisuus ja into oli kiehtovaa. Jopa juroimmista tuttavista paljastui hymyn kaarre ja nauru, kun pääsivät tanssimaan. Musiikin loppuessa vakavat ilmeet tuppasivat palaamaan, kun asiallisesti taputettii orkesterille.

Tuohon kiehtovaan ja itselleni ristiriitaiseen maailmaan pääseminen jätti pieneen poikaan monia kysymyksiä, johon aikuiset eivät aina ehtineet vastata, kun uutta kysymystä pukkasi kehiin. Omat vanhemmat ja isovanhemmat olivat suuria idoleita. Noilta ajoilta heräsi kipinä: jonain päivänä minäkin tanssin yhtä hyvin kuin iskä äiskän ja taata mummun kanssa. Vielä näin Euroopan ja tipan Yhdysvaltain kisakenttiä kierrelleenä on kiehtovaa katsoa, miten hymyä nostattavan flown iskä ja äiskä saa aikaan tanssiessaan. Vielä minäkin jonain päivänä.

Jälkeenpäin jäin mietteliääksi, että millainen tunne olisi ollut, jos jalkapallokentän laidalla maalin tullessa vastassa olisivat olleet kodin kasvot? Jotenkin tuli olo, että jotain jäi puuttumaan. Olisi ollut mukavaa päästä purkamaan ilon tunne heti. Kotiin tullessa selityksen tulva ja innostus oli suuri, mutta tämäkin tapahtui siis jälkeenpäin, kun isoin h-hetki oli mennyt jo ohi.

Minä olen niitä ihmisiä, jotka pitävät visusti erillään työn, koulun, vapaa-ajan ja perheen. Yhden käden sormilla voi laskea ne ihmiset tanssimaailmasta, jotka ovat vanhempiani tai muuta perhettäni tavanneet. Yksikään opettajaparini ei perhettäni tunne.

Ensimmäistä kertaa elämässäni vanhempani tulivat tanssiseura Hurmiossa vetämälleni kurssille katsomaan, millaisessa maailmassa olen viime vuodet elänyt ja vaikuttanut. Pyysin vanhempiani tulemaan ilmaisviikolla katsomaan meininkiä, mutta he innostuivatkin niin, että kävivät koko kauden.

Edes ohjaajaparini ja pitkän aikaa tuntemani tanssijaystäväni eivät tienneet, että Hurmion käytävillä ja kurssilla joka torstai kulki suurimmat idolini aloittaa, jatkaa ja kehittää tanssiani. Torstait tuntui erilaisilta, kun omat vanhemmat pääsivät näkemään, mitä oma arki tanssimaailmassa onkaan. Enää ei harmittanut missatut jalkkistreenit tai -pelit.

Se tunne, kun puhuessa asioista äiskä ja iskä ymmärtää juttuni tunnilla muita neuvovista besserwissereistä, hauskoista tanssiin liittyvistä letkautuksista, palautteista, kursseilla olevista huipputyypeistä ja muista iloista ja murheista nykyään aivan erilailla kuin ennen.

Näin kokonaisuutena omaa tanssipolkuani katsellen en usko, että lavatanssienkaan tulevaisuus olisi nuorissa. Se kulkee vanhemmissa ja isovanhemmissa, jotka tutustuttavat ne nuoret siihen maailmaan. Ja sen jälkeen on vasta nuorten vuoro. Meikäläinen puskee kaiken intonsa west coast swingiin, mutta edelleenkin tiedän, mikä sen aloitti: vanhempien esimerkki suomalaisesta lavatanssista.

Tämän kauden viimeisten tuntien jälkeen tuli tunne, että katsoessa nurmikentän laidalle minulle hymyilivätkin tutut kasvot.

 

Pohjanmaan kautta!

Jotta koko Suomen west coast swing kehittyy, tulee pitää huolta jokaisesta kaupungista, missä vain innokkaita tekijöitä löytyy. Viime viikonlopun perjantai-lauantaina vuorossa oli Seinäjoki.

On kulunut jo vuosia, kun viimeksi kävin Seinäjoella opettamassa west coast swingiä. Oma tanssi, opetus ja ajatusmaailmakin ovat kokeneet muutoksia tuon jälkeen. Nyt olikin perhosia vatsassa, millainen vastaanotto pohjanmaalaisilla on, kun mouhijärveläisyys astuu rajan yli.

20160416_203607-1

Olen aina kehuskellut, kuinka hienoa porukkaa Kouvola-Lappeenranta suunnalla tanssii. Samanlaista hengenheimolaisuutta löytyi nyt Seinäjoeltakin. Pohjalaisin maustein. Oli helppo aloittaa jutustelu kenen kanssa tahansa. Vieraskoreutta ei liiemmin päästetty täällä häiritsemään hyvää keskustelua.

En ole koskaan ennen tavannut niin montaa tanssijaa kädet puuskassa odottamassa tuntien alkua. Kun asiasta vähän mainitsi, täytti naurun remakka salia. Tunnelma päivään oli valmis.

Jäi itselle ihan sellainen olo, että Pohjanmaan seuraajilta löytyy luontainen taipumus antaa oman persoonan näkyä ja kuulua west coast swingissä. Tanssi on todellista keskustelua, kun niin siellä seudulla pyydetään. Taisi muuten olla ensimmäinen päivä, kun naurua tanssijoilla oli enemmän, kuin opettajalla puhetta. Tahtoo takaisin!

20160416_180116-1

Opetusta oli tehokkaasti vain lauantaina. Perjantaina oli jo ennakolta bileet Holy Smoke-nimisessä paikassa. Rouhea baari, jossa ruoat oikeasti grillattiin grillissä. Alakerrassa oli yökerho, joka väkisinkin laittoi porukat tutustamaan toisiinsa. Hyviä loosseja lähellä toisiaan ja tanssilattia oli keskellä kaikkea. Ja baaritiskiäkään ei tarvinnut etsiä jumalan selän takaa.

20160416_100516-1

Ihastuin sanaan ”trahteeri”, vaikken tiedä sen tarkkaa merkitystä. 

Jotenkin hämmästyin käytännön järjestelyitä. Siis käytännössä sitä, kuinka nerokkaat ne olivat(strategiaa vai sattumaa?). Tapahtumapaikka oli keskellä keskustaa, lähellä hyviä hotellipaikkoja ja iltabilepaikkaa( missä järkättiin myös la illan yhteisruokailu). Tässä tapahtumassa riitti, kun roudasi itsensä paikalle. Kaikki oli kävelymatkan päässä. Kannattaa siis pitää silmällä tämän kaupungin tapahtumia tästä tulleen helppouden vuoksi.

Miten meni noin niin ku omasta mielestä? Koska lauantainakin on bileet, pystyi tanssijoiden kehitystä vertaamaan perjantaihin. Lauantaina lattialle mahtui jostain syystä tuplaten enemmän porukkaa, kuin perjantaina. Liikkeet oli haasteellisempia, mutta hymyt isompia.Rakastuin sanaan ”trahteeri”. Ihan varma sen tarkoituksesta en ole..

Myhäilin sisäänpäin. Seinäjoella ei pelätty tehdä työtä oman kehityksen eteen.

IMG-20160420-WA0000

Asennepaita!

Ps. Persoonallisimman ja  west coast swing-paidan titteli menee toistaiseksi Seinäjoelle. Nappikuosi!