Perus maatuskat

Venäläinen taloustilanne yhdistettynä heidän west coast swing yhteisönsä lukuisiin hyviin tanssijoihin, luo painetta ja tilaisuuden olla luova. Heillä on useita hyviä seuraajia, joten he päätyivät ulkomailta hankkimaan vain viejät opepareiksi. Meikäläisen opettaminen oli tsekattu jo helmikuun tapahtumassa, joten sain kunnian lähteäopettamaan nyt pitkäksi viikonlopuksi useammilla tunneilla.

Oksana-opas 🙂

Tultiin ihan hyvin juttuun.

Pietari kaupunkina sai meikäläisestä fanin. Helmikuussa loskakeleillä ja pimeänä vuoden aikana ei kauheasti innostanut lähteä tutustumaan miljoonakaupungin tarjoamiin elämyksiin. Toisin oli tällä kertaa. Pietarilainen west coast swing tanssija, Oksana, lähti oppaaksi kesäisen kuumaan Pietariin. Yhden päivän ajan sain kuulla ja oppia miltei enemmän ja tehokkaammin Venäjän historiasta, johtajista, nykyisestä kulttuurista ja rautaesiripun alla elämisestä, kuin koulun historiantunneilla. Oli hämmästyttävää kuulla tarinoita, miten länsimainen elintapa houkutti rautaesiripun aikaan. Kotona huulirasvat sulatettiin ja sekoitettiin yhteen tusseista saadun värin kanssa, mikäli haluttiin saada esim. muodikkaan violettista huulipunaa.

Jokilaivan tunnelmaa. Sopu sijaa antaa ja sillee.

Jännä tunne tanssia näin pienellä laivalla.

Vähänkö kauniit rakennukset. Päivällä ku meni niitä lähemmäs, paljastui vähän ränsistyneempi totuus.

Venäjä, jos mikä, on maa johon suomalaisen west coast swingaajan kannattaa tutustua. Maa on hurjan halpa suhteessa suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ja Pietarin läheisyys ei matkustamiseltakaan vaadi liikoja. Allegro-juna on yksi vaivattomimmista paikoista matkustaa west coast swing-tapahtumiin. Jalkatilaa on enemmän kuin lentokoneissa ja liikkumaankin pääsee paremmin. Vessat junissa voittaa mielestäni ainakin ne lentokoneet.

Paikallinen autopesula.

Neuvostoliiton laatua.

Ravintolan vessahuumoria?

Vähän erilaisilla vempeleillä kulki neuvostoliiton lapset.

Tää tais olla limpska-automaatti.

Tarjoilija napinpainalluksella.

Ripaus suomalaisuuttakin katukuvassa.

Tapahtuma, jossa olin (St.Peterburg WCS Nights) tähtää ensivuonna pistekisoiksi, joten kuhinaa on varmasti silloin paljon enemmän. Tänä vuonna oli mahdollisuus nähdä tehokkaammin, millainen tapahtuma on hengeltään, kun osallistujista suurin osa on paikallisia tanssijoita. He matkustavat vähän, jos ollenkaan. Kun itse kiertelee ulkomailla, näkee venäläisistä sen terävimmän kärjen. Ne huipputanssijat, joita ihaillen katselee lattialla. Tulee tunne, että kaikki heistä ovat samanlaisia. Viikonloppuna näki sen toisen puolen. Heidät, jotka eivät matkusta. Näillä tanssijoilla on samanlaisia vaikeuksia pyörimisissä ja ankkuroinneissa, kuin alkuvaiheessa tanssissaan olevilla suomalaisilla. Siten emme juurikaan eroa toisistamme. Myös ruotsalaiset ovat täysin samanlaisia, alkuvaiheessa west coast swing urallaan. Monin paikoin on toisen maan scenestä jäänyt kuva, joka ei vastaa koko yhteisön todellisuutta. Matkailu myös niihin pisteettömiin kisoihin avaisi silmiä ja kehittäisi hieman erilailla.

Ehdotan, että suomalaiset nostavat päänsä pystyyn ja jatkavat pitkäjänteistä oman tanssinsa kehittämistä. Ahkera työ menee nuoruuden ja lahjakkuuden ohi, jos nuoruus ja lahjakkuus jättävät treenaamatta ahkerasti. Meidän on ihan turha luimistella ketään.