Jalat solmussa

Pitkän aikaan west coast swingistä on tarjottu workkareita, joissa on  tarjottu yleismaallisesti lajia tanssijoille. Se on ollut hurjan tärkeää, jotta west coast swing on laajentunut ja väkimäärä kasvanut. Sitä kautta on löytynyt innokkaita, jotka ovat lähteneet kehittämään omaa tanssiaan. Tätä kautta koko yhteisö on hyötynyt ja rikastunut.

Missä vaiheessa tulee se piste, että meillä on tanssijoita, joille tämä tilanne ei enää riitä? Juurikaan nykyisessä west coast swing tapahtumamarkkinoinnissa ilmoitetaan vain workshopille vaadittava taso, mutta tuntien sisältöjä ei juurikaan avata. Pitkälle edennyt tanssija joutuu eräänlaisen lottotunnelman valtaan, koska ei ole mitään takeita tunneilla käytävistä aiheista. Mitä jos itsellä ei olekaan kykyä ottaa opetuksesta rivien välissä vaaniva tieto, jota edistynyt tanssija tarvitsee kehittyäkseen?

Jotta nämä tanssijat eivät jäisi kotiin tai siirtyisi jonkun muun harrastuksen pariin, tulee tähän mielestäni reagoida. Eräällä kolmen koplalla on lyöty viisaita päitä yhteen, kerätty vaivihkaan palautetta maailman menosta west coast swing tanssijoilta ja lähdetty siltä pohjalta ajattelemaan hieman erilailla. Erilailla ajatteleminen on ollut omalla west coast swing uralla aina kehityksen edellytys. Muiden toimintatapojen toistamisella ei saavuteta huippua.

Tammikuun lopulla vedettiin Sandran kanssa SwingTeamilla jalkatekniikkaan ja variaatioihin keskittyvä workshoppi. Kun erikseen alleviivaa, että kyseessä on jalkatekniikka-kurssi, saa opettajanakin erilaisen rohkeuden opettaa tuntia. Sitä tietää ja tuntee, että paikalle tulevat tanssijat ovat motivoituneita pureutumaan teemaan.

Huojentava oli olo tuon workshopin jälkeen. Pääsi vihdoin kerralla kertomaan myös joitain pikkujuttuja jalkojen käytöstä, joita ei ”tavallisilla” workshopeilla pysty tanssijoiden tanssiin tuomaan.

Teemoitetuilla kursseilla saa tarjottua sitä tietoa, millä tanssijoita kehitetään erilailla eteenpäin.2016-01-24 16.01.39

 

Eläköön erilaisuus!

Ei kahta ilman kolmatta

Mihin tämä aika on alkuvuodesta mennytkään? Kouluun, west coast swing workshoppeihin ja oman tanssin entistä ovelampaan kehittämiseen.

Koen olevani hurjan onnellisessa tilanteessa, koska pääsen ympäriinsä matkustelemaan ja tapaamaan erilaisia ihmisiä Euroopassa ja Suomessa. Näiden reissujen aikaan kerääntyy pikkuhiljaa kokonaiskuvaa Suomen tilanteesta paritanssiyhteisönä osana Eurooppaa. Ja tätä kerättyä tietoa tuon aina oman scenen parhaaksi. Jotta west coast swing-perhe ja minä itse sen kehittämisen kautta kehityttäisiin. On tärkeää oppia omista virheistään, mutta vieläkin tärkeämpää on ottaa opiksi muiden virheistä. Näin kotonakin aina sanottiin. Tämän tanssiperheen kehittäminen on ollut helpompaa, kun oppii muiden tanssiperheiden virheistä.

Jo oman west coast swing innostukseni alkuajoista ymmärsin, että on hienoa olla erilainen ja tehdä asioita erilailla kuin muut. Jossain vaiheessa west coast swingiin tulla tupsahti Juuselan Armi ja Kellokummun Sandra. He ovat yksi merkittävimmistä ihmisistä, joidenka avulla olen jaksanut jatkaa west coast swingin Suomen perheen kehittämistä. Kun itsellä on alkanut tulemaan seinä vastaan asioissa, joita tavallinen tanssija ei tiedä edes minun käyneen läpi, on tältä kaksikolta löytynyt se tärkein tuki ja tsemppi. Heidän avullaan olen entistä enemmän pystynyt jalostamaan omia ajatuksiani. I rase my hat.

 

IMG-20160208-WA0000.jpg

Tiimi vauhdissa 😀

Nyt olenkin niiiiiin täpinöissäni, kun tällä poppoolla lyödään hynttyyt yhteen ja lähdetään kehittämään west coast swing perhettä Suomessa, meidän tyylillä.

Double Trouble, kolmistaan tanssiminen, on aiheena maaliskuun 19.päivä. Kolmistaan tanssiminen on vienyt meikäläistä eteenpäin tavalla, jota en olisi voinut saavuttaa tanssimalla vain yhden seuraajan kanssa kerrallaan. Mukavaa, että meidän kolmen ystävyydestä kumpuaa workshoppi jaettavaksi muidenkin kanssa. Tässä on sitä jotain, tässä on taikaa.

Yhdessä eteenpäin nääs!